Kun piti saada koru juhliin ja...

...sopivaa ei kaupasta löytynyt. Tein sellaisen sitten ihan itse. Helmikätköistäni löytyi vieläpä kaikki mahdollinen, foliosydäntä lukuunottamatta. Hopeaa, swarowskin kristallia ja helmiäislasihelmiä vaijeriin pujotettuna. Foliosydämeen kieputtelin hopealangasta ihan tarkoituksella hyvinkin rennolla kädellä lenksut (termit hiukan hakusessa), hauskemman näköinen siitä sillä tavalla tulikin. Vaatii hieman totuttelua opetella tekemään jotain "ei niin tarkasti", kun on aina yrittänyt tehdä kaiken viimesen päälle hienosti.

Täytyy sanoa, että korujen kuvaaminen ei ole kyllä helpoimmasta päästä, mutta tässä nyt muutama parhaiten onnistunut otos.

Valmistin korun salaa pikkumieheltäni, koska puuhasta ei olisi muutoin tullut yhtikäs mitään...kuvaamisenkin yritin tehdä salaa, mutta kuinka ollakaan, kun nupunapu huomasi mitä olin tekemässä, oli hänen ehdottomasti saatava koru kaulaan ja eihän siinä sitten auttanut muu, kuin antaa pikkuherran tutkiskella korua.

Hauska juttu sattui tässä eräänä arkipäivänä, kun laitoin korun kaulaani. Nimittäin pikkumieheni mielestä en olisi saanut laittaa sitä, koska hänen mielestään se oli juhlakoru...pienen neuvottelutuokion jälkeen sain kuin sainkin pitää korun kaulassani.

Huh huh, nyt on blogi vihdoin saanut uuden tekstin...mahtaakohan kukaan enää edes lukea juttujani, niin hiljaista täällä on viimekuukausina ollut. Huikkaa hei, jos vielä käyt kurkkimassa blogiani.

Helteistä heinäkuuta!