maanantai 9. tammikuuta 2012

Operaatio valkoinen katto

Olen tehnyt sellaisen havainnon tässä muutaman vuoden sisällä itsestäni, että en vain osaa olla lunkisti, tekemättä mitään. Koko ajan on ihan pakko olla jokin projekti meneillään ja jos ei ole, niin olen kuin kissa pistoksissa. Nytkin on mielessä vaikka kuinka paljon kaikenlaista puuhastelua, ompelemista, askartelemista...vaan mistä aloittaisin...

...en ihan helpoimmasta puuhasta kuitenkaan. Tätä on mietitty ja pähkäilty, päätetty ja peruttu. Ja sitten yhtenä päivänä nappasin plopplop setelit takin taskuun ja marssiin kauppaan ja palasin kotiin ison painavan pönikän ja parin maalisutin kanssa ja eikun hihat rullalle ja katse kohti kattoa.


Muutamat päikkärit ja myöhäiset illat. Valmista tuli. Eteisen katto on nyt valkoinen. Jotenkaan en jää kaipaamaan entistä yhtään.


Urakkani ei suinkaan loppunut tähän, vaan vielä täytyisi maalata olohuone ja keittiö...taitaapi mennä jokunen muukin päikkäri ja myöhäinen ilta, ennenkuin koko katto on maalattu kahteen kertaan. Extra hidasta hommaa tuo lautojen välien maalaaminen. Jospa olisikin paneelia, niin homma hoituis suitsaitsukkelaan, mutta kun ei ole.

Voisi kuvitella, että katon maalaaminen saisi niskat ja hartiat ihan lukkoon. Ei ihan, mutta melkein. Enemmän mulla on kuitenkin jalkapohjat ja nilkat kipeenä kaikesta tikkailla kiikkumisesta. Ihan ilman haavereita ei tämäkään maalausurakka ole sujunut. Kerran olen onnistunut kippaamaan maalit päälleni tikkaita siirrellessäni. Aikamoinen sotku, maalia tikkailla, lattialla (sanomalehtien päällä suurin osa) ja melkoinen roiske housujen punteilla. Onni onnettomuudessa, ettei koko mamma ollut maalin peitossa. Suurin harmistus oli kuitenkin se, että maalia meni hukkaan iso läjä ja aikaa tuhraantui turhan paljon siivoamiseen.


Lopuksi vielä kuva harvinaisesta herkusta tältä talvelta. Lunta, pakkasta ja auringon pilkahdusta olkkarin ikkunan läpi kuvattuna.


Oikein mukavaa tammikuuta!

7 kommenttia:

  1. Meillä oli tasan 2v. sitten samanlainen projekti. Juurikin samanlaiset katot saivat valkoisen pinnan kooorkeassa lastenhuoneessa, aulassa, portaikossa, olohuoneessa ja eteisessä. Kyllä tuli valoisaa! Meillä kävi silloin miehelle 'pieni' vahinko. Kiipeili porrastasanteella isoilla tikkailla, joiden ylätasolle oli laittanut maalipurkin. Ajatteli sitten ihan vaan pikkuisen siirtää portaita ja hups, maalipurkki putosi ja levisi. Meillä on portaikon alla lasten naulakko - purkki levisi suurilta osin vaatteisiin. Onni onnettomuudessa kukaan ei loukannut itseään ja maali oli vesiliukoista. Muutaman tunnin kone pyöritti vaatteita ja kaikki tuli puhtaaksi, huh. Tsemppiä teidän projektiin, hyvältä näyttää!

    VastaaPoista
  2. Tuo katon maalaus on niin onnistunut muutos, aina! Meilläkin maalailtiin muutamia vuosia sittemmin ja yläkerrassa olikin helppo maalata kun seisovilteen yletti maalailemaan :) Mullekkin sattui samanmoinen haaveri, tipahdin, maalin päälle ja kopsautin pääni- mutta oli kaiken vaivan arvoista :) Täällä on toinen kokoajantouhuamassa- emäntä :) Justiinsa saatiin ruokailuhuone ja olkkari rempattua, kovasti jo makkarin remppaa suunnittellaan. Mikäli rahavarannot eivät olisi rajalliset olisi tuokin remontti jo toteutettu :D Touhukasta viikkoa :)

    VastaaPoista
  3. Taitaa tuo maalaus olla varsin tapahtumarikasta puuhaa yhdellä jos toisella ;)

    Terhi, kiitokset tsempeistä, sitä tarvitaan, neliöitä on ihan kiitettävästi vielä maalattavaksi. Harmillista, että päivässä on liian vähän tunteja, joita maalaamiseen voi käyttää...homma ei siis edisty kovin nopeasti.

    Villa Harmonia, niinpä, rahahan se sanelee tämänkin talon remppojen edistymisen=erityisen hidasta. Teillä on tehty todella onnistuneita remontteja, olen käynyt ihastelemassa blogissasi monen monta kertaa =)

    VastaaPoista
  4. Meilläkin harrastettu tuota kattojen valkaisua. Juuri ennen joulua sain olkkarin katon valmiiksi. Ja meillä menee kolme kerrosta maalia, ennenkuin kunnolla peittyy. Vielä olisi yläkerran aula ja yksi makkari maalaamatta. Tuo aula ei onneksi ole mun heiniä, minä kun en mene tuohon portaiden kohdalle minkäänmoisille tellingeille kiikkumaan...

    -Tuija-

    VastaaPoista
  5. Tuija, kolmas kerros maalia ei varmaan olisi pahitteeksi, mutta mielestäni kaksi kerrosta maalia näyttää ihan riittävän hyvältä. Varsinkin jos tässä kerroksessa tehdään joskus suurempikin remontti, niin ei passaa laittaa rahaa liikaa maaleihin tässä vaiheessa ;)

    VastaaPoista
  6. Heippa ja kiitos vinkistä tulla tänne blogiisi kurkkimaan!
    Kävin katsastamassa teidän köökkiuudistuksesta kertovat postit ja kylläpä tosiaan olitte saaneet hienoa jälkeä aikaan!
    Voisitko kertoa mulle, miten on maalipinta kestänyt, hioitteko ensin, käytittekö jotain pohjamaalia jne.?
    Oliko ne teidänkin kaapit "aitoa" puuta?
    Vähän hirvittää moiseen urakkaan ryhtyminen ja aionkin kyllä ensin tiedustella, mitä joku esim. puuseppä hommasta haluaisi... Tuunailen kyllä tosi mielelläni eikä miehelläkään peukalo ole remppahommissa keskellä kämmentä, mutta jotenkin toi keittiön maalaushomma kauhistuttaa... Saadaanko siitä niin hyvää jälkeä, oonko niin maltillinen, että jaksan ensin jynssätä puhtaaksi, sitten hioa, pohjamaalata, hioa lisää ja taas maalata... puuh.. Tällaisiä ohjeita lueskelin tänään netistä nimittäin ;)
    Kiva, kun poikkesit "meillä"!

    VastaaPoista
  7. Hei Liisa, meidän kaapit eivät ole aitoa puuta, vaan jotain laminaattia. Irrotimme ensiksi ovet paikoiltansa, sekä myös ovenkahvat, sitten pyyhin ovet puhtaiksi, hioin kevyesti ja pyyhin tärpätillä, jonka jälkeen maalasin siveltimellä kaksi kertaa ronseal maalilla etupuolet ja sivut, oven sisäpuolet jätin maalaamatta. Muutaman oven maalasin toisella kierroksella telalla, mutta maalin kuivuttua huomasin olleeni huono telankäyttäjä, joten maalasin ko.ovet kolmannen kerran siveltimellä. Laatikoissa ei tarvinnut irrottaa etulevyjä, vaan ne pystyi maalaamaan laatikoiden kera. Lopuksi laitoimme uudet vetimet/nupit, vanhoja reikiä ei tarvinnut kitata umpeen ainoastaan uusia reikiä tarvitsi porata osaan ovista.
    Työlästä puuhaa, mutta ihan miljoona kertaa paremman näköinen 70-luvun keittiöstä tuli.
    Ovien pinta ei ole täysin sileä, vaan hieman sellainen uurteinen, joten se antaa paljon anteeksi maalausjäljessä. Mielestäni maalipinnasta tuli yllättävän hyvä, ainoastaan joitain pölyhippusia näkyy joissain kohdin, täysin pölytöntä tilaa kun on melko mahdotonta löytää maalaustilaksi. Maali on kestänyt hyvin ovissa, ainoastaan joissain kulmissa tai reunassa on maalia lähtenyt, jos siihen on esim. kattilan reuna vahingossa osunut.

    VastaaPoista