Kotkot kotkotuttaa

 Pääsiäinen, se on taas niin lähellä. Suunnittelen joka vuosi askartelevani paljon kaikkia kivoja juttuja, mutta niin siinä vaan vuosi toisensa jälkeen käy, että kaikki suunnitelmat jäävät vaan suunnitteluasteelle. Niin tässä taitaa tänäkin vuonna jälleen kerran käydä.

Ne, jotka ovat blogiani alusta saakka lukeneet, muistavat varmaankin, että meillä asustelee myös kaksi kuritonta kissan ketaletta. Saavat paljon sotkua ja tuhoa aikaiseksi aika ajoin. Se on aina niin mukavaa herätä aamulla ja heti ensitöikseen päästä siivoushommiin, kun huomaa, silmät vielä sirrissä, astuneensa kissan oksupoksuun, joka myös yleensä AINA on tietenkin onnistuneesti kohdistettu matolle, kuinkas muutenkaan.

Miten pääsiäisaskartelut, kissat ja nämä kuvat oikein toisiinsa liittyvät?

Kissoilla ei tähän ravintolaan ainakaan ole mitään asiaa, jos kyltteihin on uskominen. Meidän kissat tuskin osaavat kuitenkaan lukea ja jos osaavat, niin tuskin ainakaan vieraan maan kieltä. Että eiköhän ne jossain vaiheessa tännekin ole nenäänsä tunkemassa. Toistaiseksi tämä hauska alennusmyynneistä bongattu tirpparestorantti on saanut olla rauhassa keittiön avohyllyn ylimmällä hyllyllä. Ähäskutti, sinne eivät kissatkaan ole vielä onnistuneet kiipeämään, VIELÄ.

Askartelut ja kissat sitten. Ajattelin laitella kaapin päälle johonkin kippoon koivunoksia ja koivunoksille paperista askarreltuja perhosia (joita en siis ole vielä edes askarrellut, mutta jossain blogissa näin niitä ja olivat niin ihastuttavia, että tekisi itsekin mieli tehdä). Mutta tiedänhän minä jo miten siinä loppujen lopuksi tulee käymään.

 Haluatteko tekin tietää?

Ei tarvita kuin pieni hetki, jolloin en ole valvomassa tilaa, ja jo on oksanpätkiä lattiat täynnä ja parhaassa tapauksessa koko komeus on kaadettu nurinkurin ja vesivahinkokin siinä samalla saatu aikaiseksi ja voi, taas on niin mukavaa. Tästä samaisesta syystä olemme jo kauan kieltäneet vieraita tuomasta meille kukkasia. Niin ihania, kuin kukat ovatkin, niin meille ne tuovat enemmän harmia, kuin iloa. Kiitos kissojen.

Miten teillä muilla kissallisilla, saako teillä kukat ja muut tuollaiset olla rauhassa?

Näitä tirppoja ihastelin monta kertaa erään kaupan hyllyllä, mutta jäivät aina ostamatta, kunnes aleprosentin ollessa kohdillaan, en voinut enää vastustaa kiusausta ja niin nämä tirpat muuttivat meille pääsiäinen mielessäin. Hauskoja ovat.

Mielenkiintoista miten tästä postauksesta tuli tällainen. Alunperin minulla oli tarkoitus kertoa vain tämän viikon keskeisimmät kuulumiset, joissa ei olisi ollut mitään sen kummempaa, kuin yskää, nuhaa, kuumetta... ja kaikki tämä kertaa neljä. Ensimmäisenä sairastui pikkumies ja viikon jo yskittyään ja niiskutettuaan iski korvatulehdus. Sitten alkoi pikkuneiti niiskuttamaan, yskimään ja kuumeilemaan ja samaan syssyyn sain itselleni vuosisadan megaflunssaköhän kuumeineen ja keuhkoputkentulehduksineen ja lopulta iso mieskin pääsi nauttimaan samoista hupiloista, tosin vain yhden päivän ajaksi. On se kumma, miten joillakuilla on ilmiömäinen taito sairastaa sama tauti yhdessä päivässä. Allekirjoittanut on tähän mennessä kerennyt sairastaa köhäänsä jo viikon verran eikä tätä tautia vieläkään täysin selätetty olla. Mutta ehdottomasti parempaan päin ollaan jo menossa. Huh, en jaksaisi enää kyllä yhtään sairastaa, ulos on pian päästävä hakemaan aurinkoenergiaa.

Tällaista tälläkertaa. Pysykäähän terveinä ja nauttikaa kevään auringonsäteistä!