Voi miten ihanan kesäistä tänään onkaan ollut...puutarhassa on ollut suorastaan paahteisen helteistä, ihan kuin etelän auringon alla...varjossa 32 astetta...juu-u, meidän terassi on tosiaankin kuuma paikka. Nupunapulle laitettiin iltapäivällä oma pikku uima-allas terassille, jossa olikin niin kivaa polskia. Ihania kuviakin tuli napsittua pikku polskijasta, mutta valitettavasti en voi laittaa niitä teille tänne nähtäväksi.
Illalla, pienen miehen jo mentyä yöunille, karkasin vielä hetkiseksi puutarhaan nauttimaan ihanasta kesäillasta, syreenin suloisesta tuoksusta, omenankukkasista...Kuvien välityksellä haluan toivottaa teille kaikille mitä ihaninta kesää, toivottavasti saamme nauttia ihanista kesäisistä päivistä vielä hurjan monta kertaa tämän kesän aikana.
sunnuntai 31. toukokuuta 2009
torstai 28. toukokuuta 2009
Puutarhassa
Olen saanut ihastella useissa blogeissa keväisiä puutarhoja ja nyt päätin kantaa oman korteni kekoon. Tänä keväänä minulla on taitanut olla pari "yksin puutarhassa pipertämässä" hetkeä ja tässä teille muutama pikainen otos aikaansaannoksistani...
Terassin reunalle istutin muutamaan ruukkuun markettaa orvokilla ja lobelialla. Jokavuotinen perinne ja varma valinta, kukat kukoistaa, oli keli millainen tahansa.
Terassin reunalle istutin muutamaan ruukkuun markettaa orvokilla ja lobelialla. Jokavuotinen perinne ja varma valinta, kukat kukoistaa, oli keli millainen tahansa.
keskiviikko 27. toukokuuta 2009
Bath Angel
Olen ihan haltioitunut tuosta kuvassa näkyvästä Tilda hahmosta. Jotenkin se kuvastaa omaa tämän hetkistä olotilaanikin niin hyvin. Pullukka, mikä pullukka. Ompeluinspis on toistaiseksi kadonnut jonnekin nurkan taakse, mutta toivon kuitenkin löytäväni sen tässä piakkoin. Ajatuksenani on laittaa valmis enkuli huvilan kylppäriin taulumaisesti esille...katsotaan nyt saanko ideani toteutettua...
Lueskelin pakkauksen ompeluohjeita ja hieman jäi epäselväksi miten nuo jalat kiinnitetään vartaloon...en ole tällaisia Tilda hahmoja aikaisemmin ommellut, joten ohjeet ja vinkit ovat enemmän, kuin tervetulleita.
sunnuntai 24. toukokuuta 2009
Kukkuluuruu
Täällä taas, tai en minä missään ole ollutkaan, mutta ei ole vaan ollut oikein mitään jutuntynkää mielessä, eikä oikein kuvattavaakaan, joten blogipäivitykset on vaan jäänyt ja jäänyt. Mutta jos tässä nyt saisin muutaman sanasen kirjoitettua, ettette unhoita minua ihan kokonaan.
Kuvissa oleva ruukku on uusin löytöni, mielestäni kerrassaan hurmaava. Ruusu on monen vuoden takaa. En yleensä erityisemmin ihannoi epäaitoja kukkasia, mutta tämä yksilö oli poikkeuksellisen ihastuttava, hämmästyttävän aidon näköinen ollakseen epäaito. Häähuuman vallassa tulin ostaneeksi ruusuja useammankin ja loppujen lopuksi ruusut koristivat hääautoamme, riisiämpäriä ja taisi niitä olla morsiustyttöjen karamellikoreissakin...
Nupunapusta on kehkeytymässä oikein innokas äidin pikku apulainen. Olemme viimepäivien aikana pesseet hurjan monta koneellista pyykkiä, mistä lienee moinen pyykkivuori meille kasautunut...
Kuvissa oleva ruukku on uusin löytöni, mielestäni kerrassaan hurmaava. Ruusu on monen vuoden takaa. En yleensä erityisemmin ihannoi epäaitoja kukkasia, mutta tämä yksilö oli poikkeuksellisen ihastuttava, hämmästyttävän aidon näköinen ollakseen epäaito. Häähuuman vallassa tulin ostaneeksi ruusuja useammankin ja loppujen lopuksi ruusut koristivat hääautoamme, riisiämpäriä ja taisi niitä olla morsiustyttöjen karamellikoreissakin...
Nupunapusta on kehkeytymässä oikein innokas äidin pikku apulainen. Olemme viimepäivien aikana pesseet hurjan monta koneellista pyykkiä, mistä lienee moinen pyykkivuori meille kasautunut...
Jokatapauksessa, pyykkikone on meidän kellarikerroksessa ja pyykit kannan sattuneesta syystä kuivumaan olohuoneeseen. Ah, kuinka somia sisustuselementtejä nuo kuivaustelineet ovatkaan pyykkipäivinä.Operaatio pyykinpesu ei siis ole mikään aivan helppo nakki pienen miehen kanssa tehtäväksi.
Ekaksi etsitään pienelle miehelle maailman vahvin nalle valekroksit jalkaan. Sitten äiti ottaa nupunapun syliin ja yleensä kädessä kiikkuu myös pyykkikori tyhjänä tai parhaassa tapauksessa täynnä likapyykkiä ja sitten avataan kellarikerrokseen menevä ovi. Tässä vaiheessa ainakin yksi kissa on livahtanut jalkojen välistä rappusten tientukkeeksi. Seuraavaksi hamuan rappusten ylätasanteelta itselleni valekroksit jalkaan ja laitan valot päälle. Sitten alkaa varovainen laskeutuminen jyrkkiä rappusia pitkin kohti kellaria. Noin kaksitoista kiloinen pojanjässikkä pyykkikoreineen toisessa kainalossa ja toinen käsi tiukasti käsikaiteessa.
Takkahuoneeseen päästyämme voin hetkeksi huokaista helpotuksesta.
Viimepäivien aikana pienestä miehestä on siis todellakin tullut oikein loistava pyykkiapulainen. Pyykin lajittelu sujuu oikein mallikkaasti ja vauhti on suorastaan kadehdittavaa...yleensä äidin tekemä lajittelu osoittautuu tässä kohtaa väärin tehdyksi.
Pyykkikonekin täyttyy sellaisella vauhdilla, että saa todellakin pitää varansa, ettei valkoisesta pyykistä tule pesussa toisen väristä. Pyykkikoneen virtanappulan ja käynnistysnappulan painaminen sujuu oikein mallikkaasti äidin pienoisella avustuksella.
Ja sitten alkaakin matka takaisin kohta yläkertaa. Kunhan nyt ekaksi ollaan puuhasteltu takkahuoneessa sitä sun tätä ja lopuksi hätistelty kissanketaleita saunaosastolta pois. Rappusille saakka päästyämme on edessä kaksi vaihtoehtoa. A Poika kainaloon ja painava pyykkikori matkaan mukaan
B Poikaa käsistä kiinni (painava pyykkikori edelleen matkassa mukana) ja jätkänpätkä nostelee jalkojaan sellaisella vauhdilla rappusia ylöspäin, että hyvä kun itse kerkeää perässä pysyä. Tässä kohtaa hätistelemme molemmat hidastelevia kissoja edellämme kohti yläkertaa...
Lopulta ylätasanteelle päästyämme on pienen miehen vielä aivan pakko pyllistellä ja kokeilla, josko kerkeäisi napata mukaansa vasaran, jonka paikka ei todellakaan ole ylätasanteen lattialla, mutta siinä se kuitenkin olla nököttää edelleen.
Viimeinen vaihe operaatio pyykinpesussa on se, että saan vihdoin koko konkkaronkan pois rappukäytävästä, valot pois ja omat valekroksit potkaistua jaloista ja suljettua oven. Tässä kohtaa en voi muuta, kuin huokaista helpotuksesta ja seistä hetken aikaa paikoillani, että hengitykseni tasaantuisi. Kyllä pyykinpesu on sitten mukavaa puuhaa.
Ja, ai miten niin meillä tuppaa tuo pyykkivuori kasaantumaan?
lauantai 16. toukokuuta 2009
Pussukoita
Aivan loistavan ihanan aurinkoinen päivä tänään. Ja mikä parasta, ei taida pahemmin edes tuulla ulkona. Kun tuo nupunapu tuossa heräilee päiväuniltaan, niin lähdetään ulos päiväkävelylle ja eihän sitä tiedä vaikka herkuttelisimme jäätelöllä ihanan kelin kunniaksi, nami nami...
Illalla laitan pystyyn kisakatsomon, jossa on tarjolla omatekoista jauhelihapizzaa ja omenalimunaatia ja klo 22 alkaen keskityn seuraamaan Euroviisuja...
Alla pari kuvaa pussukoista, jotka olen jo aikoja sitten ommellut, mutta nyt vasta sain moukaroitua nuo ripustusrenkaat paikoillensa.
Ihanaa lauantaita kaikille ja muistakeehan katsoa viisut illalla!
Illalla laitan pystyyn kisakatsomon, jossa on tarjolla omatekoista jauhelihapizzaa ja omenalimunaatia ja klo 22 alkaen keskityn seuraamaan Euroviisuja...
Alla pari kuvaa pussukoista, jotka olen jo aikoja sitten ommellut, mutta nyt vasta sain moukaroitua nuo ripustusrenkaat paikoillensa.
Ihanaa lauantaita kaikille ja muistakeehan katsoa viisut illalla!
torstai 14. toukokuuta 2009
Huvilakuvia
Vihdoinkin alkaa huvila olemaan valmis, muutamia pikkuhommia vielä sisätiloissa ja ulkona rappusten tekoa ja pihatöitä...vuosikausien urakka, vihdoinkin loppusuoralla!
Nyt on huvila putipuhdas, on pesty ikkunat, pyyhitty katot, seinät ja lattiat...melkein voisin sanoa, että tunnen jokaikisen hirren, kuin omat taskuni, niin monta kertaa olen niiden kimpussa ahertanut. Olen raapannut, hionut, harjannut, imuroinnut, maalannut, imuroinnut, pyyhkinyt...työ oli melkoinen, mutta lopputulos on kaiken sen aherruksen arvoinen. Hullun hommaa, voisi joku sanoa, mutta jos en olisi kaikkea tuota tehnyt, niin lopputulos olisi jotain ihan muuta.
Huvila tuntuu ihan toiselta kodilta, tunnelma on itseasiassa paljon ihanampi, kuin kotona. Kaiken aherruksen keskellä kerkesin napata muutaman kuvan teille nähtäväksi. Kaksi ekaa kuvaa makuuhuoneesta ja seuraavat kaksi tuvan puolelta. Laittelen sitten myöhemmin kesällä lisää kuvia, kunhan olen saanut sisustettua huvilaa enemmän.
Hauskaa viikon jatkoa teille kaikille!
Nyt on huvila putipuhdas, on pesty ikkunat, pyyhitty katot, seinät ja lattiat...melkein voisin sanoa, että tunnen jokaikisen hirren, kuin omat taskuni, niin monta kertaa olen niiden kimpussa ahertanut. Olen raapannut, hionut, harjannut, imuroinnut, maalannut, imuroinnut, pyyhkinyt...työ oli melkoinen, mutta lopputulos on kaiken sen aherruksen arvoinen. Hullun hommaa, voisi joku sanoa, mutta jos en olisi kaikkea tuota tehnyt, niin lopputulos olisi jotain ihan muuta.
Huvila tuntuu ihan toiselta kodilta, tunnelma on itseasiassa paljon ihanampi, kuin kotona. Kaiken aherruksen keskellä kerkesin napata muutaman kuvan teille nähtäväksi. Kaksi ekaa kuvaa makuuhuoneesta ja seuraavat kaksi tuvan puolelta. Laittelen sitten myöhemmin kesällä lisää kuvia, kunhan olen saanut sisustettua huvilaa enemmän.
Hauskaa viikon jatkoa teille kaikille!
keskiviikko 13. toukokuuta 2009
Ihana arpajaispalkinto
En ole aiemmin kerennyt hehkuttaakaan, että voitin `Kaunis arki kotiisi´-blogin arpajaiset tässä jokin aika sitten. Fiilis oli aivan uskomaton, kun blogissa piipahtaessani tajusin, että se olin minä, joka olin voittanut arpajaiset. Tunne oli jotain tämänkaltaista...tähmitäeivoiollatottaapuua, eikäkylläminäkö, iiikihanaahihii...lopuksi taputin käsiäni yhteen nupunapun tyyliin ja hihittelin ääneen yksikseni. Eli toisin sanoen olin ihan hurjan iloinen tästä suuresta onnenpotkusta.
Palkinto kerkesi tupsahtaa postilaatikkoon juuri ennen huvilalle lähtöä ja aivan uskomattoman, hillittömän ihanan paketin posteljooni laatikkoon kiikuttikin. Kiitos ihan hurjan paljon `Kaunis arki kotiisi´-blogin Merjalle näistä ihanuuksista. Palkinto oli aivan mielettömän ihana =). Kiitos.
Nyt hyvää yötä kaikille, nukkumatti tupsuttelee unihiekkaa silmäkulmiin.
tiistai 5. toukokuuta 2009
Huvilalle
Blogi hiljenee hetkeksi, edessä muutaman päivän hurja, huvila asumiskuntoonsiivousprojekti, makupaloja huvilasta luvassa kenties urakan päätteeksi...
Hauskaa viikkoa !
Hauskaa viikkoa !
sunnuntai 3. toukokuuta 2009
Kuulumisia
Kiirettä on pitänyt siellä sun täällä. Viikko alkoi pikkasta vajaa 300 kilometrin huviajelulla. Aamulla aikaisin lähdin ensimmäistä kertaa koko päiväksi eroon nupunapustani ja ajelin siivoamaan rakennussotkuja huvilalle. Koko päivän siivosin makuuhuonetta ja parvea ja pikkuisen kylppäriä ja keittiötäkin...makuuhuone on nyt putipuhdas ja valmis sisustettavaksi. Muut tilat vaativat vielä mittavan siivousurakan...menee vielä hetki jos toinenkin ja muutama hikikarpalokin, ennenkuin koko huusholli on putipuhdas...voi sitä ikkunanpesua ja hirrenpyyhkimistä ja lattian luuttuamista...huh huh...hirvittää jo pelkkä ajatuskin.
Kotimatkalla ihmettelin, että mikäs heppa tuossa pientareella oikein jolkottelee, kunnes tajusin, että hirvihän se siinä pähkäili, mennäkö oikealle vai vasemmalle, tielle vaiko metsään, kunnes lopulta ymmärsi mennä metsään. Huh, läheltä piti...tapauksen jälkeen kaasujalka keveni entisestään ja silmät seurasivat tienreunoja hyvinkin tarkkaavaisesti. Onneksi pääsin kotiin turvallisesti oman rakkaan nupunapuni luokse, kyllä olikin pientä jo kova ikävä.
Vappuaattoa vietettiin puolivuotis synttäreillä ja vallan hulvattomat kekkerit niistä kehkeytyikin. Oli kikatusta ja kutitusta. Pötköttelyä, pulauttelua ja pyllähdyksiä. Kissankynsiä ja kissankynnen kokoisia reikiä otsassa. Munkin syöntiä ja sokerilla kuorrutettuja pikku nassuja. Tönimistä, tuuppimista ja jäähypenkkiä. Ja muutama muukin kiperä tilanne. En ole kyllä aikoihin ollut niin ratkiriemukkailla kekkereillä. Miten railakkaat kekkerit syntyivätkään yhden puolivuotiaan, yhden vuoden ikäisen, kahden puolitoistavuotiaan ja yhden kaksijapuolivuotiaan toimesta. Nauratti vielä vappupäivänäkin kaikki edellisillan tapahtumat.
Vappupäivänä käväisimme pikku piknikillä ihanassa auringonpaisteessa. Harava heilui pihamaalla ja mies käsitteli päivän päätteeksi terassilaudat kesäkuntoon. Jotenkin sitä on ihan pöllämystynyt, miten sitä yht´äkkiä onkin ihan kesä. Tekisi niin mieli päästä istuttelemaan kesäkukkia jo ruukkuihin.
Maalaus- ja ompelupuuhat ovat toistaiseksi jäissä, en kertakaikkiaan ole kerennyt tekemään sillä saralla mitään...kaikkia kivoja ideoita vilisee mielessä, mutta nyt en vain millään kerkeä toteuttamaan niitä...
Kävimme pienen miehen kanssa tänään päiväkävelyllä ja piipahdimme Anttilaan. Mukaan lähti pari settiä pussilakanoita. Ajattelin viedä ne huvilalle. Sopivat sinne mielestäni mainiosti.
Kotimatkalla ihmettelin, että mikäs heppa tuossa pientareella oikein jolkottelee, kunnes tajusin, että hirvihän se siinä pähkäili, mennäkö oikealle vai vasemmalle, tielle vaiko metsään, kunnes lopulta ymmärsi mennä metsään. Huh, läheltä piti...tapauksen jälkeen kaasujalka keveni entisestään ja silmät seurasivat tienreunoja hyvinkin tarkkaavaisesti. Onneksi pääsin kotiin turvallisesti oman rakkaan nupunapuni luokse, kyllä olikin pientä jo kova ikävä.
Vappuaattoa vietettiin puolivuotis synttäreillä ja vallan hulvattomat kekkerit niistä kehkeytyikin. Oli kikatusta ja kutitusta. Pötköttelyä, pulauttelua ja pyllähdyksiä. Kissankynsiä ja kissankynnen kokoisia reikiä otsassa. Munkin syöntiä ja sokerilla kuorrutettuja pikku nassuja. Tönimistä, tuuppimista ja jäähypenkkiä. Ja muutama muukin kiperä tilanne. En ole kyllä aikoihin ollut niin ratkiriemukkailla kekkereillä. Miten railakkaat kekkerit syntyivätkään yhden puolivuotiaan, yhden vuoden ikäisen, kahden puolitoistavuotiaan ja yhden kaksijapuolivuotiaan toimesta. Nauratti vielä vappupäivänäkin kaikki edellisillan tapahtumat.
Vappupäivänä käväisimme pikku piknikillä ihanassa auringonpaisteessa. Harava heilui pihamaalla ja mies käsitteli päivän päätteeksi terassilaudat kesäkuntoon. Jotenkin sitä on ihan pöllämystynyt, miten sitä yht´äkkiä onkin ihan kesä. Tekisi niin mieli päästä istuttelemaan kesäkukkia jo ruukkuihin.
Maalaus- ja ompelupuuhat ovat toistaiseksi jäissä, en kertakaikkiaan ole kerennyt tekemään sillä saralla mitään...kaikkia kivoja ideoita vilisee mielessä, mutta nyt en vain millään kerkeä toteuttamaan niitä...
Kävimme pienen miehen kanssa tänään päiväkävelyllä ja piipahdimme Anttilaan. Mukaan lähti pari settiä pussilakanoita. Ajattelin viedä ne huvilalle. Sopivat sinne mielestäni mainiosti.
Lopuksi jälleen hupaisa juttu pikkumiehen elämästä.
Mies oli lähdössä huvilareissulle ja suostui ottamaan kissat mukaansa. Kannoin kissojen kuljetuskopan eteiseen odottamaan matkallelähtöä ja arvaattekin jo varmaan mitä seuraavaksi tapahtui. Ei, kissat eivät menneet koppaan vaan se oli se pieni mies, joka sinne kömysi. Tuumasi ilmeisesti, että eihän se isi mitään huomaa, jos kopassa onkin hän eikä kissat. No, loppujen lopuksi matkalle lähti kuitenkin kissat ja pieni mies jäi pitämään seuraa äitille. Hassu mies.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)