Huvilan tunnelmaa

Huvilaelämä on taas tältä kesältä suurimmaksi osaksi vietetty, kotiin on palattu ja arkinen aherrus jatkuu kotinurkissa. Huvilalla on yleensä mukavaa olla, mutta kotiinkin on kiva palata. Kotona kun kuitenkin odottaa piperrystehtaani ja useat keskeneräiset piperrykseni, joita en olekaan aikoihin teille esitellyt. Huvilajutut päättyvät nyt tältäerää tähän ja jatkossa lupaan palata käsityöpiperrysteni pariin.

 

Kuunsilta

Tumma on kuva, mutta niin on elokuun yökin.

Hopeinen kuu luo, merelle siltaa...

Taivaanrannanmaalari osa2

Alan jo toistaa itseäni, mutta minkäs teet.

Taivaanrannanmaalari

Ei tässä mitään sen kummempia, ihastelen vain millaista taidetta luonto saakaan aikaiseksi auringonlaskun aikaan.

Auringonlaskun aikaan

Aamu näytti kovin harmaalta ja sateiselta, ukkonenkin jyrähteli kauempana. Iltapäivällä taivas alkoi kirkastua ja saatiin sittenkin kaunis ja helteinen sunnuntai. Iltayhdeksän aikaan mittari näytti vielä +25 ja auringonlasku oli käytävä ikuistamassa laiturin nokasta.  Haltioidun joka ikinen kerta huvilarantamme auringonlaskusta, niin kaunista katseltavaa, huokaus sentään. Maisema on tuttu jo lapsuudesta ja muistan vieläkin, kuinka istuin rantakivellä unelmoiden auringonlaskun aikaan. Niin rakas maisema, muistoja täynnä.

Illansuussa kipitimme ihanalle hiekkarannalle ja lapset pääsivät nauttimaan uimisen riemusta samoissa maisemissa, missä itsekin lapsena polskuttelin kesäisin päivät pitkät. 

Kiitokset veljen perheelle, että saimme upottaa niin isot, kuin pienetkin varpaat rantahiekkaan.

Onnea on se, että saa tarjota lapsille elämyksiä luonnon helmassa. Napostella lähiruokaa parhaimmillaan, oman maan mustikkaa, vadelmaa ja metsämansikkaa, niin ja niitä kanttarelleja =).

Leppoisaa heinäkuun loppua!

Kesällä kerran

Rakas pieni poikani huvilarannassamme kesäkuussa.



Uskaltaako tänne edes mennä? Mahtaisikohan tällä huussilla voittaa "kesän kaunein huussi-kilpailun"? Kauneudesta en tiedä, mutta ainakin huussi on hyvin ilmastoitu, näköalat ovat vaikuttavat joka suuntaan ja taustamusiikkikin kuuluu vakiovarusteisiin, vaihtoehtoisesti joko linnunlaulua tai moottorisahan pörinää.

Äiti, pissi tulee, tännekö?

Kerrottakoon lopuksi, että kyllä meiltä löytyy ihan oikea sisävessakin huvilalta, ja tämä sympaattinen huussiviritelmä palvelee enää lähinnä biokompostorina. Kunnes jälleen jonakin päivänä, jonakin vuotena huussi saa yllensä uuden kauniin ulkokuoren. Ehkä ei kuitenkaan pressua enää. Vai mitä olette mieltä?

Enkeli lentää liihottaa

Tilda enkelini, esikoiseni. Kauan sitä pipersin, mutta vihdoin minulla on ilo esitellä se teille, rakkaat blogiystäväiseni.

Tilda enkelin oli tarkoitus liihoitella huvilan kylpyhuonetta koristamaan, mutta taitaakin käydä niin, että enkeli viettää talven kuitenkin kotosalla ja matkustaa vasta keväällä huvilalle.

Mitä valkoisella spraymaalilla voikaan saada aikaiseksi?

Kuten jo aiemmassa postauksessa kerroinkin, olen jokin aika sitten liittynyt "valkoiseen spraymaali -kerhoon".
Löysin mieleisen vessapaperitelineen huvilalle, väri vain oli väärä ja muitten bloggaajien onnistuneista spraymaalauksista rohkaistuneena pyysin isoa miestä ostamaan minullekin putelin valkoista spraymaalia. Helppo ja nopea tapa saada kaunista jälkeä aikaiseksi. Tosin, olisin voinut valita ehkä hieman tuulettomamman säätilan maalauspuuhaan...suhautus jos toinenkin saattoi mennä hivenen ohi kohteen tuulenvireen ansiosta. No, ensikerralla olen hivenen viisampi tässäkin asiassa.


Lopputulos on, etten sanoisi, täydellinen. Kannatti suhautella.



Krysanteemit ovat kyllä valkoista sortimenttia ihan alunperinkin, en suinkaan villiintynyt sprymaalipurkin kanssa ihan holtittomaksi, hih.

Karun kaunista

Voitteko uskoa, että tämä blogimaailma on avannut silmäni näkemään monia esineitä uudessa valossa. Aikaisemmin olisin pitänyt kuvassa näkyvää lapiota kaatopaikkatavarana. Nyt en todellakaan kiikuta sitä kaatopaikalle. Kaikessa karuudessaan, harmaantuneine puuosineen, käyrine varsineen, ruosteineen ja sementtikerroksineen se ansaitsee minusta kunniapaikan huvilan pihamaalla.



Kantorumiluskin on kuin taideteos. "Kauneus on katsojan silmissä", pätee varmasti tähänkin otokseen.

Aikanaan huvilatyömaalta jouduttiin ajamaan kaksi kuorma-autokuormallista kaikenkokoisia kivenjärkäleitä pois. Välillä tuntui jo epätoivoiselta, että miten voi tontti ollakin niin kivikkoinen. Nyt iloitsen kivistä, jotka ovat saaneet jäädä kaunistamaan pihamaata. Näillä kivillä on kissojenkin kiva kelliä auringonpaisteessa.

Kissanpäiviä

Harmaata kiveä

Tällainen takka lämmittää huvilaamme. En varsinaisesti ole aikaisemmin ihannoinut vuolukivitakkoja, mutta tämä malli on kyllä ihan kelpo yksilö, toimintavarma ja ihan on kivan näköinenkin. Seinäkkeen takana on keittiö.

Nyt blogi hiljenee taas toviksi, laitelkaahan viestejä, niitä on aina niin kiva lukea.

Mukavaa viikonvaihdetta.

Kiikkuu kaakkuu

Suloinen keramiikkaenkelityttönen lensi kiikkumaan huvilallemme. Ihanuus löytyi kesäisiltä kyläjuhlilta.

Viime huvilareissullamme sain aikaiseksi heilua hieman kameran kanssa. Saanko esitellä, huvilakeittiömme.

Kaappi ja aputaso Ikeasta. Leipälaatikko pikkupurnukoineen löytö Robin Huttusesta. Hieman leipälaatikossa häiritsee se, että kaapistot ovat puhtaan valkoisia ja leipälaatikko kermanvalkoinen, nooh, aputason päällä väri ei niin pahasti pomppaa silmään, kuin mitä kaapistojen alla...olkoon. Pikkupurnukat (tea, sugar, coffee) tulivat leipälaatikon "kylkiäisinä", en olisi niitä muutoin ostanutkaan. En vielä tiedä mikä niiden lopullinen kohtalo on, jäädäkö vaiko lähteä.

Keittiön matto ei ole tullut jäädäkseen, haaveissa sisalmatto. Pikku penkki Askosta, kotiin ostettu, mutta huvilalle kannettu. Etsinnässä sopiva istuintyyny.

R-kirjaimen olen ostanut jostakin nettikaupasta, en justiinsa nyt muista, että mistä. Tarkoitus oli laittaa se kotiin, mutta sattui sopivasti tulemaan postista juuri ennen huvilalle lähtöä, joten siinähän tuo nyt sitten kököttää, huvilan huuvan päällä. Olkoon siinä toistaiseksi.

Huvilakuvia

Vihdoinkin alkaa huvila olemaan valmis, muutamia pikkuhommia vielä sisätiloissa ja ulkona rappusten tekoa ja pihatöitä...vuosikausien urakka, vihdoinkin loppusuoralla!

Nyt on huvila putipuhdas, on pesty ikkunat, pyyhitty katot, seinät ja lattiat...melkein voisin sanoa, että tunnen jokaikisen hirren, kuin omat taskuni, niin monta kertaa olen niiden kimpussa ahertanut. Olen raapannut, hionut, harjannut, imuroinnut, maalannut, imuroinnut, pyyhkinyt...työ oli melkoinen, mutta lopputulos on kaiken sen aherruksen arvoinen. Hullun hommaa, voisi joku sanoa, mutta jos en olisi kaikkea tuota tehnyt, niin lopputulos olisi jotain ihan muuta.

Huvila tuntuu ihan toiselta kodilta, tunnelma on itseasiassa paljon ihanampi, kuin kotona. Kaiken aherruksen keskellä kerkesin napata muutaman kuvan teille nähtäväksi. Kaksi ekaa kuvaa makuuhuoneesta ja seuraavat kaksi tuvan puolelta. Laittelen sitten myöhemmin kesällä lisää kuvia, kunhan olen saanut sisustettua huvilaa enemmän.

Hauskaa viikon jatkoa teille kaikille!