Naulakon verhoviritelmä

Minun on pitänyt esitellä teille jo aikaa sitten eteisen naulakko syvennykseen kehittelemäni verhoviritelmä. Ennen tuota verhoviritelmää ja seinien valkaisua, tuo eteisen vaatesyvennys oli yksi kotimme kauheimmista hirvityksistä, tupaten täynnä takkeja ja kenkiä ja vähän muutakin rompetta pullollaan oleva kolonen.

Verhoviritelmästä tuli mielestäni varsin onnistunut. Se ei ehkä ole kaikista käytännöllisin ratkaisu, mutta voittaa mennen tullen entisen kaaosmaisen näkymän. Eikä siihen tarvittu, kuin palanen pellavakangasta, pari amppelinkannaketta ja pätkä pyörökeppiä valkoisen maalin kera. Niin ja mies akkuporakoneineen ja vähän pienempi mies leikkiakkuporakoneineen.

Jouduin hieman kuvaamaan kohdetta valikoidusti, koska verhot ovat käytön myötä muuttuneet melkoisen ryppyiseksi alaosastaan. Verhojen takanahan on mitä mainioin piilopaikka nupunapun mielestä. Niin, ja se vasta onkin mukavaa, kun saa halailla ja rutistella verhoja. Olen myös kerran nähnyt kissan kiipeävän verhoa pitkin kohti kattoa. Niin, että mikä ihme se nyt on, jos verhot sattuvat hieman rypistymään.



Rakastan kransseja ja pakkohan sellainen oli laittaa myös narikan ylle. Kaunis, kuin mikä, ihan vain sellaisenaan, ilman mitään koristuksia. Jouluksi sinne saattaa kyllä tonttunen istahtaa kurkkimaan talon puuhia...



Hauskaa marraskuun alkua ja pian luvassa ainakin Tilda pupunen ja joulun punainen patjanpäällinen...