Iloista vuodenvaihdetta!

Toivotan oikein mukavaa vuoden 2009 viimeistä päivää!
Palaan taas ensivuonna uusin kujein!

Onnellista uutta vuotta 2010!

Niin ja, alla oleva kysely on edelleen voimassa, käyhän kirjoittamassa muutama sananen.

Amelian unelma

Ihan meinasi unohtua, että tänään on blogini perustamisesta kulunut tasan vuosi. Kiitokset kuluneesta vuodesta. Blogin pitäminen on ollut todella hauskaa puuhaa. Vuosipäivän kunniaksi voisinkin ihan vaivihkaa esittää pienen kyselyn.

Mitä mieltä olet blogistani? Käytkö usein kurkkimassa blogiani? Haluaisitko arvonnan 1-vuotis juhlan kunniaksi?

Jään mielenkiinnolla odottamaan, kuinka moni vastaa kyselyyn.

3 yötä jouluun on...

Oikein tunnelmallista joulunaikaa teille, rakkaat blogiystäväiseni!

Tuutti tötteröö tötteröö

Tötterötehtaasta valmistui tuutti tötterö numero 2. Tämäkin yksilö päätynee pukinkonttiin.


5 yötä jouluun on...

Mistä on pienet pojat tehty?

Saimme kutsun pienen pojan kastejuhlaan ja tuollaisen suloisen pehmotaulun ajattelin hänelle lahjaksi antaa. Taulun ompelin itse ja ensimmäiseksi pehmotaulukseni siitä tulikin ihan kiva.

Sytytän kynttilän

Isää muistaen.

Tuutti tötteröö

Olen ihastellut useissa blogeissa ja lehdissä tuollaisia tötteröitä ja eilen innostuin itsekin kokeilemaan millaisen tötterön saisin aikaiseksi. Palanen pikku herran linnasta tähteeksi jäänyttä raitakangasta, pari puunappia, ruutu- ja pitsinauhaa ja tadaa, saanko jälleen kerran esitellä, tuutti tötteröö!

Tötterön valmistaminen olikin niin hauskaa puuhaa, että suunnittelin jo tötterötehtaan perustamista. Alku on ainakin lupaava, yksi valmis ja toinen puoliksi valmis...vauhti on päätähuimaavaa tällä tehdaslinjalla...

Tämä tötteröyksilö saattaa hyvinkin päätyä pukinkonttiin...

Ihastuin...

Näihin hurmaavan vanhanaikaisiin kuusen koristeisiin...ah, niin kauniita.

Voitteko kuvitella, joulu on jo ensiviikolla! Ja niin paljon haluaisin tehdä kaikenlaisia jouluisia ompeluksia ja pikku piperryksiä, mutta enhän minä millään kerkeä...

Ilokseni huomasin, että blogiini on liittynyt jo 22 lukijaa. Ehken sittenkään ihan yksikseni täällä höpise. Ja kommentit, ette uskokaan, kuinka mukavaa niitä on saada, joten rohkeasti vaan viestejä laittelemaan!

Nupunapun oma linna

Oma pieni nupunapuseni, 2-vuotias jo! Päivänä eräänä tuo pieni poika rapsutteli masuaan ja taisin siinä sitten todeta, että pitäisi varmaan laittaa masukutkaan hieman rasvaa. Sitten pieni poika kipitti tiehensä ja hetken kuluttua palasi takaisin...oli siinä minulla naurussa pitelemistä. Näky oli vallan hupaisa. Pieni poika tepasteli takaisin, kuin pingviini konsanaan. Housut kintuissa ja käsissään hän piteli isoa käsirasvaputelia. Tarvitsi ilmeisesti äitin apua, kun ei omat taidot riittäneetkään ihan loppuun saakka. Hassu pieni mies.

Kaksi vuotis lahjaksi sain kuin sainkin valmiiksi suunnittelemani "linnan". Vielä viimeisenä yönä ennen juhlapäivää ahersin linnan kimpussa. Pähkäilin miten ompelisin oviaukon verhot paikoillensa. Kun en sopivaa ratkaisua klo 23 mennessä ollut keksinyt, päätin luopua koko puuhasta, ommellakseni ne kuitenkin joskus paremmalla ajalla paikoillensa.

Saanko esitellä. Nupunapun oma linna.


Sisätilat ovat tilavat ja valoisat. Lattiana pehmoinen patja. Huomioi eritoten patjan keskellä kulkeva viehättävä raita (mittavirhepaholainen...mutta itseasiassa patja onkin hurjan paljon hienompi raidalla, kuin ilman...tosin tuon mittavirheen takia sain istua ompelukoneen äärellä kolme ja puoli tuntia kauemmin...hmm...)

Moltexin kauniit tähtikuosiset tyynyt viimeistelevät sisustuskokonaisuuden...

Liput liehuvat...

Ja tässä linna ulkoapäin kuvattuna. Katto toimii mitä mainioimpana lekottelupaikkana kattimatikaisille...ja muutenkin sisätilat ovat viehättäneet eritoten perheemme kaikkein karvaisimpia osapuolia. Ja taitaa tuo pieni linnanisäntä itsekin olla tyytyväinen linnaansa, ainakin tuo hymy huulillansa nyökytteli päätänsä kysyessäni, "onko kiva?"

Huurteinen kranssi

Keräsimme pienen miehen kanssa kesällä käpyjä hurjan monta pikku ämpärillistä, ajatuksissa oli tuolloin tehdä niistä monen monta kranssia...


Tässä niistä ensimmäinen...muutama käpynen, paljon kuumaliimaa ja hieman valkoista spraymaalia...

Vilukissan viltti

Ommella surruutin tuossa jokin aika sitten tuollaisen torkkupeiton. Peiton toinen puoli on ihanan pehmeää karvaa ja toinen patjaraita puuvillakangasta.

Kuvittelin peiton valmistuvan nopealla aikataululla, mutta oikeasti aikaa tuhraantui vartti jos toinenkin ja muutama muukin. Karvan ompeleminen oli loppujen lopuksi varsin haasteellista minulle, mutta varsinkin vanhalla ompelukoneellani meinasi mennä karvat väärään puolakoteloon kesken ompelu-urakan.
Yleensä olen tarkka ompeluksissani, tarvittaessa puran ja ompelen, puran ja ompelen, kunnes olen tyytyväinen tai jos en ole sittenkään tyytyväinen, heitän tekeleen pussin pohjalle ja aloitan kokonaan alusta.
No, torkkupeitettä ommellessa minun oli pakko unohtaa "turha" tarkkuus, sillä ommella jurruutin suurinpiirtein silmät kiinni ja toivoin lähinnä, että ommel osuu edes likimain niin, että karva kiinnittyy patjaraitakankaaseen.
Kiinni on ja pysyy, mutta tikkausta kuvannee parhaiten sanonta...juosten kust...
Minun onnekseni sain tikkausjäljen kuitenkin melko hyvin piilotettua "nyppimällä" karvat tikkauksen alta pois.

Lopputulokseen olen kuitenkin tyytyväinen. Peitto on ihanan muhkea ja niin lämmin. Iltaisin on ihanaa käpertyä soffalle ja vetää viltti korviin saakka...

Joulukalenteri

Tällainen joulukalenteri tonttutyttönen ilahduttaa pientä nupunapustamme tästä päivästä alkaen aina jouluaattoon saakka. Tonttytyttösen pussukka on täynnä salaisuuksia...joka päivä pieni mies saa itse valita yhden salaisuuden avattavakseen.

Tonttukalenterin idea on löytynyt vuosia sitten jostain ulkomaisesta askartelulehdestä. Sahauspuuhiin tarvitsin ison miehen apua, maalaus ja muut piperrykset olen kuitenkin tehnyt itse.

Mukavaa joulunodotusta, toivottavasti säätilakin muuttuisi pikkuhiljaa jo talvisemmaksi.

Joulunodotusta...

Kovin on kiirettä pitänyt...ompelukone on surissut lähes aina sopivan tilaisuuden tullen...puusohvan päällinen on valmistunut, tilda pupunen on hattua vaille valmis, nupunapun oma pieni "linna" on viittä vaille valmis. Joulukalenteri tonttutyttönen, jonka piti valmistua jo viime vuoden joulukuuksi, valmistui viimetipassa sittenkin. Vain pikku yllätykset täytyy vielä löytää jostakin...eihän minulle sen suhteen toki mikään kiirus tule, onhan tässä vielä päivä aikaa löytää pikkuisiin pareripussukoihin täytettä...


Lupaan, että kaikki edellä mainitut tekeleeni tulen esittelemään teille sopivan tilaisuuden tullen. Käykäähän edelleen kurkkimassa, ainakin silloin tällöin.

Naulakon verhoviritelmä

Minun on pitänyt esitellä teille jo aikaa sitten eteisen naulakko syvennykseen kehittelemäni verhoviritelmä. Ennen tuota verhoviritelmää ja seinien valkaisua, tuo eteisen vaatesyvennys oli yksi kotimme kauheimmista hirvityksistä, tupaten täynnä takkeja ja kenkiä ja vähän muutakin rompetta pullollaan oleva kolonen.

Verhoviritelmästä tuli mielestäni varsin onnistunut. Se ei ehkä ole kaikista käytännöllisin ratkaisu, mutta voittaa mennen tullen entisen kaaosmaisen näkymän. Eikä siihen tarvittu, kuin palanen pellavakangasta, pari amppelinkannaketta ja pätkä pyörökeppiä valkoisen maalin kera. Niin ja mies akkuporakoneineen ja vähän pienempi mies leikkiakkuporakoneineen.

Jouduin hieman kuvaamaan kohdetta valikoidusti, koska verhot ovat käytön myötä muuttuneet melkoisen ryppyiseksi alaosastaan. Verhojen takanahan on mitä mainioin piilopaikka nupunapun mielestä. Niin, ja se vasta onkin mukavaa, kun saa halailla ja rutistella verhoja. Olen myös kerran nähnyt kissan kiipeävän verhoa pitkin kohti kattoa. Niin, että mikä ihme se nyt on, jos verhot sattuvat hieman rypistymään.



Rakastan kransseja ja pakkohan sellainen oli laittaa myös narikan ylle. Kaunis, kuin mikä, ihan vain sellaisenaan, ilman mitään koristuksia. Jouluksi sinne saattaa kyllä tonttunen istahtaa kurkkimaan talon puuhia...



Hauskaa marraskuun alkua ja pian luvassa ainakin Tilda pupunen ja joulun punainen patjanpäällinen...

Tähdet, tähdet...

Trakko, poppu, arvaatteko mitä nuo sanat tarkoittavat? Sanat ovat nupunapuseni sanavarastosta ja tarkoittavat traktoria ja possua. Hauskaa seurata, kuinka pikkuhiljaa alkaa pulpahtelemaan yhä enemmän ja enemmän uusia sanoja pienen miehen suusta. Joskus äiti on ihan ihmeissään, että mitähän tuo nyt tarkoittaa. Kuten tänään, kun pieni mies istui soffalla kirja kädessään ja taputteli kädellään vieressään olevaa vapaata paikkaa, toistaen samalla sanaa, jota en heti ymmärtänyt. Lopulta ymmärsin mistä oli kyse. Istu, sitähän se pieni mies minun kehotti tekemään. Jotenkin niin hellyyttävä tilanne.

Tänään sain vihdoinkin aikaiseksi ottaa kameran esille ja kuvata tyynyjä, jotka jokin aika sitten kotiutuivat meille postin kautta. Moltexin tähtityynyt odottavat vielä lopullista sijoituspaikkaansa, joka on...

...shh...itseasiassa se on vielä salaisuus, mutta ehkä voin sen teille kuitenkin paljastaa.

Tarkoituksenani on tehdä pienelle miehen alulleni syntymäpäivälahjaksi oma pieni pesä, johon nuo tähtityynyt sopivat täydellisesti. Iso mies on aloittanut tekemään puusta kehikkoa, johon minä sitten ompelen kankaasta seinät ja katon. Lattiaksi laitetaan patja ja patjan päälle kasa tyynyjä, joiden joukkoon nupunapunen voi käpertyä ottamaan vaikka pienet päivänokoset. Suuret ovat suunnitelmat, katsotaan miten käy.

Mukavaa lokakuun loppua ja käykäähän kurkkimassa, miten pesän rakentaminen edistyy =).

Aikaansaamattomuutta...

...tai ajanpuutetta tai itseasiassa molempia. Kuvattavaa olisi, mutta päivällä en haluaisi "tuhlata" nupunapun päiväuniaikaa valokuvaamiseen, kun muutakin tekemistä olisi. Illalla nupunapun mentyä yöunille on niin pimeää, että joutuisi käyttämään salamavaloa, jonka jälkeen kaikki näyttäisi luonnottoman väriseltä tai jotain. Kaiken lisäksi en jaksa iltaisin tehdä enää yhtikäs mitään. Olen lähes kahden vuoden tauon jälkeen alkanut jälleen torkahtelemaan iltaisin soffalle telkkarin ääreen. Väsyttää. Niin, ja jos sattuisi kuitenkin käymään niin hullusti, että olisi vähäinen määrä tekemisen vimmaa jäljellä iltaisin, niin en sitä ainakaan kuvaamiseen tuhlaa, koska "huomenna" päivällä olisi paljon parempi kuvata päivänvalossa ja palatakseni lähtökuoppaan, en kuitenkaan "huomenna päivällä" halua tuhlata aikaani valokuvaamiseen. Milloinkahan sitten löytäisin sen sopivan hetken valokuvaamiseen...

Tämä oli sitten tällainen tylsä postaus ilman kuvatuksia. Koittakee ymmärtää. Aina ei vaan jaksa tai huvita.

Saisinko maalata valkoiseksi

Muistatteko, kun olen muutamaan otteeseen valitellut eteisemme patinoituneista seinäpaneeleista ja siitä, kuinka iso mies ei ole antanut lupaa maalata niitä valkoiseksi?
Katsokaapas alla olevia kuvia. Ei, emme ole muuttaneet. Sain vain sittenkin pitkäaikaisen, hienovaraisen painostuksen jälkeen tahtoni sittenkin läpi. Usean päivän ajan vietin jokaikisen vapaahetkeni maalipurkin ja pensselin seurassa. Lopputuloksesta ei voi sanoa muuta kuin, maalipensselin olisi pitänyt saada heilua jo aikoja sitten. Parhain palaute tuli pieneltä mieheltä. Nupunapu nimittäin kipitti aina päiväuniensa jälkeen ensimmäisenä katsastamaan, mitä äiti oli unien aikaan saanut aikaan. Hyväksyvästi pieni mies sitten aina nyökytteli päätänsä.

Kurkatkaapa pari postausta alempana olevaa avainkaappi kuvaa. Kaappi on aivan samassa paikassa, tunnelma on vain kovin erilainen. Kirjoitelkaahan kommentointilootaan mielipiteenne pienestä pintaremontista.

Enkeli lentää liihottaa

Tilda enkelini, esikoiseni. Kauan sitä pipersin, mutta vihdoin minulla on ilo esitellä se teille, rakkaat blogiystäväiseni.

Tilda enkelin oli tarkoitus liihoitella huvilan kylpyhuonetta koristamaan, mutta taitaakin käydä niin, että enkeli viettää talven kuitenkin kotosalla ja matkustaa vasta keväällä huvilalle.

Avainkaappi, lehtikori, pesuainepurnukka

Piiiitkästä aikaa täällä taas. Suokaa anteeksi hiljaiseloni.

Se on nyt sitten syksy, ja sitä myötä kaikenmaailman reality hömpppäpömppä telkkaohjelmat. Illan tullen tämä äippä niitä sitten katselee tallenteelta, pienen miehen mentyä yöunille...
Monen monta kertaa olen avannut blogisivuni, mutta mitään järkevää kommentoitavaa ei kuitenkaan ole tullut mieleen ja kamerakin on piiloutunut kaapin hyllylle...sitten sitä vaan on kurkkinut toisten blogeja ja lopulta poistunut hiljaa takavasemmalle, sanomatta sanaakaan.
Olen minä toki yrittänyt saada jotain järkevääkin aikaiseksi, menetelmällä hiljaa hyvä tulee...palataan aikaansaannoksiini sitten joku toinen päivä kuvien kera...

Lopuksi vielä kuvia ihanuuksista, jotka ovat viimeviikkojen aikana kotiutuneet meille. Yksi sieltä, toinen täältä. Avainkaappi saanee vielä jossain vaiheessa verhontekeleen tai vastaavan somistuksekseen. Sydän on valmistettu omin pikku kätösin. Korissa säilytetään päivän posti. Käytännössä kori pitää kuitenkin sisällään vähintäänkin kahden viikon postit. Pesuaine purnukka tuntui muuten vain tuikitarpeelliselta ; )

Valkoinen sininen vihreä

Nyt taitaa olla viimeinen hetki esitellä kolmas ja viimeinen tuoli keväisestä maalausurakastani. Nimittäin tuolien värit ovat niin keväisiä, etten enää syksymmällä kehtaa laitella tällaisia hempukoita näytille. Tuolit eivät nyt päätyneetkään ikkunan alle eteiseen vaan viereiselle seinälle. Kuvakulma ei ole paras mahdollinen, koska tuolien takana on peili, joka on toistaiseksi vielä väärässä kohtaa ja sen lisäksi se kaipaisi hieman tuunausta.

Ehdottelin isolle miehelle, että mitä jos maalaisin tuolien kohdalta seinäpaneelit valkoiseksi, kun en ole saanut lupaa maalata koko seinää. No, eipä tuo syttynyt siihenkään ajatukseen. Hmph. Minä en vaan niin kertakaikkiaan tykkää yhtään noista patinoituneista mäntypaneeleista. Yök.


Tässä vielä kuva vihreästä kaunokaisesta kokonaisuudessaan.

Mitä valkoisella spraymaalilla voikaan saada aikaiseksi?

Kuten jo aiemmassa postauksessa kerroinkin, olen jokin aika sitten liittynyt "valkoiseen spraymaali -kerhoon".
Löysin mieleisen vessapaperitelineen huvilalle, väri vain oli väärä ja muitten bloggaajien onnistuneista spraymaalauksista rohkaistuneena pyysin isoa miestä ostamaan minullekin putelin valkoista spraymaalia. Helppo ja nopea tapa saada kaunista jälkeä aikaiseksi. Tosin, olisin voinut valita ehkä hieman tuulettomamman säätilan maalauspuuhaan...suhautus jos toinenkin saattoi mennä hivenen ohi kohteen tuulenvireen ansiosta. No, ensikerralla olen hivenen viisampi tässäkin asiassa.


Lopputulos on, etten sanoisi, täydellinen. Kannatti suhautella.



Krysanteemit ovat kyllä valkoista sortimenttia ihan alunperinkin, en suinkaan villiintynyt sprymaalipurkin kanssa ihan holtittomaksi, hih.

Hiekkalinna

Vietimme tänään ihanan kesäisen helteisen päivän Lappeenrannassa. Ihastelimme valtavaa hiekkalinnaa, herkuttelimme jäätelöllä, kävelimme pitkin satama-aluetta upeita veneitä ja laivoja katsellen...

Lappeenrannassa kun olimme, niin sisustushöppänän oli pakko päästä kurkistamaan myös paikallisiin sisustusliikkeisiin...Sisustus Biancossa oli ihanan valkoista kaikkialla, Livinki puoti oli tulvillaan ihanan suloisia tavaroita ja pikkuisen sisustuskierrokseni yllättäjä oli uusi tuttavuus, Vanhan ajan sisustusliike K & K . Aivan mahtavan ihana puoti täynnä ihania tavaroita. Maltoin kuitenkin pitää kukkaron nyörit visusti kiinni, vaikka kovasti tekikin mieli ostaa yhtä sun toista tuosta ihanasta puodista.

Hieman on ollut viimeaikoina vaisua tämä blogin päivittäminen, mutta eiköhän tämä tästä vilkastu, mitä pidemmälle syksyä mennään. Pieniä sisustushankintoja on tullut tehtyä kesän aikana, olen myös liittynyt "valkoisten spraymaalaajien kerhoon". Ompelukone on surissut jonkin verran, eteiseen olen ommellut vaatenaulakon eteen pellavaverhot, Tilda kylpyenkeli on melkein valmis ja pienet säilytyspussukat odottavan ompelijaansa ompelukoneen vieressä...

Hullunkurinen haaveeni olisi osallistuminen syksyisiin Wanhan ajan käsityöläismarkkinoihin, mutta pahoin pelkään, että haave on tavoittamattomissa...äipällä ei vain taida olla tarpeeksi "omaa aikaa" haaveen toteuttamiseen...

Ihanaa elokuista viikonloppua blogiystäväiseni, vielä on kesää jäljellä...

(tää bloggeri ei taas suostu yhteistyöhön kappalejakojen suhteen. Kaikki vaan putkeen, hyvä tulee taputapu)

Virkkuukoukustelua

Valmistuihan se, kilon kerä trikookudetta, yksi katkennut virkkuukoukku ja toinen ehjänä säilynyt, tunti silloin, toinen tällöin...tuollainen matontekelehän siitä nyt sitten syntyi. Tunnustettakoon, että kunnollinen päättely on vielä tekemättä. Otan mielelläni vastaan hyvät neuvot siitä, miten lopetuskohta kannattaa tehdä, että siitä tulee siistin näköinen.
Ihan alussa taisin virkata muutaman kerroksen liian tiukkaa, koska hieman matto kupruilee keskeltä, tosin lattialla sitä ei juurikaan huomaa. Viimeisen kerroksen suunnittelin virkkaavani ilman lisäyksiä, mutta kude ei sitten riittänytkään enää kokonaiseen kerrokseen. Pikkaisen nuo lisäykset näkyvät tuossa reunassa, mutta olkoon. Seuraavasta matosta tulee sitten pikkaisen parempi. Nalleherran peffa peittäköön keskeneräisen lopetuskohdan.

Poikkesimme jokin aika sitten nupunapun kanssa päiväkävelyllämme erääseen sisustusliikkeeseen, josta löysimme somat nallehenkarit pikkumiehen vaatteille.

Korin olen virkannut jo kevättalvella, jotain pientä koristusta olen suunnitellut siihen vielä laittavani...

Mukavaa puuhaa tuo virkkaaminen, ainakin trikookuteen virkkaaminen. Suosittelen kokeilemaan.