keskiviikko 28. heinäkuuta 2010
Jatkettava lasten sänky
Täältä helteen keskeltä kaipaan pikaisesti vinkkejä, mistä löytää lasten jatkettava sänky. Malliltaan saisi olla vanhanaikainen korkeilla päädyillä ja jonkinmoisilla reunoilla oleva valkoinen sänky. Puupajalla löytyy ainakin muutamia vanhoista päädyistä tehtyjä sänkyjä, mutta malliltaan eivät olleet ihan täydellisiä. Teettäminen on vakavassa harkinnassa, mutta jos jostain löytyisi valmis sänky, niin hyvä olisi...alkaa olla kiirus pienen miehen saada uusi sänky...
maanantai 19. heinäkuuta 2010
Kesällä kerran
Rakas pieni poikani huvilarannassamme kesäkuussa.
Uskaltaako tänne edes mennä? Mahtaisikohan tällä huussilla voittaa "kesän kaunein huussi-kilpailun"? Kauneudesta en tiedä, mutta ainakin huussi on hyvin ilmastoitu, näköalat ovat vaikuttavat joka suuntaan ja taustamusiikkikin kuuluu vakiovarusteisiin, vaihtoehtoisesti joko linnunlaulua tai moottorisahan pörinää.
Kerrottakoon lopuksi, että kyllä meiltä löytyy ihan oikea sisävessakin huvilalta, ja tämä sympaattinen huussiviritelmä palvelee enää lähinnä biokompostorina. Kunnes jälleen jonakin päivänä, jonakin vuotena huussi saa yllensä uuden kauniin ulkokuoren. Ehkä ei kuitenkaan pressua enää. Vai mitä olette mieltä?
torstai 15. heinäkuuta 2010
Aamulla aikaisin
Kello neljä aamulla herään hikimärkänä sängyssä. Käyn vessassa, menen takaisin sänkyyn. Vaihdan asentoa kyljeltä toiselle, äh, uni ei tule takaisin...vauvamasu ei tee oloani yhtään helpommaksi.
Niin, vauvamasuni...kyllä, luitte aivan oikein, vauvamasuni. Meillä todellakin odotetaan pientä piiperoista. Lokakuussa hänen olisi tarkoitus tähän maailmaan tupsahtaa.
Nousen sängystä, ei kertakaikkiaan pysty olemaan enää sängyssä. Makuuhuoneessa vallitsee troopppinen ilmasto, olo on kuin huonosti lämmitetyssä saunassa. Käyn juomassa lasin jääkaappikylmää mehua. Istun olohuoneen sohvalle. Mietin mitä tekisin. Avaan olohuoneen ison ikkunan, aah, ihanan viileää ilmaa. Mikä mahtava tilaisuus tuulettaa huonetta. Ulkona 20 astetta lämmintä, sisälämpömittari näyttää kolmeakymmentä. Ikävä vaan, etten pysty jättämään ikkunaa auki, ja menemään takaisin nukkumaan. Pakko valvoa, ettei kaupunkilaissisäkissat karkaa ikkunasta ulos sopivan tilaisuuden tullen.
Olohuoneen pöydällä nököttää kannettava tietokone, sillä samalla paikalle, mihin sen muutama tunti aikaisemmin olin jättänyt. Kehtaisinko avata koneen ja lähteä aamusurffaamaan?
Avaan koneen, kirjaudun blogisivuilleni. Ikkunasta tuleva ihanan viileä ilma vilvoittaa tukalaa olotilaani. Kameraa en sentään tähän aikaan aamusta kaiva esille. Kukaan tuskin ilahtuisi näkemästään, jos nyt kuvaisin nuhjaista ulkokuortani.
Kello lähenee viittä. Saisinkohan jo unenpäästä kiinni? Parhaassa tapauksessa kerkeäisin nukkumaan vielä kaksi tuntia, ennenkuin pieni talonväki herää aamupuuhilleen.
Pöydälle asetettu sisälämpömittari näyttää enää vain kahtakymmentäviittä lämpöastetta. Olipahan tästäkin jotakin hyötyä. Sain raikastettua hetkellisesti sisäilmaa ja tulipahan viimeinkin kerrottua teille vauvamasustani.
Apua...kissa lähestyy avointa ikkunaa. Ikkuna äkkiä kiinni, voi miten kuuma tulee heti. Kissa poistuu paikalta ja ikkuna samantien uudestaan auki.
Kello on viisi. Makkarista kuuluu pienen miehen äännähtelyä. Käyn kurkkaamassa. Auts, pohje kramppaa kipeästi...
Pitäisiköhän mennä takaisin nukkumaan, tulisikohan se uni jo? Toisaalta, istuisinko aamuun saakka tässä soffalla ja päivystäisin ikkunaa? Kerkeäisiköhän sisälämpötila laskemaan vielä toiset viisi astetta?
Ugh. Olen puhunut. On varmaan parasta mennä takaisin sänkyyn, en kuitenkaan saa tilaisuutta nauttia päiväunista.
Tulisipa uni.
Hyvää huomenta.
Niin, vauvamasuni...kyllä, luitte aivan oikein, vauvamasuni. Meillä todellakin odotetaan pientä piiperoista. Lokakuussa hänen olisi tarkoitus tähän maailmaan tupsahtaa.
Nousen sängystä, ei kertakaikkiaan pysty olemaan enää sängyssä. Makuuhuoneessa vallitsee troopppinen ilmasto, olo on kuin huonosti lämmitetyssä saunassa. Käyn juomassa lasin jääkaappikylmää mehua. Istun olohuoneen sohvalle. Mietin mitä tekisin. Avaan olohuoneen ison ikkunan, aah, ihanan viileää ilmaa. Mikä mahtava tilaisuus tuulettaa huonetta. Ulkona 20 astetta lämmintä, sisälämpömittari näyttää kolmeakymmentä. Ikävä vaan, etten pysty jättämään ikkunaa auki, ja menemään takaisin nukkumaan. Pakko valvoa, ettei kaupunkilaissisäkissat karkaa ikkunasta ulos sopivan tilaisuuden tullen.
Olohuoneen pöydällä nököttää kannettava tietokone, sillä samalla paikalle, mihin sen muutama tunti aikaisemmin olin jättänyt. Kehtaisinko avata koneen ja lähteä aamusurffaamaan?
Avaan koneen, kirjaudun blogisivuilleni. Ikkunasta tuleva ihanan viileä ilma vilvoittaa tukalaa olotilaani. Kameraa en sentään tähän aikaan aamusta kaiva esille. Kukaan tuskin ilahtuisi näkemästään, jos nyt kuvaisin nuhjaista ulkokuortani.
Kello lähenee viittä. Saisinkohan jo unenpäästä kiinni? Parhaassa tapauksessa kerkeäisin nukkumaan vielä kaksi tuntia, ennenkuin pieni talonväki herää aamupuuhilleen.
Pöydälle asetettu sisälämpömittari näyttää enää vain kahtakymmentäviittä lämpöastetta. Olipahan tästäkin jotakin hyötyä. Sain raikastettua hetkellisesti sisäilmaa ja tulipahan viimeinkin kerrottua teille vauvamasustani.
Apua...kissa lähestyy avointa ikkunaa. Ikkuna äkkiä kiinni, voi miten kuuma tulee heti. Kissa poistuu paikalta ja ikkuna samantien uudestaan auki.
Kello on viisi. Makkarista kuuluu pienen miehen äännähtelyä. Käyn kurkkaamassa. Auts, pohje kramppaa kipeästi...
Pitäisiköhän mennä takaisin nukkumaan, tulisikohan se uni jo? Toisaalta, istuisinko aamuun saakka tässä soffalla ja päivystäisin ikkunaa? Kerkeäisiköhän sisälämpötila laskemaan vielä toiset viisi astetta?
Ugh. Olen puhunut. On varmaan parasta mennä takaisin sänkyyn, en kuitenkaan saa tilaisuutta nauttia päiväunista.
Tulisipa uni.
Hyvää huomenta.
sunnuntai 11. heinäkuuta 2010
Kun piti saada koru juhliin ja...
...sopivaa ei kaupasta löytynyt. Tein sellaisen sitten ihan itse. Helmikätköistäni löytyi vieläpä kaikki mahdollinen, foliosydäntä lukuunottamatta. Hopeaa, swarowskin kristallia ja helmiäislasihelmiä vaijeriin pujotettuna. Foliosydämeen kieputtelin hopealangasta ihan tarkoituksella hyvinkin rennolla kädellä lenksut (termit hiukan hakusessa), hauskemman näköinen siitä sillä tavalla tulikin. Vaatii hieman totuttelua opetella tekemään jotain "ei niin tarkasti", kun on aina yrittänyt tehdä kaiken viimesen päälle hienosti.
Täytyy sanoa, että korujen kuvaaminen ei ole kyllä helpoimmasta päästä, mutta tässä nyt muutama parhaiten onnistunut otos.
Valmistin korun salaa pikkumieheltäni, koska puuhasta ei olisi muutoin tullut yhtikäs mitään...kuvaamisenkin yritin tehdä salaa, mutta kuinka ollakaan, kun nupunapu huomasi mitä olin tekemässä, oli hänen ehdottomasti saatava koru kaulaan ja eihän siinä sitten auttanut muu, kuin antaa pikkuherran tutkiskella korua.
Hauska juttu sattui tässä eräänä arkipäivänä, kun laitoin korun kaulaani. Nimittäin pikkumieheni mielestä en olisi saanut laittaa sitä, koska hänen mielestään se oli juhlakoru...pienen neuvottelutuokion jälkeen sain kuin sainkin pitää korun kaulassani.
Täytyy sanoa, että korujen kuvaaminen ei ole kyllä helpoimmasta päästä, mutta tässä nyt muutama parhaiten onnistunut otos.
Valmistin korun salaa pikkumieheltäni, koska puuhasta ei olisi muutoin tullut yhtikäs mitään...kuvaamisenkin yritin tehdä salaa, mutta kuinka ollakaan, kun nupunapu huomasi mitä olin tekemässä, oli hänen ehdottomasti saatava koru kaulaan ja eihän siinä sitten auttanut muu, kuin antaa pikkuherran tutkiskella korua.
Hauska juttu sattui tässä eräänä arkipäivänä, kun laitoin korun kaulaani. Nimittäin pikkumieheni mielestä en olisi saanut laittaa sitä, koska hänen mielestään se oli juhlakoru...pienen neuvottelutuokion jälkeen sain kuin sainkin pitää korun kaulassani.
Huh huh, nyt on blogi vihdoin saanut uuden tekstin...mahtaakohan kukaan enää edes lukea juttujani, niin hiljaista täällä on viimekuukausina ollut. Huikkaa hei, jos vielä käyt kurkkimassa blogiani.
Helteistä heinäkuuta!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)