Muffinssirasiat

Jaahans. Kyllä tää on niin onnetonta tää mun bloginpitäminen että. Aiheita päivityksiin olisi vaikka millä mitalla ollut ja tullut ja mennyt, mutta kun ei vaan onnistu niin ei onnistu, varsinkaan kameran kanssa heiluminen kahden vilperin hereillä ollessa. 

Täällä on taas ollut sata rautaa tulessa, tekemistä on niin paljon, että välillä ei enää tiedä mistä aloittaisi. Yksi vaatehuoneellinen vaatetta ja tavaraa on siirretty paikasta A paikkaan B, C ja D. Tsiisus miten sitä ihminen osaakin jemmata tavaraa. Ettekä muuten ikinä arvaa minkä takia olen moiseen puuhaan ryhtynyt. Kerronko nyt vai myöhemmin? Taidanpa kertoa myöhemmin. 

Tässä postauksessa mikään ei kyllä liity mihinkään, enkä keksi edes kunnollista aasinsiltaa tekstin ja kuvan välille. Totean vain, että kivat peltiset muffinssirasiat oli löytö jo kauan aikaa sitten jostain nettikaupasta. Kerrassaan mainiot rasiat säilytellä lapsukaisten leikkimuffinsseja.

Ja jotta aikojen alussa aloittamani loppukevennykset eivät jäisi ihan unholaan, täytyy minun kertoa teille pienen tyttäreni hauska tokaisu kesken sylittelytuokion. "Lakastan tipsejä", tokaisi pikkuneiti taputellessan "tipsejäni". Jokainen sitten miettiköön kaikessa rauhassa mitä siinä sitten taputeltiin ;)

Maistuisiko muffinssi

Se on syksy nyt. Ainakin jos syksy mitataan käytettyjen nenäliinojen määrällä. Molemmat lapset ovat olleet nuhaisia ja yskäisiä ja on aikamoinen ihme, että itse olen säästynyt vielä nenän niiskutukselta, sen verran paljon olen kyllä saanut pärskeitä ja roiskeita osakseni. 

Niistorobottina toimimisen ohella olen kerennyt läträämään maalipurkin, pensselin ja telan kanssa. Osa olohuoneen seinistä oli pakko maalata (ihan vaan tylsän valkoiseksi), kun poistimme keväällä(!) verholaudan, jonka alta paljastui vihreä seinä ja siitähän se dominoefekti lähti liikkeelle. Kun maalaa yhden seinän, joutuu maalaamaan toisen ja vielä kolmannenkin...

Kuvissa näkyvät muffinsseja esittävät piperrykset olen tehnyt jo aikapäiviä sitten lasten herkkukahvila leikkejä varten. Paikallisesta "halppissekatavarakaupasta" löytyi muovinen kakkuvati kuvulla, ihan täydellinen lasten kahvilaleikkejä ajatellen.

Sinkkisoikko ja kukat ovat alelöytöjä ja ostettu ajatuksella, laitetaan leikkimökkiin. Ensikesää odotellessa saavat kuitenkin ilahduttaa pieniä leikkijöitä (tai ainakin äitiä) yläkerran leikkihuoneessa.

Sininen tuolikin se odottaa uutta maalikerrosta pintaansa. Tekemistä riittää ja jos ei riitä, niin olen mestari kehittelemään uusia puuhia. Niistä lisää sitten joku toinen kerta! 

Aika tylsää tää yksinpuhelu muuten, huhuu, onko siellä ketään?

=)

Nukensänky pienelle rinsessalleni

Iso mies nikkaroi (tovin jos toisenkin sain odotella) ja minä heilutin maalisutia ja surruutin ompelukoneella patjanpäällisen, peiton ja pari tyynyä.

Kyllä nyt pikkuneidin kelpaa laitella nukkea sänkyyn nukkumaan.

Ihastuin tuohon vihreään kukalliseen Tilda kankaaseen ihan täysillä, vaikken ole oikein milloinkaan ollut mikään kukkakangasihminen. Ja tuo vaaleanvihreän ja vaaleanpunaisen yhdistelmä, niin on herkullista että. Niin sitä taas on mamman maku muuttunut lapsukaisten myötä. 

 Kiikutin nukensängyn huvimajaan/leikkimökkiin kuvausta varten. Kovin on vielä tyhjää mökissä, enkä tiedä viitsinkö tähän aikaan vuodesta enään alkaa sisustelemaankaan leikkimökkiä. Toisaalta jos nyt laittaisin kaiken valmiiksi, niin leikit voisi aloittaa keväällä heti, kun kevään ensimmäiset auringonsäteet kutittelevat nenänpäätä.

Rinsessan vaippakakku

Tutuille syntyi pieni rinsessa ja ajattelin ilahduttaa heitä vaippakakulla. Ihan tosi kivaa puuhaa oli tuo kakun väsääminen. Harmi vaan, että näitä kakkuja saa tehdä aivan liian harvoin. Tekisin mielelläni useamminkin.

Tähän vaippakakkuun laitoin Pampersin teippivaippoja rullaksi käärittyinä. Vaipparullat kokosin kolmeksi erikokoiseksi kiekoksi ja jokaisen kiekon ympärille kiedoin muotoiltavaa koristenauhaa. Kiekot kasasin päällekkäin ja laitoin kerroksien väliin kaapista löytyneitä ohuita kepukoita, jotta kakku pysyisi koossa paremmin. Koristeeksi kakun päälle laitoin pupuhelistimen ja ruusuiksi kääräistyjä sukkia. Lopuksi nostin kakun Tilda koristekartongista, kakkupaperista ja pahvista tehdylle alustalle.

Onnittelukorttiin käytin Tildan koristekartonkia ja tavallista kartonkia. Leimasin korttiin sanan "onnea" ja testailin uusia Fiskarsin kukkakuvioleikkureita ja kukkahan siitä sitten syntyi korttia koristamaan.

Kakun kääräisen vielä sellofaaniin, ennenkuin kiikutan sen rinsessan kotiin.

Toivottavasti kakku on mieluinen, mieleen ei tullut ollenkaan kakkua tehdessä sellainen juttu, että mitä jos rinsessa ei käytäkkään kertisvaippoja?

Onnea pienelle rinsessalle!

Kun jotain on pakko saada tehdä...

Niin tehdään sitten vaikkapa hernepusseja lasten leikkeihin. Tildan somista kankaista. Kauaa ei nokka tuhissut näiden tekemisessä, tosin silti pieni miehen alku kerkesi moneen otteeseen kysyä, "onko se jo valmis?" No, valmista tuli ja sitten pääsi pienet kädetkin hommiin. Suppilo täyttöaukkoon ja eikun herneitä tiputtelemaan, kivaa oli. Ainakin pienellä miehellä.

Kivojahan nämä hernepussit ovat, mutta en ole kyllä enää kovin vakuuttunut siitä, oliko tämä sittenkään kovin fiksu ajatus. Toinen lapsista tykkää, toinen ei. Ja muutamaan otteeseen olen joutunut ottamaan pussukat jo jemmaankin.

Oletteko muuten tehneet saman havainnon kuin minä, että kaikista yksinkertaisimmista asioista saadaan aikaiseksi kaikista parhaimmat leikit? Keittiötarvikkeet, vessa/talouspaperihylsyt, pahvilaatikot jne...mihin niitä oikeita leluja oikeastaan edes tarvitaan?

Eräskin päivä pieni mies istuskeli kiikkustuolissaan hyvin keskittyneesti ja tuijotteli kyljelleen käännettyä muovijakkaraansa. Kun kysyin mitäs puuhaat, niin vastaukseksi tuli, "katselen telkkaria". Niinpä tietenkin, kas kun en sitä heti hoksannut.

Mutta siis joo, ei pitäisi aina antaa lapselle "valmiiksi tehtyjä juttuja". Hyvä esimerkki siitä on pienen miehen joululahjaksi saama "keittiö". Sillä leikittiin ehkä päivän verran ja sen jälkeen se on saanut toimittaa lähinnä seinäruusun virkaa. Kun taas ennen "valmiskeittiötä" leikittiin keittiöleikkejä milloin missäkin ja uunin virkaa toimitti milloin mikäkin kolonen. Ja hauskaa oli.

Tässä nyt kuitenkin nämä hernepussukat.

Ihanaa, kevättä kohden!

Ihanaa, tammikuu!

Sain vihdoinkin mahdollisuuden tarttua kameraan, kuvatakseni ensimmäistä ompelemaani Tilda pupusta. Jotenkin niin veikeä veijari tuo pupu, että sille on varmaan ihan pakko joku päivä ommella kaveriksi toinen pupu. Vai miten olisi kokonainen pupuperhe?

Enkeli lentää liihottaa

Tilda enkelini, esikoiseni. Kauan sitä pipersin, mutta vihdoin minulla on ilo esitellä se teille, rakkaat blogiystäväiseni.

Tilda enkelin oli tarkoitus liihoitella huvilan kylpyhuonetta koristamaan, mutta taitaakin käydä niin, että enkeli viettää talven kuitenkin kotosalla ja matkustaa vasta keväällä huvilalle.

Bath Angel

Olen ihan haltioitunut tuosta kuvassa näkyvästä Tilda hahmosta. Jotenkin se kuvastaa omaa tämän hetkistä olotilaanikin niin hyvin. Pullukka, mikä pullukka. Ompeluinspis on toistaiseksi kadonnut jonnekin nurkan taakse, mutta toivon kuitenkin löytäväni sen tässä piakkoin. Ajatuksenani on laittaa valmis enkuli huvilan kylppäriin taulumaisesti esille...katsotaan nyt saanko ideani toteutettua...

Lueskelin pakkauksen ompeluohjeita ja hieman jäi epäselväksi miten nuo jalat kiinnitetään vartaloon...en ole tällaisia Tilda hahmoja aikaisemmin ommellut, joten ohjeet ja vinkit ovat enemmän, kuin tervetulleita.

Ihana arpajaispalkinto

En ole aiemmin kerennyt hehkuttaakaan, että voitin `Kaunis arki kotiisi´-blogin arpajaiset tässä jokin aika sitten. Fiilis oli aivan uskomaton, kun blogissa piipahtaessani tajusin, että se olin minä, joka olin voittanut arpajaiset. Tunne oli jotain tämänkaltaista...tähmitäeivoiollatottaapuua, eikäkylläminäkö, iiikihanaahihii...lopuksi taputin käsiäni yhteen nupunapun tyyliin ja hihittelin ääneen yksikseni. Eli toisin sanoen olin ihan hurjan iloinen tästä suuresta onnenpotkusta.

Palkinto kerkesi tupsahtaa postilaatikkoon juuri ennen huvilalle lähtöä ja aivan uskomattoman, hillittömän ihanan paketin posteljooni laatikkoon kiikuttikin. Kiitos ihan hurjan paljon `Kaunis arki kotiisi´-blogin Merjalle näistä ihanuuksista. Palkinto oli aivan mielettömän ihana =). Kiitos.

Nyt hyvää yötä kaikille, nukkumatti tupsuttelee unihiekkaa silmäkulmiin.

Hanhia kepin nokassa

Tilda hanhet valmistuivat ompelupajastani tällä viikolla, aikas kivoja veitikoita. Nupunapun kanssa kerettiin jo leikkimään hieman hanhiteatteriakin sohvan takana =).

Pitäisiköhän pitää hanhenristiäiset? Arvatkaapa, mitkä nimet keksin hanhille justiinsa nyt, kun katselin tuota alla olevaa kuvaa. No, Tilli, Basilika ja Persilja tietenkin =).