Villa Vinksin Vonksin

Lapset ovat tänä kesänä päässeet leikkimään kioski- ja kahvilaleikkejä pihan perällä olevassa leikkimökki/huvimajassa. 

 "Kattoon" ompelin pitkän rimpsun viirinauhaa koristukseksi, ikkunoihin ompelin verhot, toiseen ikkunaan tuli vaaleansinistä ja toiseen vaaleanpunaista.

Kahvilan herkkutiski on täytetty omatekoisilla ja muualta tilatuilla herkuilla. 

On muffinssia, pikkuleipää ja kaikenmoista kakkusta.

Herkut on nautittu herkullisen värisistä kipoista ja kupeista.

 

Tiskitkin on saatu hoidettua hymyssä huulin iloisella tiskiharjalla.

Makeitten herkkkujen lisäksi kioskin luukulta on saanut tilattua myös herkullista pitaleipää.

Kaupungin maukkainta ja ehdottomasti muhkeinta kerroshampurilaista.

Ja mistään muualta ei ole kyllä saanut tilattua näin mahtavaa kerrosleipää.

Herkut on kannettu pöytään ihanalla tarjottimella ja palvelu on aina ollut erinomaista.

Ja siivouskin on sujunut, kuin tanssi, näin iloisenvärisellä rikkaharjalla ja -lapiolla.

Ainut miinuspuoli kioskin valikoimassa on ollut olematon jäätelövalikoima. Ei auta muu, kuin hoitaa tilaus hetimmiten kuntoon. Jospa ensikesänä olisi sitten tarjolla jäätelöäkin.

Muffinssirasiat

Jaahans. Kyllä tää on niin onnetonta tää mun bloginpitäminen että. Aiheita päivityksiin olisi vaikka millä mitalla ollut ja tullut ja mennyt, mutta kun ei vaan onnistu niin ei onnistu, varsinkaan kameran kanssa heiluminen kahden vilperin hereillä ollessa. 

Täällä on taas ollut sata rautaa tulessa, tekemistä on niin paljon, että välillä ei enää tiedä mistä aloittaisi. Yksi vaatehuoneellinen vaatetta ja tavaraa on siirretty paikasta A paikkaan B, C ja D. Tsiisus miten sitä ihminen osaakin jemmata tavaraa. Ettekä muuten ikinä arvaa minkä takia olen moiseen puuhaan ryhtynyt. Kerronko nyt vai myöhemmin? Taidanpa kertoa myöhemmin. 

Tässä postauksessa mikään ei kyllä liity mihinkään, enkä keksi edes kunnollista aasinsiltaa tekstin ja kuvan välille. Totean vain, että kivat peltiset muffinssirasiat oli löytö jo kauan aikaa sitten jostain nettikaupasta. Kerrassaan mainiot rasiat säilytellä lapsukaisten leikkimuffinsseja.

Ja jotta aikojen alussa aloittamani loppukevennykset eivät jäisi ihan unholaan, täytyy minun kertoa teille pienen tyttäreni hauska tokaisu kesken sylittelytuokion. "Lakastan tipsejä", tokaisi pikkuneiti taputellessan "tipsejäni". Jokainen sitten miettiköön kaikessa rauhassa mitä siinä sitten taputeltiin ;)

Maistuisiko muffinssi

Se on syksy nyt. Ainakin jos syksy mitataan käytettyjen nenäliinojen määrällä. Molemmat lapset ovat olleet nuhaisia ja yskäisiä ja on aikamoinen ihme, että itse olen säästynyt vielä nenän niiskutukselta, sen verran paljon olen kyllä saanut pärskeitä ja roiskeita osakseni. 

Niistorobottina toimimisen ohella olen kerennyt läträämään maalipurkin, pensselin ja telan kanssa. Osa olohuoneen seinistä oli pakko maalata (ihan vaan tylsän valkoiseksi), kun poistimme keväällä(!) verholaudan, jonka alta paljastui vihreä seinä ja siitähän se dominoefekti lähti liikkeelle. Kun maalaa yhden seinän, joutuu maalaamaan toisen ja vielä kolmannenkin...

Kuvissa näkyvät muffinsseja esittävät piperrykset olen tehnyt jo aikapäiviä sitten lasten herkkukahvila leikkejä varten. Paikallisesta "halppissekatavarakaupasta" löytyi muovinen kakkuvati kuvulla, ihan täydellinen lasten kahvilaleikkejä ajatellen.

Sinkkisoikko ja kukat ovat alelöytöjä ja ostettu ajatuksella, laitetaan leikkimökkiin. Ensikesää odotellessa saavat kuitenkin ilahduttaa pieniä leikkijöitä (tai ainakin äitiä) yläkerran leikkihuoneessa.

Sininen tuolikin se odottaa uutta maalikerrosta pintaansa. Tekemistä riittää ja jos ei riitä, niin olen mestari kehittelemään uusia puuhia. Niistä lisää sitten joku toinen kerta! 

Aika tylsää tää yksinpuhelu muuten, huhuu, onko siellä ketään?

=)