Kävin tänään ostamassa kissoille kukkakaupasta kissanheinää. Mahtoiko ostos olla kissoille mieluinen, kuvat puhukoon puolestaan ;).
keskiviikko 25. helmikuuta 2009
Sydämiä
Tässä muutama kuva viimeisimmistä aikaansaannoksistani. Tällä kertaa sydämet ovat ihan "omaa muotoilua". Sydämiä on kyllä tosi kiva tehdä, ainoa murheenkryyni on tuo täyttäminen, vaikka kuinka nätisti sulloin vanua sydämien sisuksiin, niin silti niistä tuli jotenkin muhkuraisia. Onkohan vika täytteessä vai täyttäjässä???
sunnuntai 22. helmikuuta 2009
Nami nami
Makoisaa laskiaissunnuntain iltaa. Tänään on herkuteltu, nupunapukin on ollut hiuksia myöten pullassa =).
torstai 19. helmikuuta 2009
Pölynimuri
On pitänyt jo jonkin aikaa kertoa teille yksi huvittava asia elämästä pienen miehen kanssa.
Nupunapusta on tullut melko innokas pölynimurin käyttäjä. Ja taitava sellainen kaiken lisäksi (ikää vuosi ja kaksi kuukautta). Eräänä aamuna annoin pienen miehen imuroida olohuoneessa, kun hän osoitti melkoista kiinnostusta imurointia kohtaan. Ehkä se oli vikaliike tai ehkä ei, mutta sen jälkeen oli turha kuvitellakaan, että äiti olisi saanut jatkaa imurointia. Annoin nupunapun imuroida aikansa, mutta päätin, että oli aika hommata pienelle miehelle oma imuri heti seuraavalla kauppareissulla.
No, pieni mies sai oman imurinsa ja oli siitä melkoisen innostunut, imurin käsittelykin sujui, kuin vanhalta tekijältä. Tarkasti on seurattu, kun äiti imuroi...
Seuraavana päivänä ajattelin, että nyt imuroidaan yhdessä. Aina ei asiat mene kuitenkaan niin, kuin on itse kuvitellut. Loppujen lopuksi äiti nimittäin imuroi pienen miehen punaisella leikki-imurilla ja pieni mies imuroi äitin imurilla. Että näin ;).
Nupunapusta on tullut melko innokas pölynimurin käyttäjä. Ja taitava sellainen kaiken lisäksi (ikää vuosi ja kaksi kuukautta). Eräänä aamuna annoin pienen miehen imuroida olohuoneessa, kun hän osoitti melkoista kiinnostusta imurointia kohtaan. Ehkä se oli vikaliike tai ehkä ei, mutta sen jälkeen oli turha kuvitellakaan, että äiti olisi saanut jatkaa imurointia. Annoin nupunapun imuroida aikansa, mutta päätin, että oli aika hommata pienelle miehelle oma imuri heti seuraavalla kauppareissulla.
No, pieni mies sai oman imurinsa ja oli siitä melkoisen innostunut, imurin käsittelykin sujui, kuin vanhalta tekijältä. Tarkasti on seurattu, kun äiti imuroi...
Seuraavana päivänä ajattelin, että nyt imuroidaan yhdessä. Aina ei asiat mene kuitenkaan niin, kuin on itse kuvitellut. Loppujen lopuksi äiti nimittäin imuroi pienen miehen punaisella leikki-imurilla ja pieni mies imuroi äitin imurilla. Että näin ;).
tiistai 17. helmikuuta 2009
Kissanruokaa puutarhassa
lauantai 14. helmikuuta 2009
Leppoisaa ystävänpäivän iltaa =)
Nappasin kuvan sydämenmuotoisesta herkkuleivoksesta, mutta en millään jaksa siirtää kuvaa kamerasta koneelle...laiskottaa jo kovin tähän aikaan illasta ;)
Käväisin tänään eräässä "kotiputiikissa" ja löysin sieltä kaksi ihastuttavaa tavaraa. Kannellisen pelti purnukan, jossa lukee Cat food, sekä puusta tehdyn "laatikon". Laatikon päädyissä lukee Garden ja laatikon sisällä on kuusi peltipurkkia. Molemmat on tosi ihkuja. Kuvia luvassa myöhemmin.
Käväisin tänään eräässä "kotiputiikissa" ja löysin sieltä kaksi ihastuttavaa tavaraa. Kannellisen pelti purnukan, jossa lukee Cat food, sekä puusta tehdyn "laatikon". Laatikon päädyissä lukee Garden ja laatikon sisällä on kuusi peltipurkkia. Molemmat on tosi ihkuja. Kuvia luvassa myöhemmin.
maanantai 9. helmikuuta 2009
sunnuntai 8. helmikuuta 2009
Tildailua ja vähän muutakin
Tänään sain valmiiksi ensimmäisen Tilda nallukkani. Siitä tuli oikein soma. Nupunapu kaappasi sen heti pikku kätösiinsä, eikä meinannut antaa sitä äitikullalle takaisin, kun nallelle piti vielä laittaa rusetti kaulaan. Nallen tekemiseen ei kulunut edes kovin paljon aikaa, tosin tein sitä taas useampana päivänä. Helppokin se oli tehdä, joten voi olla, että nalle saa jonakin päivänä kaverin itselleen. Kuvaa nallesta ei vielä ole, mutta yritän tässä piakkoin saada sen otettua, että pääsette antamaan palautetta ;).
Seuraavana vuorossa on sitten eteisen laskosverhon ompeleminen. Ostin eilen Eurokankaasta laskosverhon ompelutarvikepaketin, siinä pitäisi olla kaikki tarvittavat nippelit ja nappelit ohjeineen päivineen, joten uskoisin selviytyväni ensimmäisen laskosverhoni ompelusta kunnialla.
Toivottavasti saan ommeltua sen nopeasti, sillä eteisen ikkunassa on tällähetkellä sellainen tilapäinen, etten sanoisi, mielenkiintoinen verhoviritelmä. Vanha sälekaihdin sanoi nimittäin jokin aika sitten käyttösopimuksensa irti. Pakkausteippi on muuten oiva väline verhosommittelussa, hih. Tästä tekeleestäni ette muuten tule näkemään kuvaa ;).
Suunnitelmissa on myös hiukan lautasliina-askartelua. Mielessä muhii monta muutakin kivaa juttua, pienempiä ja isompia tekeleitä. Nupunapulle olen suunnitellut tekeväni jonkinsortin majan. Pieni mies tykkää tällähetkellä kovasti peuhata verhojen ja peitteiden kimpussa, möyrytä huonekalujen alla, joten mikäs sen parempi paikka olisi peuhaamiseen, kuin oma maja. Tekisi mieli päästä heti tekemään sitä.
Huomasitteko muuten, että blogini on saanut kävijälaskurin? Kiva huomata, etten sentäs ihan itselleni täällä löpise =). Kovasti toivoisin saavani myös kommetteja, joten laitelkaahan rohkeasti viestejä, niitä on aina niin mukava lukea =).
Nyt olisi ehkä parasta lähteä unten maille, väsyttää nimittäin aika suunnattomasti. Kauniita unia =).
Seuraavana vuorossa on sitten eteisen laskosverhon ompeleminen. Ostin eilen Eurokankaasta laskosverhon ompelutarvikepaketin, siinä pitäisi olla kaikki tarvittavat nippelit ja nappelit ohjeineen päivineen, joten uskoisin selviytyväni ensimmäisen laskosverhoni ompelusta kunnialla.
Toivottavasti saan ommeltua sen nopeasti, sillä eteisen ikkunassa on tällähetkellä sellainen tilapäinen, etten sanoisi, mielenkiintoinen verhoviritelmä. Vanha sälekaihdin sanoi nimittäin jokin aika sitten käyttösopimuksensa irti. Pakkausteippi on muuten oiva väline verhosommittelussa, hih. Tästä tekeleestäni ette muuten tule näkemään kuvaa ;).
Suunnitelmissa on myös hiukan lautasliina-askartelua. Mielessä muhii monta muutakin kivaa juttua, pienempiä ja isompia tekeleitä. Nupunapulle olen suunnitellut tekeväni jonkinsortin majan. Pieni mies tykkää tällähetkellä kovasti peuhata verhojen ja peitteiden kimpussa, möyrytä huonekalujen alla, joten mikäs sen parempi paikka olisi peuhaamiseen, kuin oma maja. Tekisi mieli päästä heti tekemään sitä.
Huomasitteko muuten, että blogini on saanut kävijälaskurin? Kiva huomata, etten sentäs ihan itselleni täällä löpise =). Kovasti toivoisin saavani myös kommetteja, joten laitelkaahan rohkeasti viestejä, niitä on aina niin mukava lukea =).
Nyt olisi ehkä parasta lähteä unten maille, väsyttää nimittäin aika suunnattomasti. Kauniita unia =).
maanantai 2. helmikuuta 2009
Vihreä tuulahdus
Tämän päiväinen näkymä olohuoneen ikkunasta kuvattuna. Ihanan talvista.
Olipahan päivä. Meillä puhaltelee muutoksen tuulet. Kerroin tuossa aikaisemmin, että nupunapu nukkuu kahdesti päivässä reilut tunnin päikkärit. No, ei nuku enää, ainakaan joka päivä. Voisi kuvitella, että jos siirtyy kaksista päikkäreistä yksiin, niin yksillä päikkäreillä nukkuisi pidempään. Mitä vielä, meillä lyhentyi unet entisestään. Nyt nukutaan kerran päivässä n. 40 minuuttia. Eihän siinä muuten mitään, mutta äiti ei kerkeä enää tehdä sitäkään vähää omia pikku piperryksiään, mitä tähän saakka. No, aika aikansa kutakin.
Yritin tänään ties monennenko kerran liitellä kuivumassa olleita vaatteita telineeltä pois, kun touhuni jälleen keskeytyi. Nupunapu oli avannut kaapin oven ja veti sieltä valokuva-albumeja lattialle. Toinen kissoistamme saa jotain ihme kiksejä valokuvien tuoksusta (auta armias, jos se saa valokuvan tassuihinsa, niin se on sen kuvan menoa se...) ja oli hiipinyt nupunapun seuraan. Nuo kaksi ovat kohdatessaan toisilleen vaarallisia, joten ryntäsin kiireen vilkkaan estämään mahdollisen, vedänhännästäkunseonniinkivaarääkäisenjaraavinjapurenkunseeioleniinkivaa tilanteen. Työnsin tavarat takaisin kaappiin ja hätistin kissan tiehensä, mutta erehdyin selaamaan polttareistani tehtyä valokuva-albumia. Alkoi ehkä pikkiriikkisen harmittaa. Ai mikäkö? No, se, että kyllä sitä on joskus ollut hoikka ja nuori ja ehkä jopa nättikin...eikä siitä kuitenkaan ole aikaa, kuin muutama vuosi. Mutta minkäs teet, kun pulla on vaan niin hitsin hyvää. Ja kukakohan ne muffinssitkin söi? Kissat varmaan.
Viimein sain pyykit liiteltyä ja kasattua syliini ja lähdin viemään niitä vaatehuoneeseen. Ennenkuin ehdin sinne, oli kissa ehtinyt tiputtaa vessan lattialle topsupuikkolaatikon ja järsi parhaillaan yhtä topsua parempiin suihin. Eikun pyykkihomma taas seis ja äkkiä keräämään topsupuikkoja lattialta pois, ennenkuin nupunapu ehtii ottamaan kissasta mallia. No, ei mennyt kuin sekuntti ja nupunapu oli myös vessassa ja pienet kädet olivat kerenneet nostaa vessanpöntön kannen ylös ja tutkimusmatka vessanpöntön syövereihin oli juuri alkamassa. Onneksi kerkesin viime hetkellä estämään pienen miehen aikeet. Huh. Mikä siinä pöntössäkin on niin uskomattoman kiehtovaa? Yöks.
Ja sitten meni vielä juuri voitelemani voileipäkin tippumaan lattialle ja levitepuoli tietenkin alaspäin. Ja sain ainakin tsiljoona kertaa kerätä aina vaan samat tavarat omille paikoillensa. Mutta muuten oli oikein mukava päivä. Sain jopa nupunapun ruhtinaallisten päikkäreiden aikana räpsittyä muutaman kuvankin.
Kranssi uudessa kuosissaan. Saattaa olla, että vaihdan vielä tuon nauhan vaaleaksi, koska minusta tuo nauha on jotenkin liian neonvihreä, ainakin luonnonvalossa.
Olipahan päivä. Meillä puhaltelee muutoksen tuulet. Kerroin tuossa aikaisemmin, että nupunapu nukkuu kahdesti päivässä reilut tunnin päikkärit. No, ei nuku enää, ainakaan joka päivä. Voisi kuvitella, että jos siirtyy kaksista päikkäreistä yksiin, niin yksillä päikkäreillä nukkuisi pidempään. Mitä vielä, meillä lyhentyi unet entisestään. Nyt nukutaan kerran päivässä n. 40 minuuttia. Eihän siinä muuten mitään, mutta äiti ei kerkeä enää tehdä sitäkään vähää omia pikku piperryksiään, mitä tähän saakka. No, aika aikansa kutakin.
Yritin tänään ties monennenko kerran liitellä kuivumassa olleita vaatteita telineeltä pois, kun touhuni jälleen keskeytyi. Nupunapu oli avannut kaapin oven ja veti sieltä valokuva-albumeja lattialle. Toinen kissoistamme saa jotain ihme kiksejä valokuvien tuoksusta (auta armias, jos se saa valokuvan tassuihinsa, niin se on sen kuvan menoa se...) ja oli hiipinyt nupunapun seuraan. Nuo kaksi ovat kohdatessaan toisilleen vaarallisia, joten ryntäsin kiireen vilkkaan estämään mahdollisen, vedänhännästäkunseonniinkivaarääkäisenjaraavinjapurenkunseeioleniinkivaa tilanteen. Työnsin tavarat takaisin kaappiin ja hätistin kissan tiehensä, mutta erehdyin selaamaan polttareistani tehtyä valokuva-albumia. Alkoi ehkä pikkiriikkisen harmittaa. Ai mikäkö? No, se, että kyllä sitä on joskus ollut hoikka ja nuori ja ehkä jopa nättikin...eikä siitä kuitenkaan ole aikaa, kuin muutama vuosi. Mutta minkäs teet, kun pulla on vaan niin hitsin hyvää. Ja kukakohan ne muffinssitkin söi? Kissat varmaan.
Viimein sain pyykit liiteltyä ja kasattua syliini ja lähdin viemään niitä vaatehuoneeseen. Ennenkuin ehdin sinne, oli kissa ehtinyt tiputtaa vessan lattialle topsupuikkolaatikon ja järsi parhaillaan yhtä topsua parempiin suihin. Eikun pyykkihomma taas seis ja äkkiä keräämään topsupuikkoja lattialta pois, ennenkuin nupunapu ehtii ottamaan kissasta mallia. No, ei mennyt kuin sekuntti ja nupunapu oli myös vessassa ja pienet kädet olivat kerenneet nostaa vessanpöntön kannen ylös ja tutkimusmatka vessanpöntön syövereihin oli juuri alkamassa. Onneksi kerkesin viime hetkellä estämään pienen miehen aikeet. Huh. Mikä siinä pöntössäkin on niin uskomattoman kiehtovaa? Yöks.
Ja sitten meni vielä juuri voitelemani voileipäkin tippumaan lattialle ja levitepuoli tietenkin alaspäin. Ja sain ainakin tsiljoona kertaa kerätä aina vaan samat tavarat omille paikoillensa. Mutta muuten oli oikein mukava päivä. Sain jopa nupunapun ruhtinaallisten päikkäreiden aikana räpsittyä muutaman kuvankin.
Kranssi uudessa kuosissaan. Saattaa olla, että vaihdan vielä tuon nauhan vaaleaksi, koska minusta tuo nauha on jotenkin liian neonvihreä, ainakin luonnonvalossa.
Taustalla Linumin ihanaiset tyynyt.
Olohuone yhdeltä suunnalta kuvattuna, uudessa värityksessään. Verhon sain ommeltua eilen vihdoin ja viimein valmiiksi. Aikani pähkäilin mitä tekisin verhon yläosalle, laittaisinko tavallisen käänteen nipsuja varten, purjerenkaat, vai laskosnauhan. Päätin ommella laskosnauhan. Aikani väänsin ja käänsin ja meinasin jo heittää koko verhon roskiin, mutta sitten oivalsin, miten se nauha kannattaa sinne ommella ja lopputulokseen olen varsin tyytyväinen. Verhoon tulee nauhan kanssa tosi nätit laskokset. Kuvaa katsoessanne, kuvitelkaa, että katossa olisi valkoiset helmipaneelit ja koristeelliset valkoiset kattolistat, puinen verhokappa olisi poissa, seinäpinnat olisi uudelleen levytetty ja maalattu ja lattia ei olisi patinoitunut mäntyparketti. Eikös näyttäisikin näillä muutoksilla ihan raikkaalta?
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)