Kuulumisia

Kiirettä on pitänyt siellä sun täällä. Viikko alkoi pikkasta vajaa 300 kilometrin huviajelulla. Aamulla aikaisin lähdin ensimmäistä kertaa koko päiväksi eroon nupunapustani ja ajelin siivoamaan rakennussotkuja huvilalle. Koko päivän siivosin makuuhuonetta ja parvea ja pikkuisen kylppäriä ja keittiötäkin...makuuhuone on nyt putipuhdas ja valmis sisustettavaksi. Muut tilat vaativat vielä mittavan siivousurakan...menee vielä hetki jos toinenkin ja muutama hikikarpalokin, ennenkuin koko huusholli on putipuhdas...voi sitä ikkunanpesua ja hirrenpyyhkimistä ja lattian luuttuamista...huh huh...hirvittää jo pelkkä ajatuskin.

Kotimatkalla ihmettelin, että mikäs heppa tuossa pientareella oikein jolkottelee, kunnes tajusin, että hirvihän se siinä pähkäili, mennäkö oikealle vai vasemmalle, tielle vaiko metsään, kunnes lopulta ymmärsi mennä metsään. Huh, läheltä piti...tapauksen jälkeen kaasujalka keveni entisestään ja silmät seurasivat tienreunoja hyvinkin tarkkaavaisesti. Onneksi pääsin kotiin turvallisesti oman rakkaan nupunapuni luokse, kyllä olikin pientä jo kova ikävä.

Vappuaattoa vietettiin puolivuotis synttäreillä ja vallan hulvattomat kekkerit niistä kehkeytyikin. Oli kikatusta ja kutitusta. Pötköttelyä, pulauttelua ja pyllähdyksiä. Kissankynsiä ja kissankynnen kokoisia reikiä otsassa. Munkin syöntiä ja sokerilla kuorrutettuja pikku nassuja. Tönimistä, tuuppimista ja jäähypenkkiä. Ja muutama muukin kiperä tilanne. En ole kyllä aikoihin ollut niin ratkiriemukkailla kekkereillä. Miten railakkaat kekkerit syntyivätkään yhden puolivuotiaan, yhden vuoden ikäisen, kahden puolitoistavuotiaan ja yhden kaksijapuolivuotiaan toimesta. Nauratti vielä vappupäivänäkin kaikki edellisillan tapahtumat.

Vappupäivänä käväisimme pikku piknikillä ihanassa auringonpaisteessa. Harava heilui pihamaalla ja mies käsitteli päivän päätteeksi terassilaudat kesäkuntoon. Jotenkin sitä on ihan pöllämystynyt, miten sitä yht´äkkiä onkin ihan kesä. Tekisi niin mieli päästä istuttelemaan kesäkukkia jo ruukkuihin.

Maalaus- ja ompelupuuhat ovat toistaiseksi jäissä, en kertakaikkiaan ole kerennyt tekemään sillä saralla mitään...kaikkia kivoja ideoita vilisee mielessä, mutta nyt en vain millään kerkeä toteuttamaan niitä...

Kävimme pienen miehen kanssa tänään päiväkävelyllä ja piipahdimme Anttilaan. Mukaan lähti pari settiä pussilakanoita. Ajattelin viedä ne huvilalle. Sopivat sinne mielestäni mainiosti.

Lopuksi jälleen hupaisa juttu pikkumiehen elämästä.

Mies oli lähdössä huvilareissulle ja suostui ottamaan kissat mukaansa. Kannoin kissojen kuljetuskopan eteiseen odottamaan matkallelähtöä ja arvaattekin jo varmaan mitä seuraavaksi tapahtui. Ei, kissat eivät menneet koppaan vaan se oli se pieni mies, joka sinne kömysi. Tuumasi ilmeisesti, että eihän se isi mitään huomaa, jos kopassa onkin hän eikä kissat. No, loppujen lopuksi matkalle lähti kuitenkin kissat ja pieni mies jäi pitämään seuraa äitille. Hassu mies.