Höyhenkranssi

Sainpas valmiiksi ennen pääsiäistä!

Kranssia tuli piperrettyä itseasiassa todella kauan, tunti silloin, toinen tällöin...eli pikkumiehen unien aikaan. Kissat istuivat yleensä aina vieressä katselemassa kranssin valmistumista, höyhen jos toinenkin taisi kadota parempiin suihin.

Kuvissa näkyy myös tuoli, jonka maalausurakan olen myöskin saanut valmiiksi. Tuoli on valkoisena oikein soman näköinen.

Seuraava juttu ei kyllä liity mitenkään kuvissa näkyviin asioihin, mutta on muuten vain jotenkin niin hellyyttävä, että ajattelin kertoa sen teillekin.

Tänä aamuna, niinkuin joka ikinen aamu muulloinkin, nupunapuseni kömpi ensimmäisenä ylös sängystä. Ensimmäinen joka aamuinen pikkumiehen puuha on ojentaa minulle silmälasini ja kännykkäni.

Tänä aamuna sanoin ihan huvikseni, että tuopas äitille sukat. No, pikkumies tuumasi hetken aikaa ja lähti sitten kipittämään makkarin vieressä olevaa vessaa kohden ja hetken päästä tulee sieltä takaisin sukka kädessään. Sukka kuin sukka, vaikka olikin edellisen päivän sukka. Kehoitin sitten tuomaan toisenkin sukan. No, pikkumies kipittää takaisin vessaan ja tuo toisenkin sukan.

Tämä juttu ei ollut tämän kummoisempi, mutta jotenkin sitä vaan hämmästyy aina vaan uudelleen ja uudelleen, miten tuo ymmärtäminen ja oivaltaminen on jo ihan huippuluokkaa tuollaisella vuoden ja neljän kuukauden ikäiselle pikkumiehellä. Sanottakoon vielä, että vaihdoin kyllä myöhemmin puhtaat sukat jalkaani, hih.