Pojan palleroisen oma huone

Taisin jossain vaiheessa syksyä mainita, että pientä puuhastelua oli ilmassa. En tainnut kertoa sen tarkemmin mistä oli kyse, mutta nyt kerron sen teille.

Makkarimme vieressä on pienen pieni ikkunallinen vaatehuone. Tarvetta pojan omalle huoneelle oli ja kun aikani olin mietiskellyt ja pähkäillyt ja mittailuja suorittanut ja vielä isonkin miehen hyväksynnän saanut alkoi tämän tytön hihat heilumaan. 

Tila ei ole suuri, mutta se oli tupaten täynnä vaatetta ja muuta roinaa, seinästä seinään ja lattiasta kattoon, ihan täynnä. Onnekseni meillä on sellainen mukavan kokoinen "varasto", johon sain kiikutettua kaiken mahdollisen ja mahdottoman pois tieltä. (Sanottakoon tässä vaiheessa, että tänään olen sitten kiikuttanut tästä "varastosta" tavaraa pisteeseen C ja D, mutta jatketaan siitä juttua joskus toiselle kerralla sitten...)

Olemme joskus vuonna yksi ja kaksi remontoineet tätä osaa talosta, pinnat olivat ihan siistissä kunnossa joten loppujen lopuksi kittasin vain kaikki mahdolliset ja mahdottomat ruuvinkolot (joita oli ainakin miljoona) ja maalasin seinät kahteen kertaan. 

Sitten vain kannoimme sängyn ja pienen pöydän tuolineen ja lipaston huoneeseen, laitoimme puusälekaihtimen ikkunaan ja tähtimaton lattialle ja siinähän sitä oli sitten pojan palleroisen huone valmis asuttavaksi. 

Ainut asia mikä jäi harmittamaan oli, että miksei tätä tehty jo paljon aiemmin. Tilaa on ihan riittävästi pienelle pojalle.

Sänkyyn ompelin vielä jemmakankaista päiväpeiton.

Pikku pöytä oli löytö tori.fi kauppapaikasta. Ostohetkellä ajattelin maalata sen valkoiseksi, mutta kun kannoin sen huoneeseen, se näyttikin ihan kivalta sellaisenaan.  

Ylläoleva kuva on otettu huoneen ovelta ja kuvan oikeassa alakulmassa näkyvä lipasto on maksimissaan metrin leveä ja sitten tulee seinä vastaan. Eli ei ole huone koolla pilattu =).

Tarkoitus olisi ommella vielä viirinauha ja jonkinlainen verho olisi kiva ikkunan toisella reunalla. Lisäksi ajattelin jonkinlaista hyllyä ja naulakkoa seinälle ja "sänkyseinä" kaipaa ehdottomasti jotakin, mutta mitä, en tiedä vielä. 

Oikein ihanaa vuotta 2013 kaikille teille, jotka piipahdatte blogissani kurkkimassa. Muutoksen tuulet puhaltavat täälläkin, kuinka suuressa määrin, se jää nähtäväksi. En tiedä sitä vielä itsekään.

Kotkot kotkotuttaa

 Pääsiäinen, se on taas niin lähellä. Suunnittelen joka vuosi askartelevani paljon kaikkia kivoja juttuja, mutta niin siinä vaan vuosi toisensa jälkeen käy, että kaikki suunnitelmat jäävät vaan suunnitteluasteelle. Niin tässä taitaa tänäkin vuonna jälleen kerran käydä.

Ne, jotka ovat blogiani alusta saakka lukeneet, muistavat varmaankin, että meillä asustelee myös kaksi kuritonta kissan ketaletta. Saavat paljon sotkua ja tuhoa aikaiseksi aika ajoin. Se on aina niin mukavaa herätä aamulla ja heti ensitöikseen päästä siivoushommiin, kun huomaa, silmät vielä sirrissä, astuneensa kissan oksupoksuun, joka myös yleensä AINA on tietenkin onnistuneesti kohdistettu matolle, kuinkas muutenkaan.

Miten pääsiäisaskartelut, kissat ja nämä kuvat oikein toisiinsa liittyvät?

Kissoilla ei tähän ravintolaan ainakaan ole mitään asiaa, jos kyltteihin on uskominen. Meidän kissat tuskin osaavat kuitenkaan lukea ja jos osaavat, niin tuskin ainakaan vieraan maan kieltä. Että eiköhän ne jossain vaiheessa tännekin ole nenäänsä tunkemassa. Toistaiseksi tämä hauska alennusmyynneistä bongattu tirpparestorantti on saanut olla rauhassa keittiön avohyllyn ylimmällä hyllyllä. Ähäskutti, sinne eivät kissatkaan ole vielä onnistuneet kiipeämään, VIELÄ.

Askartelut ja kissat sitten. Ajattelin laitella kaapin päälle johonkin kippoon koivunoksia ja koivunoksille paperista askarreltuja perhosia (joita en siis ole vielä edes askarrellut, mutta jossain blogissa näin niitä ja olivat niin ihastuttavia, että tekisi itsekin mieli tehdä). Mutta tiedänhän minä jo miten siinä loppujen lopuksi tulee käymään.

 Haluatteko tekin tietää?

Ei tarvita kuin pieni hetki, jolloin en ole valvomassa tilaa, ja jo on oksanpätkiä lattiat täynnä ja parhaassa tapauksessa koko komeus on kaadettu nurinkurin ja vesivahinkokin siinä samalla saatu aikaiseksi ja voi, taas on niin mukavaa. Tästä samaisesta syystä olemme jo kauan kieltäneet vieraita tuomasta meille kukkasia. Niin ihania, kuin kukat ovatkin, niin meille ne tuovat enemmän harmia, kuin iloa. Kiitos kissojen.

Miten teillä muilla kissallisilla, saako teillä kukat ja muut tuollaiset olla rauhassa?

Näitä tirppoja ihastelin monta kertaa erään kaupan hyllyllä, mutta jäivät aina ostamatta, kunnes aleprosentin ollessa kohdillaan, en voinut enää vastustaa kiusausta ja niin nämä tirpat muuttivat meille pääsiäinen mielessäin. Hauskoja ovat.

Mielenkiintoista miten tästä postauksesta tuli tällainen. Alunperin minulla oli tarkoitus kertoa vain tämän viikon keskeisimmät kuulumiset, joissa ei olisi ollut mitään sen kummempaa, kuin yskää, nuhaa, kuumetta... ja kaikki tämä kertaa neljä. Ensimmäisenä sairastui pikkumies ja viikon jo yskittyään ja niiskutettuaan iski korvatulehdus. Sitten alkoi pikkuneiti niiskuttamaan, yskimään ja kuumeilemaan ja samaan syssyyn sain itselleni vuosisadan megaflunssaköhän kuumeineen ja keuhkoputkentulehduksineen ja lopulta iso mieskin pääsi nauttimaan samoista hupiloista, tosin vain yhden päivän ajaksi. On se kumma, miten joillakuilla on ilmiömäinen taito sairastaa sama tauti yhdessä päivässä. Allekirjoittanut on tähän mennessä kerennyt sairastaa köhäänsä jo viikon verran eikä tätä tautia vieläkään täysin selätetty olla. Mutta ehdottomasti parempaan päin ollaan jo menossa. Huh, en jaksaisi enää kyllä yhtään sairastaa, ulos on pian päästävä hakemaan aurinkoenergiaa.

Tällaista tälläkertaa. Pysykäähän terveinä ja nauttikaa kevään auringonsäteistä!

Hotelli Helpotus

Hei, täällä taas =)

Ehdottelin tuossa isolle miehelle ennen pikkuisen syntymää, että josko vaikka vähän rempattaisiin tuota pikkuvessaa, vaihdettaisiin nyt ainakin taso ja loppujen lopuksi siinä kävikin sitten niin, että mies innostui tekemään vähän enemmänkin remppaa. En laittanut vastaan. Katsokaapa kahta alinta kuvaa, niin ymmärrätte miksi.

Mainitsen tässä nyt vielä senkin, että tämä samainen keskustelu oli käyty jo muutamaa vuotta aiemmin, ennen pikkumiehen syntymää, mutta remppa hyytyi siihen, että uusi allas ja wc pönttö ostettiin ja muuta ei sitten syystä tai toisesta (joita en edes enää muista) tehtykään.

Tällainen vessa siitä nyt sitten tuli. Ei ole ainakaan koolla pilattu. Hotelli Helpotus. Lähtötilanne taisi olla lähempänä Hotelli Kuvotusta ;)

Mies nikkaroi tuollaisen allashyllykön. Korit ovat vanhoja, niissä on säilytetty milloin mitäkin ja nyt niistä tuli oikein loistavat pyyhe- ja vessapaperikorit. Allas ja vessanpönttö eivät muuten ole ne, jotka jo vuosia sitten olimme hankkineet tätä vessaa varten. Jalallinen lavuaari ei enää tuntunutkaan toimivalta systeemiltä (tarviiko kukaan jalallista allasta? saattas olla kaupan) ja vessanpönttökin vietiin huvilalle. Joten ostimme sitten uudet.

Peilin metsästys meinasi ottaa koville, kiersin pikkumiehen ja vauvamasun kanssa lähes kaikki paikat, missä peilejä tiesin myytävän ja mieleistä ja varsinkaan oikean kokoista ei sitten millään löytynyt, joten oli sitten tyytyminen fasettihiottuun simppeliin peiliin, joka on ainakin oikean kokoinen.

Jotain pientä fiksausta vessassa pitäisi vielä tehdä ja jotain pitäisi vielä laittaa seinälle, mielessä on käynyt kyltti tai tarrateksti, jossa lukisi `Hotelli Helpotus´.

Kattoon laitoimme varastossa olleita jämäpaneleita, jotka maalasin valkoiseksi. Että osasikin olla hien pintaan nostattavaa puuhaa. Olin viimeisilläni raskaana, ja jalat ja kädet olivat ihan turvoksissa ja sormet olivat sen lisäksi puuduksissa ja koppuraiset. Jonkinsortimentin rannekanavaoireyhtymä vaivasi minua raskausaikana kesähelteiltä aina lokakuun loppuun saakka, ja vielä kuukausi synnyttämisen jälkeenkin. Erittäin raivostuttava vaiva, toivottavasti en joudu kokemaan sitä enää uudestaan.

Lattiaan laitoimme ihan vain lankkukuosista laminaattia.

Ja tässä ennen kuvat. Hotelli Kuvotus. Ruskeaa muovimattoa seinissä ja katossa, kammottavassa kunnossa oleva allastaso jne. En jää kaipaamaan tätä näkymää.

Keittiön pieni pintaremontti

Keittiö ennen. Jaiks, ihan hirvittää laittaa aloituskuvaksi moinen hirvitys. Hmm, pehmentääkseni sanojani, kyllähän tuo varmaan aikanaan on näyttänyt ihan hienoltakin, mutta aika aikansa kutakin.

Kauan pehmittelin isoa miestä keittiön uusimisella, ja lopultahan tuo sitten suostui "pieneen pintaremonttiin". Näin jälkikäteen ajatellen, en tiedä olisiko ollut viisaampaa päräyttää suoraan Ikeaan ja ostaa sieltä uudet kalusteet koko keittiöön. No, tiedä tuota, mutta tulipahan nyt kokeiltua tämäkin homma.

Saanko esitellä, uusvanha keittiömme.

Peltinen kello, aivan loistava löytö Iskusta, sopii täydellisesti uusitun keittiön ilmeeseen.

Ja mitä tulikaan tehtyä? Ovet maalattu, vetimet vaihdettu, tasot vaihdettu. Oikeanpuoleisella seinällä kaappien paikkoja siirrelty, avohylly nikkaroitu. Hana ja allas uusittu. Uusi liesituuletin, uuni ja induktio liesi. Sähkötöitä teetetty. Välitilan "muovimatto" vaihdettu maalattuun puupaneeliin. Yksi uusi alakaappi ovineen ostettu Ikeasta, tai oikestaan kaksi, tarvitsihan tuo uunikin oman kaappinsa. Seiniä maalattu. Verhotanko ja verho uusittu.

Katto (jonka maalaamista en enää edes suunnittele), lattia ja seinät uusitaan sitten joskus hamassa tulevaisuudessa, mutta silloin taitaa olla jo aika uusia keittiökin.

Iso ja toimivaksi todetta allas Ikeasta, hana Prismasta (kyllähän niitä kauniinpiakin hanoja olisi, mutta tässä kohtaa hinta oli ratkaisevassa asemassa).

Liesituuletin K-raudasta, järkyttävän kovaääninen, vaikka esitteessä olevista malleista taidettiin mainita kaikista hiljaisimmaksi. Nooh, miten se menikään, hyvää ja halpaa ei...

Induktioliesi osoittautunut todella loistavaksi valinnaksi, suosittelen. Lieden puhtaanapitovinkkejä otan tosin ilolla vastaan.

Hups, yksi vetolaatikon etulevy täytyy vielä maalata. Laatikon tilalla oli aiemmin kaksi leikkulautaa, jotka halusin pois maalausoperaation jo tehtyäni. Tilalle löytyi vetolaatikko, jonka maalaus on nyt vaan jäänyt tekemättä...

Vetimet Ikeasta, puupanelit jemma nimisestä paikasta kotoa. Tasot laminaattia, paikallisesta kalustefirmasta.

Vielä kun löytäisi uuden kattovalaisimen ja kivan maton lattialle...

Pieni pala pientä pintaremonttia

Melkein valmis, vielä jokunen pikku juttu, valmistuu milloin valmistuu, mutta eiköhän nyt ole tullut aika paljastaa edes pieni palanen pintaremonttimme kohdetta. Varsinkin, kun sain verhon viimein ikkunan eteen.

Svaneforssi sai kyytiä, kun paikallisesta kaupasta ei saanut sopivan levyistä valmisverhoa. Ei auttanut muu, kuin ratkoa saumat auki ja ommella surauttaa saumat sopivan levyisiksi.

Pienellä miehellä oli tässä puuhassa tärkeä nuppineula-assistentin rooli. Kerrottakoon, että nuppisneula-assarin työhön kuuluu ojentaa pyydettäessä tietyn värinen nuppineula nuppineulatyynysta ja vastaavasti nuppineulojen laittaminen takaisin nuppineulatyynyyn. Erittäin varovaisuutta ja tarkkuutta vaativa työ, mutta samalla hyvin kiva ja opettavainen.

Lisää juttua kuvien kera on tulossa (toivottavasti pian), käykäähän kurkkimassa.

Joko arvaatte, missä huoneessa olemme pintaremonttia tehneet?

Jatkettava lasten sänky

Täältä helteen keskeltä kaipaan pikaisesti vinkkejä, mistä löytää lasten jatkettava sänky. Malliltaan saisi olla vanhanaikainen korkeilla päädyillä ja jonkinmoisilla reunoilla oleva valkoinen sänky. Puupajalla löytyy ainakin muutamia vanhoista päädyistä tehtyjä sänkyjä, mutta malliltaan eivät olleet ihan täydellisiä. Teettäminen on vakavassa harkinnassa, mutta jos jostain löytyisi valmis sänky, niin hyvä olisi...alkaa olla kiirus pienen miehen saada uusi sänky...

Ihana vanha pulpetti

Vanha pulpettikaunokainen saapui tälläviikolla kotiimme. Eihän sille vielä ole edes paikkaa, minne sen laittaisin, mutta en voinut jättää tilaisuutta käyttämättä, kun niin lähellä sellainen oli myynnissä. Ihan on kivan värinenkin, tosin hieman paikoitellen on maalipinta rapistunut.

Nupunapukin oivalsi samantien, mitä pulpetin kansien sisäpuolelle kuului laittaa. Ei mennyt kuin hetki siitä, kun olimme saaneet kannettua pulpetin sisälle, niin pieni mies kiikutti jo piirustustarvikkeitaan pulpettiin.

Nyt pitäisi vielä saada nupunapulle oma huone, tai onhan sellainen olemassa, mutta se on hieman...etten sanoisi, remontin tarpeessa.

Kuulumisia

Heipä hei. Kylläpä on pitänyt kiirettä, niin kiirettä, etten ole kerennyt perehtyä kunnolla edes uuden uutukaiseen ompelukoneeseeni. Kone on nököttänyt jo viikon olkkarin pöydällä, enkä ole edes koeompelua kerennyt suorittamaan...nyt kenties mietitte, että mikähän nyt niin tärkeää on, että uusi ompelukone jää pöydälle pölyttymään.

No, minäpä kerron, ihan vain vaivihkaa sen verran, että pientä pintaremonttia täällä olen tehnyt. Kovin on vaiheessa vielä, mutta voin luvata, että muutos tulee olemaan melkoinen. Olen ruuvaillut, pyyhkinyt, kantanut, hionut, pyyhkinyt, maalannut, kantanut ja ruuvaillut. Enenpää en tässä vaiheessa paljasta, palaan asiaan kunhan kaikki on valmista. Siihen saattaa kyllä kulua vielä päivä, kaksikin, kuukausi, vaikka puoli vuottakin...

Nupunapun oma linna

Oma pieni nupunapuseni, 2-vuotias jo! Päivänä eräänä tuo pieni poika rapsutteli masuaan ja taisin siinä sitten todeta, että pitäisi varmaan laittaa masukutkaan hieman rasvaa. Sitten pieni poika kipitti tiehensä ja hetken kuluttua palasi takaisin...oli siinä minulla naurussa pitelemistä. Näky oli vallan hupaisa. Pieni poika tepasteli takaisin, kuin pingviini konsanaan. Housut kintuissa ja käsissään hän piteli isoa käsirasvaputelia. Tarvitsi ilmeisesti äitin apua, kun ei omat taidot riittäneetkään ihan loppuun saakka. Hassu pieni mies.

Kaksi vuotis lahjaksi sain kuin sainkin valmiiksi suunnittelemani "linnan". Vielä viimeisenä yönä ennen juhlapäivää ahersin linnan kimpussa. Pähkäilin miten ompelisin oviaukon verhot paikoillensa. Kun en sopivaa ratkaisua klo 23 mennessä ollut keksinyt, päätin luopua koko puuhasta, ommellakseni ne kuitenkin joskus paremmalla ajalla paikoillensa.

Saanko esitellä. Nupunapun oma linna.


Sisätilat ovat tilavat ja valoisat. Lattiana pehmoinen patja. Huomioi eritoten patjan keskellä kulkeva viehättävä raita (mittavirhepaholainen...mutta itseasiassa patja onkin hurjan paljon hienompi raidalla, kuin ilman...tosin tuon mittavirheen takia sain istua ompelukoneen äärellä kolme ja puoli tuntia kauemmin...hmm...)

Moltexin kauniit tähtikuosiset tyynyt viimeistelevät sisustuskokonaisuuden...

Liput liehuvat...

Ja tässä linna ulkoapäin kuvattuna. Katto toimii mitä mainioimpana lekottelupaikkana kattimatikaisille...ja muutenkin sisätilat ovat viehättäneet eritoten perheemme kaikkein karvaisimpia osapuolia. Ja taitaa tuo pieni linnanisäntä itsekin olla tyytyväinen linnaansa, ainakin tuo hymy huulillansa nyökytteli päätänsä kysyessäni, "onko kiva?"

Naulakon verhoviritelmä

Minun on pitänyt esitellä teille jo aikaa sitten eteisen naulakko syvennykseen kehittelemäni verhoviritelmä. Ennen tuota verhoviritelmää ja seinien valkaisua, tuo eteisen vaatesyvennys oli yksi kotimme kauheimmista hirvityksistä, tupaten täynnä takkeja ja kenkiä ja vähän muutakin rompetta pullollaan oleva kolonen.

Verhoviritelmästä tuli mielestäni varsin onnistunut. Se ei ehkä ole kaikista käytännöllisin ratkaisu, mutta voittaa mennen tullen entisen kaaosmaisen näkymän. Eikä siihen tarvittu, kuin palanen pellavakangasta, pari amppelinkannaketta ja pätkä pyörökeppiä valkoisen maalin kera. Niin ja mies akkuporakoneineen ja vähän pienempi mies leikkiakkuporakoneineen.

Jouduin hieman kuvaamaan kohdetta valikoidusti, koska verhot ovat käytön myötä muuttuneet melkoisen ryppyiseksi alaosastaan. Verhojen takanahan on mitä mainioin piilopaikka nupunapun mielestä. Niin, ja se vasta onkin mukavaa, kun saa halailla ja rutistella verhoja. Olen myös kerran nähnyt kissan kiipeävän verhoa pitkin kohti kattoa. Niin, että mikä ihme se nyt on, jos verhot sattuvat hieman rypistymään.



Rakastan kransseja ja pakkohan sellainen oli laittaa myös narikan ylle. Kaunis, kuin mikä, ihan vain sellaisenaan, ilman mitään koristuksia. Jouluksi sinne saattaa kyllä tonttunen istahtaa kurkkimaan talon puuhia...



Hauskaa marraskuun alkua ja pian luvassa ainakin Tilda pupunen ja joulun punainen patjanpäällinen...

Tähdet, tähdet...

Trakko, poppu, arvaatteko mitä nuo sanat tarkoittavat? Sanat ovat nupunapuseni sanavarastosta ja tarkoittavat traktoria ja possua. Hauskaa seurata, kuinka pikkuhiljaa alkaa pulpahtelemaan yhä enemmän ja enemmän uusia sanoja pienen miehen suusta. Joskus äiti on ihan ihmeissään, että mitähän tuo nyt tarkoittaa. Kuten tänään, kun pieni mies istui soffalla kirja kädessään ja taputteli kädellään vieressään olevaa vapaata paikkaa, toistaen samalla sanaa, jota en heti ymmärtänyt. Lopulta ymmärsin mistä oli kyse. Istu, sitähän se pieni mies minun kehotti tekemään. Jotenkin niin hellyyttävä tilanne.

Tänään sain vihdoinkin aikaiseksi ottaa kameran esille ja kuvata tyynyjä, jotka jokin aika sitten kotiutuivat meille postin kautta. Moltexin tähtityynyt odottavat vielä lopullista sijoituspaikkaansa, joka on...

...shh...itseasiassa se on vielä salaisuus, mutta ehkä voin sen teille kuitenkin paljastaa.

Tarkoituksenani on tehdä pienelle miehen alulleni syntymäpäivälahjaksi oma pieni pesä, johon nuo tähtityynyt sopivat täydellisesti. Iso mies on aloittanut tekemään puusta kehikkoa, johon minä sitten ompelen kankaasta seinät ja katon. Lattiaksi laitetaan patja ja patjan päälle kasa tyynyjä, joiden joukkoon nupunapunen voi käpertyä ottamaan vaikka pienet päivänokoset. Suuret ovat suunnitelmat, katsotaan miten käy.

Mukavaa lokakuun loppua ja käykäähän kurkkimassa, miten pesän rakentaminen edistyy =).

Saisinko maalata valkoiseksi

Muistatteko, kun olen muutamaan otteeseen valitellut eteisemme patinoituneista seinäpaneeleista ja siitä, kuinka iso mies ei ole antanut lupaa maalata niitä valkoiseksi?
Katsokaapas alla olevia kuvia. Ei, emme ole muuttaneet. Sain vain sittenkin pitkäaikaisen, hienovaraisen painostuksen jälkeen tahtoni sittenkin läpi. Usean päivän ajan vietin jokaikisen vapaahetkeni maalipurkin ja pensselin seurassa. Lopputuloksesta ei voi sanoa muuta kuin, maalipensselin olisi pitänyt saada heilua jo aikoja sitten. Parhain palaute tuli pieneltä mieheltä. Nupunapu nimittäin kipitti aina päiväuniensa jälkeen ensimmäisenä katsastamaan, mitä äiti oli unien aikaan saanut aikaan. Hyväksyvästi pieni mies sitten aina nyökytteli päätänsä.

Kurkatkaapa pari postausta alempana olevaa avainkaappi kuvaa. Kaappi on aivan samassa paikassa, tunnelma on vain kovin erilainen. Kirjoitelkaahan kommentointilootaan mielipiteenne pienestä pintaremontista.

Avainkaappi, lehtikori, pesuainepurnukka

Piiiitkästä aikaa täällä taas. Suokaa anteeksi hiljaiseloni.

Se on nyt sitten syksy, ja sitä myötä kaikenmaailman reality hömpppäpömppä telkkaohjelmat. Illan tullen tämä äippä niitä sitten katselee tallenteelta, pienen miehen mentyä yöunille...
Monen monta kertaa olen avannut blogisivuni, mutta mitään järkevää kommentoitavaa ei kuitenkaan ole tullut mieleen ja kamerakin on piiloutunut kaapin hyllylle...sitten sitä vaan on kurkkinut toisten blogeja ja lopulta poistunut hiljaa takavasemmalle, sanomatta sanaakaan.
Olen minä toki yrittänyt saada jotain järkevääkin aikaiseksi, menetelmällä hiljaa hyvä tulee...palataan aikaansaannoksiini sitten joku toinen päivä kuvien kera...

Lopuksi vielä kuvia ihanuuksista, jotka ovat viimeviikkojen aikana kotiutuneet meille. Yksi sieltä, toinen täältä. Avainkaappi saanee vielä jossain vaiheessa verhontekeleen tai vastaavan somistuksekseen. Sydän on valmistettu omin pikku kätösin. Korissa säilytetään päivän posti. Käytännössä kori pitää kuitenkin sisällään vähintäänkin kahden viikon postit. Pesuaine purnukka tuntui muuten vain tuikitarpeelliselta ; )

Valkoinen sininen vihreä

Nyt taitaa olla viimeinen hetki esitellä kolmas ja viimeinen tuoli keväisestä maalausurakastani. Nimittäin tuolien värit ovat niin keväisiä, etten enää syksymmällä kehtaa laitella tällaisia hempukoita näytille. Tuolit eivät nyt päätyneetkään ikkunan alle eteiseen vaan viereiselle seinälle. Kuvakulma ei ole paras mahdollinen, koska tuolien takana on peili, joka on toistaiseksi vielä väärässä kohtaa ja sen lisäksi se kaipaisi hieman tuunausta.

Ehdottelin isolle miehelle, että mitä jos maalaisin tuolien kohdalta seinäpaneelit valkoiseksi, kun en ole saanut lupaa maalata koko seinää. No, eipä tuo syttynyt siihenkään ajatukseen. Hmph. Minä en vaan niin kertakaikkiaan tykkää yhtään noista patinoituneista mäntypaneeleista. Yök.


Tässä vielä kuva vihreästä kaunokaisesta kokonaisuudessaan.

Harmaata kiveä

Tällainen takka lämmittää huvilaamme. En varsinaisesti ole aikaisemmin ihannoinut vuolukivitakkoja, mutta tämä malli on kyllä ihan kelpo yksilö, toimintavarma ja ihan on kivan näköinenkin. Seinäkkeen takana on keittiö.

Nyt blogi hiljenee taas toviksi, laitelkaahan viestejä, niitä on aina niin kiva lukea.

Mukavaa viikonvaihdetta.

Kiikkuu kaakkuu

Suloinen keramiikkaenkelityttönen lensi kiikkumaan huvilallemme. Ihanuus löytyi kesäisiltä kyläjuhlilta.

Viime huvilareissullamme sain aikaiseksi heilua hieman kameran kanssa. Saanko esitellä, huvilakeittiömme.

Kaappi ja aputaso Ikeasta. Leipälaatikko pikkupurnukoineen löytö Robin Huttusesta. Hieman leipälaatikossa häiritsee se, että kaapistot ovat puhtaan valkoisia ja leipälaatikko kermanvalkoinen, nooh, aputason päällä väri ei niin pahasti pomppaa silmään, kuin mitä kaapistojen alla...olkoon. Pikkupurnukat (tea, sugar, coffee) tulivat leipälaatikon "kylkiäisinä", en olisi niitä muutoin ostanutkaan. En vielä tiedä mikä niiden lopullinen kohtalo on, jäädäkö vaiko lähteä.

Keittiön matto ei ole tullut jäädäkseen, haaveissa sisalmatto. Pikku penkki Askosta, kotiin ostettu, mutta huvilalle kannettu. Etsinnässä sopiva istuintyyny.

R-kirjaimen olen ostanut jostakin nettikaupasta, en justiinsa nyt muista, että mistä. Tarkoitus oli laittaa se kotiin, mutta sattui sopivasti tulemaan postista juuri ennen huvilalle lähtöä, joten siinähän tuo nyt sitten kököttää, huvilan huuvan päällä. Olkoon siinä toistaiseksi.