Vihreä tuulahdus

Tämän päiväinen näkymä olohuoneen ikkunasta kuvattuna. Ihanan talvista.

Olipahan päivä. Meillä puhaltelee muutoksen tuulet. Kerroin tuossa aikaisemmin, että nupunapu nukkuu kahdesti päivässä reilut tunnin päikkärit. No, ei nuku enää, ainakaan joka päivä. Voisi kuvitella, että jos siirtyy kaksista päikkäreistä yksiin, niin yksillä päikkäreillä nukkuisi pidempään. Mitä vielä, meillä lyhentyi unet entisestään. Nyt nukutaan kerran päivässä n. 40 minuuttia. Eihän siinä muuten mitään, mutta äiti ei kerkeä enää tehdä sitäkään vähää omia pikku piperryksiään, mitä tähän saakka. No, aika aikansa kutakin.

Yritin tänään ties monennenko kerran liitellä kuivumassa olleita vaatteita telineeltä pois, kun touhuni jälleen keskeytyi. Nupunapu oli avannut kaapin oven ja veti sieltä valokuva-albumeja lattialle. Toinen kissoistamme saa jotain ihme kiksejä valokuvien tuoksusta (auta armias, jos se saa valokuvan tassuihinsa, niin se on sen kuvan menoa se...) ja oli hiipinyt nupunapun seuraan. Nuo kaksi ovat kohdatessaan toisilleen vaarallisia, joten ryntäsin kiireen vilkkaan estämään mahdollisen, vedänhännästäkunseonniinkivaarääkäisenjaraavinjapurenkunseeioleniinkivaa tilanteen. Työnsin tavarat takaisin kaappiin ja hätistin kissan tiehensä, mutta erehdyin selaamaan polttareistani tehtyä valokuva-albumia. Alkoi ehkä pikkiriikkisen harmittaa. Ai mikäkö? No, se, että kyllä sitä on joskus ollut hoikka ja nuori ja ehkä jopa nättikin...eikä siitä kuitenkaan ole aikaa, kuin muutama vuosi. Mutta minkäs teet, kun pulla on vaan niin hitsin hyvää. Ja kukakohan ne muffinssitkin söi? Kissat varmaan.

Viimein sain pyykit liiteltyä ja kasattua syliini ja lähdin viemään niitä vaatehuoneeseen. Ennenkuin ehdin sinne, oli kissa ehtinyt tiputtaa vessan lattialle topsupuikkolaatikon ja järsi parhaillaan yhtä topsua parempiin suihin. Eikun pyykkihomma taas seis ja äkkiä keräämään topsupuikkoja lattialta pois, ennenkuin nupunapu ehtii ottamaan kissasta mallia. No, ei mennyt kuin sekuntti ja nupunapu oli myös vessassa ja pienet kädet olivat kerenneet nostaa vessanpöntön kannen ylös ja tutkimusmatka vessanpöntön syövereihin oli juuri alkamassa. Onneksi kerkesin viime hetkellä estämään pienen miehen aikeet. Huh. Mikä siinä pöntössäkin on niin uskomattoman kiehtovaa? Yöks.

Ja sitten meni vielä juuri voitelemani voileipäkin tippumaan lattialle ja levitepuoli tietenkin alaspäin. Ja sain ainakin tsiljoona kertaa kerätä aina vaan samat tavarat omille paikoillensa. Mutta muuten oli oikein mukava päivä. Sain jopa nupunapun ruhtinaallisten päikkäreiden aikana räpsittyä muutaman kuvankin.

Kranssi uudessa kuosissaan. Saattaa olla, että vaihdan vielä tuon nauhan vaaleaksi, koska minusta tuo nauha on jotenkin liian neonvihreä, ainakin luonnonvalossa.

Taustalla Linumin ihanaiset tyynyt.

Olohuone yhdeltä suunnalta kuvattuna, uudessa värityksessään. Verhon sain ommeltua eilen vihdoin ja viimein valmiiksi. Aikani pähkäilin mitä tekisin verhon yläosalle, laittaisinko tavallisen käänteen nipsuja varten, purjerenkaat, vai laskosnauhan. Päätin ommella laskosnauhan. Aikani väänsin ja käänsin ja meinasin jo heittää koko verhon roskiin, mutta sitten oivalsin, miten se nauha kannattaa sinne ommella ja lopputulokseen olen varsin tyytyväinen. Verhoon tulee nauhan kanssa tosi nätit laskokset. Kuvaa katsoessanne, kuvitelkaa, että katossa olisi valkoiset helmipaneelit ja koristeelliset valkoiset kattolistat, puinen verhokappa olisi poissa, seinäpinnat olisi uudelleen levytetty ja maalattu ja lattia ei olisi patinoitunut mäntyparketti. Eikös näyttäisikin näillä muutoksilla ihan raikkaalta?