tiistai 28. huhtikuuta 2009

Sininen kaappi takkahuoneessa


Vihdoin ja viimein sain napattua muutaman kuvan takkahuoneen sinisestä kaapista. Ajattelin ommella kaapin oviin vielä verhot, koska kaappiin on tulossa kaikenkirjavia pyyhkeitä. Ompelen verhot todennäköisesti vaaleabeigeruudullisesta kankaasta.

Kuvassa pilkistää hieman maalaamani vanha sivustavedettävä sohva, sohvasta yritän napsia parempia kuvia joskus toiste.

Raitakankaasta ompelen puusohvaan patjanpäällisen. Kangas on ostettu jo aikaa sitten Pentikiltä alennusmyynnistä.


keskiviikko 22. huhtikuuta 2009

Muutama sananen ja muutama päälle

Eipä tässä ole mitään ihmeempiä vähään aikaan tapahtunut, sitä tavallista vaan, siivoamista ja ruuanlaittoa lähinnä. Keittiön vanhalla puusohvalla istuskelua pienen miehen kanssa ja kotikadun tapahtumia tirkistellessähän nämä päivät niin nopeasti kuluvat.

Muutaman pussukan olen saanut ommeltua, tarkoituksenani laittaa ne naulakkoon roikkumaan. Viime viikonloppuna sain myös maalattua vanhan puusohvan, joka majaili autotallissamme useamman vuoden ajan. Nyt se odottaa takkahuoneessa uutta patjaa patjanpäällisineen. Kangas patjaan on ollut jemmassa jo monta vuotta, en ole vain saanut ommeltua siitä mitään.

Niin ja hei, meille on muuttanut asumaan uusi kaappi. Se ihana Pentikin valkoinen kaappi (josta kerroin teille vuonna yksi ja kaksi), joka onkin sininen. Niin siis, tilasin alkuvuodesta Pentikiltä valkoisen lasiovisen ihanan kaapin, mutta vasta tälläviikolla kaappi oli tullut Pentikille. Ja sitten se kaappi oli matkalla kauppaan mennyt ja hajottanut sokkelinsa ja maalipintakin oli ihan likainen...mietin hetken, otanko vai jätänkö ja päätin sitten jättää. Ja onneksi jätin, nimittäin ostimme sitten samanlaisen kaapin sellaisena ihanan sinisenä (tosin siitäkin oli pala irronnut sokkelista, iso mies sai sen kyllä liimattua takaisin paikoilleen).

Nyt kaappi on kannettu kellarikerroksen takkahuoneeseen (aikamoinen voimanponnistus olikin, jalat ja kädet vapisi aikansa kaapinkantourakan jälkeen). Ja kaapin väri ei voisi olla enempää, kuin täydellinen. Sattumalta, puusohvan patjakangas on täydellisen yhteensopiva kaapin värin kanssa. Voi, että olen iloinen, kun vihdoinkin alkaa näyttämään siltä, että pääsen sisustamaan takkahuonetta...eihän "pikkuremonttia" ole tehtykään, kuin öööö...ainakin yli puoli vuotta...no hiljaa hyvä tulee...tai ainakin jotain sinne päin.

Tänään sain myös hiottua kolmannesta tuolista vanhaa maalipintaa siistimmäksi ja ehkä huomenna pääsen sutimaan vihreää väriä tuolin pintaan, sillä aikaa, kun pikkumies nukkuu päiväuniaan.
Kaikista edellämainituista laittelen jossain vaiheessa kuvia, että pääsette kommentoimaan, ovatko ne niin ihania, kuin itse kuvittelen niiden olevan ;)

Pari viime päivää ovat olleet ilmojen puolesta kerrassan ihanat, kun se hyytävä viima vihdoinkin hellitti. Lunta vaan tuppaa olemaan meidän takapihalla vielä ihan liikaa, kiitos siitä läheisen metsikön. Tänään viimeksi on pieni mies ollut pulkan kyydissä meidän takapihalla, että näin... Jos en koskaan poistuisi kotoa, niin voisin luulla, että muuallakin on lunta vielä yhtä paljon. Onneksi en kuitenkaan ole ihan niiiiin mökkihöperö, vaikka aika paljon kotona viihdynkin.

On tullut tavaksi kertoa näin lopuksi hassuja juttuja pikkumiehen puuhista ja tässä teille taas yksi pikkiriikkinen hassu tapaus, joka ainakin hetken huvitti äitiä.

Meillä on ihan jokapäiväistä se, että aina, kun avaan ikkunan tuulettaakseni huonetta, niin kissat ja nupunapu kipittävät peräkanaa haistelemaan raikasta ulkoilmaa tuuletusräppänästä.
Eilen istuimme pienen miehen kanssa keittiön puusohvalla ja kissa keikisteli ikkunalaudalla. Avasin ikkunan ja kissa kerkesi ensimmäisenä nuuhkimaan ulkoilmaa. Nupunapu taisi tuumata, että hei, tää on mun virkistäytymistuokio ja laittoi kämmenensä kissan naaman eteen ja työnsi hellästi, mutta päättäväisesti kissan pois tuuletusikkunan rakosesta. Sen jälkeen nokkela pikku mies työnsi oman pikku nenukkinsa tuuletusikkunan rakoseen ja nuuhki tyytyväisenä raikasta ulkoilmaa. Kyllä minua taas nauratti. No, pitäähän sitä toki pitää puoliaan, melkein, puolitoistavuotiaankin.

Diblomi

Olen saanut jo jokin aika sitten Olivienolta näin hienon tunnustuksen, mutta en ole vain osannut laittaa kuvaa blogiini. Vihdoin ja viimein, iso mies, joka asuu meillä kotona, neuvoi minulle, miten kuvan tallettaminen koneelle tapahtuu (helppo nakkihan se sitten olikin).

Tätä diplomia jaetaan niille blogeille, jotka jakavat läheisyyttä ja ystävyyttä.
Olivieno, kaunis kiitos tästä hienosta tunnustuksesta. En jaa tätä diblomia nyt kuitenkaan eteenpäin, sillä niin monella tuntuu se jo olevan ja niin moni olisi sen mielestäni ansainnut.


perjantai 17. huhtikuuta 2009

Kun ei osaa, niin ei osaa

Onnistuin koheltamaan niin lahjakkaasti, että kadotin alla olevan kuvan edellisestä kirjoituksestani. Enkä enää osannut laittaa sitä oikealle paikallensa. Juu, onneksi en ole koskaan kehunut olevani mikään tietokonenero...

Kuvassa on siis sininen tuoli ennen maalausta, hionnan jälkeen. Omallatavallansa olisi ollut aika hurmaava tuollaisenaankin, mutta ihana tuoli on vaaleansinisenäkin.

Ei kahta ilman kolmatta

Nämä kaksi tuolikaunotarta ovatkin jo vilahdelleet aikaisemmissa kirjoituksissani, mutta tälläkertaa saavat esiintyä ihan pääroolissa. Kolmas ja viimeinen tuoli on vielä työstämättä, se saa pintaansa vihreän maalikerroksen. Kunhan kerkeän. Livinki-puodista löysin sattumalta prikulleen oikean sävyiset Linumin istuintyynyt tuoleihin.

Ja nupunapullekin löytyi hauska peltipoksi leikkeihin samaisesta kaupasta.


Tässä tuolit eteisessä, jonne kuvittelin ne sijoittavani...eli tarkoitus oli siis laittaa tuolit lipaston tilalle, mutta...
Ikkunan alla, lipaston takana, on iso valkoinen patteri, joka pomppaa aika pahasti tuosta mäntyseinästä esiin...käsi ylös, kenen mielestä patterit ovat kauniita.

torstai 16. huhtikuuta 2009

Live life simply

Miksi sitä on joskus niin höhlä, että sortuu ostamaan kaikenlaisia turhia hömpötyksiä.
Kuvittelin kuvassa näkyvän kyltin eteisen ikkunan yläpuolelle, mutta kotona totesin, että eihän se mahdu siihen. Nyt en sitten tiedä, mihin sen laittaisin, vai laitanko mihinkään.
Ostakkee poies!

lauantai 11. huhtikuuta 2009

Pääsiäistervehdys

Oikein ihkun ihanaa pääsiäistä kaikille ihanille lukijoilleni !






Pieni hupaisa juttu loppukevennykseksi ihanaisesta nupunapustani.
Pyysin eilen pikkumiestä viemään sukkani vessaan. No, nupunapu ottaa sukat ja vie ne vessaan. Hetken kuluttua menen katsomaan, että mihinkähän se pikkumies mahtoi ne laittaa. Ei näy sukkia missään...sattumalta hoksaan raottaa vessanpöntön kantta ja kas, siellähän ne äitin punaiset pörrösukat lilluu niin somasti aamupesulla vessanpöntössä . Kyllä nauratti. Mitä tästä opimme? Ei parane pyytää pikkumiestä viemään mitään vessaan, ellei sitten vartavasten halua jotain laitettavan vessanpönttöön. Niin pieni ja niin nokkela, äitin oma kulta.

lauantai 4. huhtikuuta 2009

Hanhia kepin nokassa

Tilda hanhet valmistuivat ompelupajastani tällä viikolla, aikas kivoja veitikoita. Nupunapun kanssa kerettiin jo leikkimään hieman hanhiteatteriakin sohvan takana =).
Pitäisiköhän pitää hanhenristiäiset? Arvatkaapa, mitkä nimet keksin hanhille justiinsa nyt, kun katselin tuota alla olevaa kuvaa. No, Tilli, Basilika ja Persilja tietenkin =).





perjantai 3. huhtikuuta 2009

Höyhenkranssi

Sainpas valmiiksi ennen pääsiäistä!
Kranssia tuli piperrettyä itseasiassa todella kauan, tunti silloin, toinen tällöin...eli pikkumiehen unien aikaan. Kissat istuivat yleensä aina vieressä katselemassa kranssin valmistumista, höyhen jos toinenkin taisi kadota parempiin suihin.
Kuvissa näkyy myös tuoli, jonka maalausurakan olen myöskin saanut valmiiksi. Tuoli on valkoisena oikein soman näköinen.
Seuraava juttu ei kyllä liity mitenkään kuvissa näkyviin asioihin, mutta on muuten vain jotenkin niin hellyyttävä, että ajattelin kertoa sen teillekin.
Tänä aamuna, niinkuin joka ikinen aamu muulloinkin, nupunapuseni kömpi ensimmäisenä ylös sängystä. Ensimmäinen joka aamuinen pikkumiehen puuha on ojentaa minulle silmälasini ja kännykkäni.
Tänä aamuna sanoin ihan huvikseni, että tuopas äitille sukat. No, pikkumies tuumasi hetken aikaa ja lähti sitten kipittämään makkarin vieressä olevaa vessaa kohden ja hetken päästä tulee sieltä takaisin sukka kädessään. Sukka kuin sukka, vaikka olikin edellisen päivän sukka. Kehoitin sitten tuomaan toisenkin sukan. No, pikkumies kipittää takaisin vessaan ja tuo toisenkin sukan.
Tämä juttu ei ollut tämän kummoisempi, mutta jotenkin sitä vaan hämmästyy aina vaan uudelleen ja uudelleen, miten tuo ymmärtäminen ja oivaltaminen on jo ihan huippuluokkaa tuollaisella vuoden ja neljän kuukauden ikäiselle pikkumiehellä. Sanottakoon vielä, että vaihdoin kyllä myöhemmin puhtaat sukat jalkaani, hih.



Arvonta suoritettu

Kiitos kaikille arvontaan osallistujille mukavista viesteistänne. Onnellinen voittaja on...tadaa...OLIVIENO!!!

Jätäthän Olivieno yhteystietosi sähköpostiini amelianunelma@gmail.com, niin laitan palkinnon posteljoonin matkaan.