Ommella surruutin tuossa jokin aika sitten tuollaisen torkkupeiton. Peiton toinen puoli on ihanan pehmeää karvaa ja toinen patjaraita puuvillakangasta.
Kuvittelin peiton valmistuvan nopealla aikataululla, mutta oikeasti aikaa tuhraantui vartti jos toinenkin ja muutama muukin. Karvan ompeleminen oli loppujen lopuksi varsin haasteellista minulle, mutta varsinkin vanhalla ompelukoneellani meinasi mennä karvat väärään puolakoteloon kesken ompelu-urakan.
Yleensä olen tarkka ompeluksissani, tarvittaessa puran ja ompelen, puran ja ompelen, kunnes olen tyytyväinen tai jos en ole sittenkään tyytyväinen, heitän tekeleen pussin pohjalle ja aloitan kokonaan alusta.
No, torkkupeitettä ommellessa minun oli pakko unohtaa "turha" tarkkuus, sillä ommella jurruutin suurinpiirtein silmät kiinni ja toivoin lähinnä, että ommel osuu edes likimain niin, että karva kiinnittyy patjaraitakankaaseen.
Kiinni on ja pysyy, mutta tikkausta kuvannee parhaiten sanonta...juosten kust...
Minun onnekseni sain tikkausjäljen kuitenkin melko hyvin piilotettua "nyppimällä" karvat tikkauksen alta pois.
Lopputulokseen olen kuitenkin tyytyväinen. Peitto on ihanan muhkea ja niin lämmin. Iltaisin on ihanaa käpertyä soffalle ja vetää viltti korviin saakka...