Voitteko uskoa, että tämä blogimaailma on avannut silmäni näkemään monia esineitä uudessa valossa. Aikaisemmin olisin pitänyt kuvassa näkyvää lapiota kaatopaikkatavarana. Nyt en todellakaan kiikuta sitä kaatopaikalle. Kaikessa karuudessaan, harmaantuneine puuosineen, käyrine varsineen, ruosteineen ja sementtikerroksineen se ansaitsee minusta kunniapaikan huvilan pihamaalla.
Kantorumiluskin on kuin taideteos. "Kauneus on katsojan silmissä", pätee varmasti tähänkin otokseen.
Aikanaan huvilatyömaalta jouduttiin ajamaan kaksi kuorma-autokuormallista kaikenkokoisia kivenjärkäleitä pois. Välillä tuntui jo epätoivoiselta, että miten voi tontti ollakin niin kivikkoinen. Nyt iloitsen kivistä, jotka ovat saaneet jäädä kaunistamaan pihamaata. Näillä kivillä on kissojenkin kiva kelliä auringonpaisteessa.
Hyvähyvä!! :))
VastaaPoista-Me asutaan uudella asuinalueella ja tuota pihaa olen tehnyt periaatteella "vanha on kaunista ja vänkkyrä viehättää" . :)) On siinä ihmettelijöitä piisannut, että 'ettäkös teille tulee sitten tämmönen piha...'. Välillä hymyilyttää. Ettäs joku sileä golfnurmikko olisi joku elämän onni.
(Näkisitpä muuten mun lapion ja kottarit: aivan ruosteiset ja vänkyrät, mutta huippuhyvät!)
Meilläkin on kivinen tontti, mutta kaiken oon kaivanut/kaivattanu talteen. Mies välillä kysyy, että eikö tämä jo riitä, mutta kaivaa sitten uskollisesti kaverina. :)))
Hih, meillä on samanlainen lapio nojailemassa ovenkarmeihin pihalla, koristeena siis...
VastaaPoista=)
VastaaPoistaVastavierailulla!
VastaaPoistaIhani kuvia! Ja nuo karut jutut on niin kauniita!
Justiinsa miun makuun!