Pojan palleroisen oma huone

Taisin jossain vaiheessa syksyä mainita, että pientä puuhastelua oli ilmassa. En tainnut kertoa sen tarkemmin mistä oli kyse, mutta nyt kerron sen teille.

Makkarimme vieressä on pienen pieni ikkunallinen vaatehuone. Tarvetta pojan omalle huoneelle oli ja kun aikani olin mietiskellyt ja pähkäillyt ja mittailuja suorittanut ja vielä isonkin miehen hyväksynnän saanut alkoi tämän tytön hihat heilumaan. 

Tila ei ole suuri, mutta se oli tupaten täynnä vaatetta ja muuta roinaa, seinästä seinään ja lattiasta kattoon, ihan täynnä. Onnekseni meillä on sellainen mukavan kokoinen "varasto", johon sain kiikutettua kaiken mahdollisen ja mahdottoman pois tieltä. (Sanottakoon tässä vaiheessa, että tänään olen sitten kiikuttanut tästä "varastosta" tavaraa pisteeseen C ja D, mutta jatketaan siitä juttua joskus toiselle kerralla sitten...)

Olemme joskus vuonna yksi ja kaksi remontoineet tätä osaa talosta, pinnat olivat ihan siistissä kunnossa joten loppujen lopuksi kittasin vain kaikki mahdolliset ja mahdottomat ruuvinkolot (joita oli ainakin miljoona) ja maalasin seinät kahteen kertaan. 

Sitten vain kannoimme sängyn ja pienen pöydän tuolineen ja lipaston huoneeseen, laitoimme puusälekaihtimen ikkunaan ja tähtimaton lattialle ja siinähän sitä oli sitten pojan palleroisen huone valmis asuttavaksi. 

Ainut asia mikä jäi harmittamaan oli, että miksei tätä tehty jo paljon aiemmin. Tilaa on ihan riittävästi pienelle pojalle.

Sänkyyn ompelin vielä jemmakankaista päiväpeiton.

Pikku pöytä oli löytö tori.fi kauppapaikasta. Ostohetkellä ajattelin maalata sen valkoiseksi, mutta kun kannoin sen huoneeseen, se näyttikin ihan kivalta sellaisenaan.  

Ylläoleva kuva on otettu huoneen ovelta ja kuvan oikeassa alakulmassa näkyvä lipasto on maksimissaan metrin leveä ja sitten tulee seinä vastaan. Eli ei ole huone koolla pilattu =).

Tarkoitus olisi ommella vielä viirinauha ja jonkinlainen verho olisi kiva ikkunan toisella reunalla. Lisäksi ajattelin jonkinlaista hyllyä ja naulakkoa seinälle ja "sänkyseinä" kaipaa ehdottomasti jotakin, mutta mitä, en tiedä vielä. 

Oikein ihanaa vuotta 2013 kaikille teille, jotka piipahdatte blogissani kurkkimassa. Muutoksen tuulet puhaltavat täälläkin, kuinka suuressa määrin, se jää nähtäväksi. En tiedä sitä vielä itsekään.

Maistuisiko muffinssi

Se on syksy nyt. Ainakin jos syksy mitataan käytettyjen nenäliinojen määrällä. Molemmat lapset ovat olleet nuhaisia ja yskäisiä ja on aikamoinen ihme, että itse olen säästynyt vielä nenän niiskutukselta, sen verran paljon olen kyllä saanut pärskeitä ja roiskeita osakseni. 

Niistorobottina toimimisen ohella olen kerennyt läträämään maalipurkin, pensselin ja telan kanssa. Osa olohuoneen seinistä oli pakko maalata (ihan vaan tylsän valkoiseksi), kun poistimme keväällä(!) verholaudan, jonka alta paljastui vihreä seinä ja siitähän se dominoefekti lähti liikkeelle. Kun maalaa yhden seinän, joutuu maalaamaan toisen ja vielä kolmannenkin...

Kuvissa näkyvät muffinsseja esittävät piperrykset olen tehnyt jo aikapäiviä sitten lasten herkkukahvila leikkejä varten. Paikallisesta "halppissekatavarakaupasta" löytyi muovinen kakkuvati kuvulla, ihan täydellinen lasten kahvilaleikkejä ajatellen.

Sinkkisoikko ja kukat ovat alelöytöjä ja ostettu ajatuksella, laitetaan leikkimökkiin. Ensikesää odotellessa saavat kuitenkin ilahduttaa pieniä leikkijöitä (tai ainakin äitiä) yläkerran leikkihuoneessa.

Sininen tuolikin se odottaa uutta maalikerrosta pintaansa. Tekemistä riittää ja jos ei riitä, niin olen mestari kehittelemään uusia puuhia. Niistä lisää sitten joku toinen kerta! 

Aika tylsää tää yksinpuhelu muuten, huhuu, onko siellä ketään?

=)

Dinojunaa, kyytiin vaan...

Hei vaan! Tulihan se kesä sittenkin takaisin, kaksi päivää olen viettänyt puutarhassa lapion, haran ja kottikärryn kanssa puuhastellen. Viime keväänä aloitettu leikkimökki/huvimaja rakennusprojekti sai siivet  allensa ja siitä se ajatus sitten lähti ja valmista toivon puutarhassa tulevan vielä tänä syksynä. Paino sanalla TOIVON. Leikkimökinhän siis piti valmistua jo vuosi sitten toukokuun loppuun, mutta taisi jäädä tarkentamatta minkä vuoden toukokuuta tarkoitin. Tämänkään vuoden toukokuun loppuun ei valmista vielä tullut, mutta ehkä ensikeväänä sitten. Pari työvaihetta on vielä kovan neuvottelun ja painostuksen alaisena. Periaatteessa mökissä voisi jo leikkiä, mutta kalustus uupuu aivan tyystin, joten vähän kurjaahan sellaisessa on sitten leikkiä. 

Voi sentään, juttu lähti rönsyilemään ihan eri suuntaan kuin oli alunperin tarkoitus. Ajattelin esitellä yläkerrastamme huoneen, jolle tehtiin pikainen remppa maalin ja laminaatin avulla. Huoneesta tehtiin lapsille väliaikainen leikkihuone. Pinnat olivat todella kulahtaneet ja rempattu viimeksi ehkä seitkytluvulla, joten oli jo aikakin tehdä jotakin. Iso mies naputteli laminaatin karsean tummanruskean muovimaton tilalle ja minä vedin ronskilla kädellä maalia vanhan kulahtaneen tapetin päälle. Vähänhän se tapetti siinä maalatessa alkoi kupruilemaan, mutta kuivuttuaan kuitenkin oikeni. Yleensä olen pikkutarkkuuteen taipuvainen, mutta tälläkertaa työn jäljellä ei ollut niin väliä, huone kun kuitenkin on menossa täydelliseen remonttiin sitten aikanaan. Virkistävää tehdä joskus jotakin hälläväliä asenteella. Mutta ihan hyvä siitä tuli, ottaen huomioon sen mistä lähdettiin liikkeelle.

Kalustusta ei tässäkään huoneessa vielä liiemmin ole. Ainoastaan Pentikin sininen kaappi kannettiin kellarikerroksesta lelukaapiksi. Pari tuolia on tulossa huoneeseen, kunhan kerkeän sutimaan niihin uuden maalipinnan ja lisäksi pieni pyöreä lasten pöytä tuolineen odottelee uutta maalipintaa. Ikean Ektorp nojatuolista olen haaveillut salaa, siinäpä olisi mukavaa lueskella sitten kirjoja vaikkapa.

Dinosaurus verhokankaaseen tykästyin exnaapurin (terkkuja vaan sinne) lastenhuoneessa ja sitä oli aivan pakko ostaa itsellekin. En olisi ennen lapsia ikuna tykästynyt moiseen kankaaseen, mutta niin sitä vaan maku muuttuu lapsien myötä. 

Sinooperin alelaarista löytyi hauska JaBaDaBaDoon dinotähtinipsuhärdelli. Se pitäisi viritellä seinälle ja lapset voisivat ripustella siihen sitten vaikkapa omia dinotaideteoksiaan esille.

Olin suunnitellut ostavani säkkituolin, mutta niin vain Eurokankaassa käydessäni löytyikin sopiva kangas ja päätinkin ommella löhöilypussukan itse. En tiedä oliko se kovin nerokas ajatus, enkä ole ihan varma tuliko siitä sen edullisempikaan, mutta tulipahan nyt tekaistua sellainenkin. Päällipussukka on tosi jämäkkää kangasta ja ompelin siihen vetoketjun toiselle puolelle yläreunaan ja sisään ompelin toisen pussukan lakanakankaasta, jonka täytin styroksipalluroilla. Näin päällinen on helppo irrottaa pesua varten. 

Verhoja olen elämäni aikana ommellut melkoisen kasan, mutta nyt vasta kokeilin ensimmäistä kertaa laittaa tankoa varten purjerenkaat. Helppoa kuin heinänteko, sanoisin. 

Ajatus tällaisesta aakkostaulusta muhi pitkään päässäni. Pala liimapuulevyä, vähän naputtelua, nakuttelua ja paukuttelua. Sitten maalia ja krakleerauslakkaa ja taas maalia. Kasa maalattuja pahviaakkosia, liimaa ja volaa! Aakkostauluhan se siinä! Pikkasen jäi harmittamaan aakkosten sijoittelu, olisi sittenkin pitänyt laittaa kirjaimet viivotinsuoraan eikä vinksinvonksin. Ehkä vaihdan vielä parin kirjaimen asentoa, niin pahasti pari kohtaa hyppii silmille.

Tässä vielä kuvaa laminaatista, paikallisen superhypermarketin halvimmasta päästä. Iso mies kaupoille ja ohjeeksi vain jotain lankkumaista ja väri ei mitään punertavaa sitten. Aika hyvin valittu. Kun ei sen nyt niin ollut väliä.

Ja pitihän se verhotangon nuppikin vielä kuvata, kun on niin söpö. 

Pitkästä aikaa kerron teille loppukevennykseksi tytöntylleröisestäni, vuosi ja kymmenen kuukautta, melkein. Pikkuneiti on kova tyttö laulamaan ja oppii todella helposti laulujen sanat. Aina sanat eivät  muistu mieleen ihan täydellisesti, mutta sepäs tekeekin laulamisesta vieläkin suloisempaa...

"Minä soitan, harmonikkaa, ihmiset on kummissaan..." 

Meidän neitipä laulaa lurautteleekin laulun näin.

"Minä soitan, harmonikkaa, ihmiset on kunisaappaissaaaaa..."

Kumisaappaissaan siis, hih =)

Operaatio valkoinen katto

Olen tehnyt sellaisen havainnon tässä muutaman vuoden sisällä itsestäni, että en vain osaa olla lunkisti, tekemättä mitään. Koko ajan on ihan pakko olla jokin projekti meneillään ja jos ei ole, niin olen kuin kissa pistoksissa. Nytkin on mielessä vaikka kuinka paljon kaikenlaista puuhastelua, ompelemista, askartelemista...vaan mistä aloittaisin...

...en ihan helpoimmasta puuhasta kuitenkaan. Tätä on mietitty ja pähkäilty, päätetty ja peruttu. Ja sitten yhtenä päivänä nappasin plopplop setelit takin taskuun ja marssiin kauppaan ja palasin kotiin ison painavan pönikän ja parin maalisutin kanssa ja eikun hihat rullalle ja katse kohti kattoa.

Muutamat päikkärit ja myöhäiset illat. Valmista tuli. Eteisen katto on nyt valkoinen. Jotenkaan en jää kaipaamaan entistä yhtään.

Urakkani ei suinkaan loppunut tähän, vaan vielä täytyisi maalata olohuone ja keittiö...taitaapi mennä jokunen muukin päikkäri ja myöhäinen ilta, ennenkuin koko katto on maalattu kahteen kertaan. Extra hidasta hommaa tuo lautojen välien maalaaminen. Jospa olisikin paneelia, niin homma hoituis suitsaitsukkelaan, mutta kun ei ole.

Voisi kuvitella, että katon maalaaminen saisi niskat ja hartiat ihan lukkoon. Ei ihan, mutta melkein. Enemmän mulla on kuitenkin jalkapohjat ja nilkat kipeenä kaikesta tikkailla kiikkumisesta. Ihan ilman haavereita ei tämäkään maalausurakka ole sujunut. Kerran olen onnistunut kippaamaan maalit päälleni tikkaita siirrellessäni. Aikamoinen sotku, maalia tikkailla, lattialla (sanomalehtien päällä suurin osa) ja melkoinen roiske housujen punteilla. Onni onnettomuudessa, ettei koko mamma ollut maalin peitossa. Suurin harmistus oli kuitenkin se, että maalia meni hukkaan iso läjä ja aikaa tuhraantui turhan paljon siivoamiseen.

Lopuksi vielä kuva harvinaisesta herkusta tältä talvelta. Lunta, pakkasta ja auringon pilkahdusta olkkarin ikkunan läpi kuvattuna.

Oikein mukavaa tammikuuta!

Hotelli Helpotus

Hei, täällä taas =)

Ehdottelin tuossa isolle miehelle ennen pikkuisen syntymää, että josko vaikka vähän rempattaisiin tuota pikkuvessaa, vaihdettaisiin nyt ainakin taso ja loppujen lopuksi siinä kävikin sitten niin, että mies innostui tekemään vähän enemmänkin remppaa. En laittanut vastaan. Katsokaapa kahta alinta kuvaa, niin ymmärrätte miksi.

Mainitsen tässä nyt vielä senkin, että tämä samainen keskustelu oli käyty jo muutamaa vuotta aiemmin, ennen pikkumiehen syntymää, mutta remppa hyytyi siihen, että uusi allas ja wc pönttö ostettiin ja muuta ei sitten syystä tai toisesta (joita en edes enää muista) tehtykään.

Tällainen vessa siitä nyt sitten tuli. Ei ole ainakaan koolla pilattu. Hotelli Helpotus. Lähtötilanne taisi olla lähempänä Hotelli Kuvotusta ;)

Mies nikkaroi tuollaisen allashyllykön. Korit ovat vanhoja, niissä on säilytetty milloin mitäkin ja nyt niistä tuli oikein loistavat pyyhe- ja vessapaperikorit. Allas ja vessanpönttö eivät muuten ole ne, jotka jo vuosia sitten olimme hankkineet tätä vessaa varten. Jalallinen lavuaari ei enää tuntunutkaan toimivalta systeemiltä (tarviiko kukaan jalallista allasta? saattas olla kaupan) ja vessanpönttökin vietiin huvilalle. Joten ostimme sitten uudet.

Peilin metsästys meinasi ottaa koville, kiersin pikkumiehen ja vauvamasun kanssa lähes kaikki paikat, missä peilejä tiesin myytävän ja mieleistä ja varsinkaan oikean kokoista ei sitten millään löytynyt, joten oli sitten tyytyminen fasettihiottuun simppeliin peiliin, joka on ainakin oikean kokoinen.

Jotain pientä fiksausta vessassa pitäisi vielä tehdä ja jotain pitäisi vielä laittaa seinälle, mielessä on käynyt kyltti tai tarrateksti, jossa lukisi `Hotelli Helpotus´.

Kattoon laitoimme varastossa olleita jämäpaneleita, jotka maalasin valkoiseksi. Että osasikin olla hien pintaan nostattavaa puuhaa. Olin viimeisilläni raskaana, ja jalat ja kädet olivat ihan turvoksissa ja sormet olivat sen lisäksi puuduksissa ja koppuraiset. Jonkinsortimentin rannekanavaoireyhtymä vaivasi minua raskausaikana kesähelteiltä aina lokakuun loppuun saakka, ja vielä kuukausi synnyttämisen jälkeenkin. Erittäin raivostuttava vaiva, toivottavasti en joudu kokemaan sitä enää uudestaan.

Lattiaan laitoimme ihan vain lankkukuosista laminaattia.

Ja tässä ennen kuvat. Hotelli Kuvotus. Ruskeaa muovimattoa seinissä ja katossa, kammottavassa kunnossa oleva allastaso jne. En jää kaipaamaan tätä näkymää.

Keittiön pieni pintaremontti

Keittiö ennen. Jaiks, ihan hirvittää laittaa aloituskuvaksi moinen hirvitys. Hmm, pehmentääkseni sanojani, kyllähän tuo varmaan aikanaan on näyttänyt ihan hienoltakin, mutta aika aikansa kutakin.

Kauan pehmittelin isoa miestä keittiön uusimisella, ja lopultahan tuo sitten suostui "pieneen pintaremonttiin". Näin jälkikäteen ajatellen, en tiedä olisiko ollut viisaampaa päräyttää suoraan Ikeaan ja ostaa sieltä uudet kalusteet koko keittiöön. No, tiedä tuota, mutta tulipahan nyt kokeiltua tämäkin homma.

Saanko esitellä, uusvanha keittiömme.

Peltinen kello, aivan loistava löytö Iskusta, sopii täydellisesti uusitun keittiön ilmeeseen.

Ja mitä tulikaan tehtyä? Ovet maalattu, vetimet vaihdettu, tasot vaihdettu. Oikeanpuoleisella seinällä kaappien paikkoja siirrelty, avohylly nikkaroitu. Hana ja allas uusittu. Uusi liesituuletin, uuni ja induktio liesi. Sähkötöitä teetetty. Välitilan "muovimatto" vaihdettu maalattuun puupaneeliin. Yksi uusi alakaappi ovineen ostettu Ikeasta, tai oikestaan kaksi, tarvitsihan tuo uunikin oman kaappinsa. Seiniä maalattu. Verhotanko ja verho uusittu.

Katto (jonka maalaamista en enää edes suunnittele), lattia ja seinät uusitaan sitten joskus hamassa tulevaisuudessa, mutta silloin taitaa olla jo aika uusia keittiökin.

Iso ja toimivaksi todetta allas Ikeasta, hana Prismasta (kyllähän niitä kauniinpiakin hanoja olisi, mutta tässä kohtaa hinta oli ratkaisevassa asemassa).

Liesituuletin K-raudasta, järkyttävän kovaääninen, vaikka esitteessä olevista malleista taidettiin mainita kaikista hiljaisimmaksi. Nooh, miten se menikään, hyvää ja halpaa ei...

Induktioliesi osoittautunut todella loistavaksi valinnaksi, suosittelen. Lieden puhtaanapitovinkkejä otan tosin ilolla vastaan.

Hups, yksi vetolaatikon etulevy täytyy vielä maalata. Laatikon tilalla oli aiemmin kaksi leikkulautaa, jotka halusin pois maalausoperaation jo tehtyäni. Tilalle löytyi vetolaatikko, jonka maalaus on nyt vaan jäänyt tekemättä...

Vetimet Ikeasta, puupanelit jemma nimisestä paikasta kotoa. Tasot laminaattia, paikallisesta kalustefirmasta.

Vielä kun löytäisi uuden kattovalaisimen ja kivan maton lattialle...

Pieni pala pientä pintaremonttia

Melkein valmis, vielä jokunen pikku juttu, valmistuu milloin valmistuu, mutta eiköhän nyt ole tullut aika paljastaa edes pieni palanen pintaremonttimme kohdetta. Varsinkin, kun sain verhon viimein ikkunan eteen.

Svaneforssi sai kyytiä, kun paikallisesta kaupasta ei saanut sopivan levyistä valmisverhoa. Ei auttanut muu, kuin ratkoa saumat auki ja ommella surauttaa saumat sopivan levyisiksi.

Pienellä miehellä oli tässä puuhassa tärkeä nuppineula-assistentin rooli. Kerrottakoon, että nuppisneula-assarin työhön kuuluu ojentaa pyydettäessä tietyn värinen nuppineula nuppineulatyynysta ja vastaavasti nuppineulojen laittaminen takaisin nuppineulatyynyyn. Erittäin varovaisuutta ja tarkkuutta vaativa työ, mutta samalla hyvin kiva ja opettavainen.

Lisää juttua kuvien kera on tulossa (toivottavasti pian), käykäähän kurkkimassa.

Joko arvaatte, missä huoneessa olemme pintaremonttia tehneet?