Rinsessan vaippakakku

Tutuille syntyi pieni rinsessa ja ajattelin ilahduttaa heitä vaippakakulla. Ihan tosi kivaa puuhaa oli tuo kakun väsääminen. Harmi vaan, että näitä kakkuja saa tehdä aivan liian harvoin. Tekisin mielelläni useamminkin.

Tähän vaippakakkuun laitoin Pampersin teippivaippoja rullaksi käärittyinä. Vaipparullat kokosin kolmeksi erikokoiseksi kiekoksi ja jokaisen kiekon ympärille kiedoin muotoiltavaa koristenauhaa. Kiekot kasasin päällekkäin ja laitoin kerroksien väliin kaapista löytyneitä ohuita kepukoita, jotta kakku pysyisi koossa paremmin. Koristeeksi kakun päälle laitoin pupuhelistimen ja ruusuiksi kääräistyjä sukkia. Lopuksi nostin kakun Tilda koristekartongista, kakkupaperista ja pahvista tehdylle alustalle.

Onnittelukorttiin käytin Tildan koristekartonkia ja tavallista kartonkia. Leimasin korttiin sanan "onnea" ja testailin uusia Fiskarsin kukkakuvioleikkureita ja kukkahan siitä sitten syntyi korttia koristamaan.

Kakun kääräisen vielä sellofaaniin, ennenkuin kiikutan sen rinsessan kotiin.

Toivottavasti kakku on mieluinen, mieleen ei tullut ollenkaan kakkua tehdessä sellainen juttu, että mitä jos rinsessa ei käytäkkään kertisvaippoja?

Onnea pienelle rinsessalle!

Iso fantti valvoo

Otsikko on tosi huono ja kuvakaan ei liity millään tavalla itse aiheeseeni, mutta menkööt.

Tänään se taas alkaa. Koko syksyn mittainen 24/7 maratooni, isoveli valvoo ja sen myötä myös tämä mamma taitaapi joutua valvomaan, ainakin tämän illan. Ja ehkä muutaman muunkin tämän syssyn aikana. Kattokaas, kun sitä jostain syystä jämähtää soffan pohjalle myöhään iltaisin ja sitä vaan jää tuijottamaan, vaikkei mitään, ei niin mitään tapahtuisikaan. Ja muuten, olisi ihan supermukavaa, jos tällä kaudella tuotantotiimi puuttuisi rajulla kädellä rumien sanojen käyttämiseen. Olisi ihan kivaa joskus päiväaikaankin vilkaista, mitä siellä talossa oikein tapahtuu. Se vaan saattaa jäädä haaveeksi, jos niitä rumia sanoja sinkoilee, tyyliin joka toinen sana. Meillä täällä kotona on sellaset pienet korvat, jotka imuroivat melko tehokkaasti kaikenlaisia uusia ilmaisuja. En välittäisi niin hirveästi joutua todistamaan, miten jossain kaupan kassajonossa sitä uutta sanaa sitten käytetään enemmän ja vähemmän viisaan oloisesti.

Mutta joo, jos jollekulle jäi epäselväksi, mitä minä täällä oikein höpisen niin kerrottakoon se vielä selvällä "suomen kielellä".

Big Brother, se alkaa tänään, jee!

Minä lähdenkin tästä köökin puolelle kokkaamaan herkkupitsaa illaksi. Nam. Miehen olen nakittanut jo aikaa sitten hoitamaan lasten iltapuuhat tältä illalta, joten pitäkää peukkuja, että niin myös tulee tapahtumaan. Tää ilta on äipän.

Ai niin, mites teillä? Katsotaanko teillä Big Brotheria ja jos katotaan, niin kuka sitä katsoo ja miten ahkerasti sitä katsotaan?

Kuka muuten tietää, mistä tuo fantti on kotoisin?

Kivat on Kavat

Meidän neiti, 10kk sai ikiomat uudenuutukaiset kivat Kavat. Näillä ollaan harjoiteltu pikkuhiljaa ulkona tepastelua, ja mikäs näissä on tepastellessa, neiti on aivan tohkeissaan omista kengistään. Pienet jalat tepsuttavat sen minkä kerkiävät. Ensiaskeleiden ihmettä odotellessa on hyvä pitää vielä äipän turvallisista käsistä kiinni.

Niin somat nuo pienet kengät ovat, että nämä tullaan säilyttämään ihan ehdottomasti rakkaimpien aarteiden joukossa...

Maailmalta maailmalle

Hei. Taisin mainita joitain aikoja sitten, että sain korutilauksen. Korun valmistaminen kesti luvattoman kauan, ensiksi sen takia, että ei ollut koskaan sopivaa hetkeä korun pipertämiseen ja toisekseen siksi, että koruun tulleiden kristallien metsästämisessä meinasi tulla tenkkapoo, kun mistään kotimaisesta helmikaupasta en onnistunut löytämään oikeanvärisiä ja -kokoisia kristalleja. Lopulta sain vinkin, että ranskanmaalta löytyisi kauppa, josta kyseisiä kristalleja löytyisi...ei auttanut muu, kuin laittaa tilaus menemään sinne suuntaan.

Miten joskus voikaan jostain niin yksinkertaisesta asiasta tulla niin monimutkainen? Onneksi ilmoitin korun tilaajalle jo ennakkoon, että saattaapi kestää. Mutta että näin kauan, huokaus sentään.

Loppu hyvin, kaikki hyvin. Koru on nyt päässyt uuteen kotiinsa ja viestiäkin pukkasi sieltä suunnalta, ihan oli koru ollut mieluinen.

Vintaj natural brass messinkiä, swarovskin helmiäislasihelmiä ja kristalleja, sekä lucitekukkanen. Tykkään, tykkään, tykkään. Tykkäätkö sinä?

Romuromantiikkaa

Illansuussa kerkesin ihan yksinäni, kamera kainalossani ulos. Koru taskunpohjalla, ajatuksena räpsäistä muutama kuva tekemästäni korusta. Montaa askelta ei ulkona tarvinnut ottaa, kun silmäni osuivat seinään nojaaviin ikkunanpokiin...

Vintaj natural brass messinkiä, swarovskin helmiäislasihelmiä ja lucitekukkanen. Tykkään, tykkään, tykkään.

Romua... Ikkunapokat ovat itseasiassa koko kesän odottaneet kunnostusta, ne odottavat pääsyä uuteen rakennelmaan, josta kerron teille ehkä joskus ensikeväänä...

Romantiikkaa...

Lopetettuani kuvaamisen, mietin hetken, miksi tulee oltua niin harvoin ulkona iltaisin, yksin. Vastausta ei tarvinnut kauan miettiä. Ulko-oven avattuani, vastassa oli itkua tihrustava pienen pieni tyttönen, isin sylissä. Ikävä oli jo tullut, vaikken ollut kuin hetken ulkona. Niin se vain on, heti kun pieni näkee minut, alkaa ikävä äitin syliin. Äitin pieni kulta.

Omenapuun alla

Hei vaan. Korupajastani on kesän aikana valmistunut muutamia koruja, itselleni, lahjaksi sekä yksi tilauskin pukkasi päälle yllättäin, kun lahjansaajan sisko ihastui tekemääni koruun ja halusi itselleen samanmoisen korun, tosin värimaailmaltaan erilaisen. Oli tosi kiva kuulla, että lahjaksi tekemäni koru osui ja upposi täydellisesti (ainakin näin minulle vakuuteltiin), vaikkei minulla ollut minkäänlaista käsitystä lahjansaajan korutyylistä ja värimaailmasta ja sitten vielä joku toinenkin halusi itselleen samanlaisen korun.

Tykkään ihan tosi paljon tehdä koruja, harmi vaan, että tällähetkellä on niin harvassa ne hetket, kun pääsen koruja näpertelemään.

Harmi, etten kerennyt kaikkia tekemiäni koruja kuvaamaan. Nämä pikapikaa kuvaamani korut väkersin ihan omaan käyttöön, turkoosin tunikan seuraksi kesän juhlia varten.

Korujen kuvaaminen on minusta jotenkin ihan hirmu vaikeaa, en oikein tiedä missä, milloin ja miten niitä pitäisi oikein kuvata...ulkona vai sisällä, neutraalilla alustalla vai rekvisiitan kanssa...näitäkin koruja kuvailin eka valkoisen paperin päällä ulkona auringonvalossa, sitten yht`äkkiä tuumasin, että mitä jos nakkaisin korut omenapuuhun...

Vintaj natural messinkiä (korunvalmistusmateriaalina ihan ehdoton suosikkini tällähetkellä), lucitekukkasia ja särölasihelmiä...

Niin ja hei, korukuvausvinkkejä otan ihan hirmuisan mieluusti vastaan.

Kesällä kerran

Kyllä kesällä on sitten mukavaa...

...kun voi pieniä varpaita lämpimässä tuulessa heilutella...

...pienillä varpailla kuumalla hiekalla tepsutella...

...ja voi pienet kädetkin hiekkaan upottaa...

Näitä kuvia talvella katsellessa voi muistella miten ihanan lämmintä kesällä olikaan...minulle tämä helle alkaa kyllä jo riittämään. Jatkuva nihkeä olo iholla saa minut vaan kiukkuiseksi ja sisällä on aivan tuskastuttavan trooppinen ilmasto, vähän kun kättänsä nostaa, niin jo on hikihelmet huulen yläpuolella kimmeltämässä. En valita, mutta on se vaan kiva, että Suomessa on 4 vuoden aikaa.

Antaa kaikkien kukkien kukkia vaan

Hei vaan piiiitkästä aikaa. Kylläpä aika on kulunut hurjaa vauhtia. Viimeksi, kun tänne kirjoittelin, meitin vaavi oli ihan vaavi vielä ja nyt neiti jo melkein kävelee ja leikkii legodublopalikoilla ja touhuaa niin kovin koko päivän. Ihana pieni ilopilleri.

Aika on mennyt suitsaitsukkelaan arkisten askareitten kimpussa puuhatessa, omille kivoille pipertelyille ei ole juurikaan jäänyt aikaa ja samaisesta syystä ei ole ollut mitään blogattavaakaan. Kamerakin on pölyttynyt kaapin kätköissä. Kunnes parisen viikkoa sitten 3 viikon huvilareissulta kotiuduttuamme sain näpsäistyä muutaman kuvan puutarhastamme.

Puutarha oli puhjennut kukkaan.

Noh, nämä nyt ei kukkia ole, mutta kylläpä olikin kolmessa viikossa meidän pieni kasvimaakin alkanut kukoistamaan ja tämän kuvan ottamisen jälkeen on kasvimaan herkuille tullut rutkasti pituutta lisää. Yksi pieni vaaviporkkana ollaan maistettu ja ihan on ollut pakko napata pari pulleinta herneenpalkoakin maisteltavaksi, makoisia ovat, ainakin äitin mielestä, jostain kumman syystä pikkuherra ei ole kovin innostunut herneistä, vaikka ovat omakasvattamia. No, eipähän varmaankaan sitten käy salaa herneitä napsimassa ;)

Tämän minikasvimaan viereen oli tarkoitus laittaa toinenkin tuollainen laatikko mansikoita varten, mutta se nyt vaan jäi laittamatta, kun en saanut "tilaamaani" laatikkoa (=iso mies ei kerennyt tekemään). Ehkä sitten ensikeväänä...

Ja mitä otsikkoon tulee...antaa kaikkien kukkien kukkia vaan...

Mukavaa kesän jatkoa ja palaan pian, tai sitten en, katoa en kuitenkaan kokonaan =)

Kaappien kätköistä

Käykäähän kurkkimassa tuolta sivupalkista blogikirppistäni, olen laitellut sinne tavaraa myyntiin, ja jos jotakin mieluista löytyy, niin eikun sähköpostilla kyselemään hintoja ym.

Mustikkamuffinssi

Jaahans, ettei vaan vahingossakaan pääsisi laihtumaan, niin piti kokeilla uutta muffinssireseptiä. Pienen miehen kanssa niitä tänään leivoimme ja tämän helpompaa ja nopeampaa ei leipominen voi enää ollakaan. Kaikki ainekset vaan kulhossa sekaisin (meillä käytettiin haarukkaa) ja taikina vuokiin ja vuuat uuniin, vartti uunissa ja namskis, päästiin herkuttelemaan. Ohje löytyy Elovena kauralese paketin kupeesta. Kannattaa kokeilla, hyvää oli.

Ostin joku aika sitten tuollaisen muffinssitelineen, hauska tapa laittaa muffinssit tarjolle. Kerkesimme tosin napostelemaan ennen kuvan ottoa jo muutaman muffinssin, joten teline ei tullut ihan täyteen herkuista.

Makoisaa viikonvaihdetta kaikille teille, jotka käytte täällä juttujani kurkkimassa!

Kun jotain on pakko saada tehdä...

Niin tehdään sitten vaikkapa hernepusseja lasten leikkeihin. Tildan somista kankaista. Kauaa ei nokka tuhissut näiden tekemisessä, tosin silti pieni miehen alku kerkesi moneen otteeseen kysyä, "onko se jo valmis?" No, valmista tuli ja sitten pääsi pienet kädetkin hommiin. Suppilo täyttöaukkoon ja eikun herneitä tiputtelemaan, kivaa oli. Ainakin pienellä miehellä.

Kivojahan nämä hernepussit ovat, mutta en ole kyllä enää kovin vakuuttunut siitä, oliko tämä sittenkään kovin fiksu ajatus. Toinen lapsista tykkää, toinen ei. Ja muutamaan otteeseen olen joutunut ottamaan pussukat jo jemmaankin.

Oletteko muuten tehneet saman havainnon kuin minä, että kaikista yksinkertaisimmista asioista saadaan aikaiseksi kaikista parhaimmat leikit? Keittiötarvikkeet, vessa/talouspaperihylsyt, pahvilaatikot jne...mihin niitä oikeita leluja oikeastaan edes tarvitaan?

Eräskin päivä pieni mies istuskeli kiikkustuolissaan hyvin keskittyneesti ja tuijotteli kyljelleen käännettyä muovijakkaraansa. Kun kysyin mitäs puuhaat, niin vastaukseksi tuli, "katselen telkkaria". Niinpä tietenkin, kas kun en sitä heti hoksannut.

Mutta siis joo, ei pitäisi aina antaa lapselle "valmiiksi tehtyjä juttuja". Hyvä esimerkki siitä on pienen miehen joululahjaksi saama "keittiö". Sillä leikittiin ehkä päivän verran ja sen jälkeen se on saanut toimittaa lähinnä seinäruusun virkaa. Kun taas ennen "valmiskeittiötä" leikittiin keittiöleikkejä milloin missäkin ja uunin virkaa toimitti milloin mikäkin kolonen. Ja hauskaa oli.

Tässä nyt kuitenkin nämä hernepussukat.

Herätyskello

Tömps, tömps tömps. Äää, ääää, äääää, tömps, tömps tömps.

Huomasin tänään aamulla unenpöpperöisenä, että meille oli jostain tupsahtanut uusi herätyskello. Herätyskellossa oli mitä miellyttävin herätysääni, pehmeä tasaiseen tahtiin kuuluva tömps, tömps, tömps ja lisäksi kuului äää, ääää, äääää. Ihana herätys. Kerrankin heräsin hymy huulillani. Rakas pieni tyttäreni oli heti aamusesta oppinut uuden taidon. Kädet viuhtoivat vuoronperään pikkuisen kylkiin ja masuun varsin vauhdikkaasti ja voimalla. Siitä tuo ääni tömps, tömps, tömps. Ja uuteen taitoon oli myös yhdistetty edellisen päivän taidonnäyte. Kielennäyttäminen höpöttämisen kera. Äää, ääää, äääää.

Ihana.

Tätä tömpsöttelyä on muuten jatkunut koko tämän päivän, ja ihan nauratti äsken, kun vielä yöunissakin neiti viuhtoi kättään ja kuului tömps, tömps, tömps.

Mikähän taito huomenna opitaan, olisiko vuorossa varpaiden suuhun laittaminen? Ainakin kovin lupaavalta on tänään jo näyttänyt hoitotasolla vaipanvaihdon yhteydessä, kädet ottavat jo polvista kiinni ja jalkoja nostellaan jo kattoa kohden. Ihanaa seurata, kuinka pikkuinen oppii koko ajan uusia taitoja. Voi, kumpa muistaisin nämä hetket ikuisesti.

Haluatteko tietää mitä pikkumies totesi minulle eilen aamulla sängyn päällä pötkötellessämme?

pikkumies "näyttää komeetalta"

minä "ai mikä?"

pikkumies "sinun napasi"

minä "ahaa, hmm...no, saattaahan se vähän näyttääkin"

Hienoja oivalluksia tulee noilta pieniltä ihmisiltä aina toisinaan. En olisi kyllä keksinyt itse kuvailla ikupäivänä napaani komeetan näköiseksi, mutta kun tarkemmin napaani vilkaisin kylkiasennossa pötkötellessäni muutamine vatsamakkaroineni, niin saattoihan tuo napa ihan komeetalta näyttääkin. Ja mistä tuo pikkumies komeetoista mitään tiesi? No, Puuha-Peteltä oppii kaikenlaista. Puuha-Pete lehdessä 10/2010 on tarinaa komeetasta, ja siellä on myöskin kuva komeetasta (piti ihan käydä tarkistamassa), johon pikkumies napaani vertasi. Aika hyvin keksitty. Näyttääkö kenenkään muun napa komeetalta?

Hotelli Helpotus

Hei, täällä taas =)

Ehdottelin tuossa isolle miehelle ennen pikkuisen syntymää, että josko vaikka vähän rempattaisiin tuota pikkuvessaa, vaihdettaisiin nyt ainakin taso ja loppujen lopuksi siinä kävikin sitten niin, että mies innostui tekemään vähän enemmänkin remppaa. En laittanut vastaan. Katsokaapa kahta alinta kuvaa, niin ymmärrätte miksi.

Mainitsen tässä nyt vielä senkin, että tämä samainen keskustelu oli käyty jo muutamaa vuotta aiemmin, ennen pikkumiehen syntymää, mutta remppa hyytyi siihen, että uusi allas ja wc pönttö ostettiin ja muuta ei sitten syystä tai toisesta (joita en edes enää muista) tehtykään.

Tällainen vessa siitä nyt sitten tuli. Ei ole ainakaan koolla pilattu. Hotelli Helpotus. Lähtötilanne taisi olla lähempänä Hotelli Kuvotusta ;)

Mies nikkaroi tuollaisen allashyllykön. Korit ovat vanhoja, niissä on säilytetty milloin mitäkin ja nyt niistä tuli oikein loistavat pyyhe- ja vessapaperikorit. Allas ja vessanpönttö eivät muuten ole ne, jotka jo vuosia sitten olimme hankkineet tätä vessaa varten. Jalallinen lavuaari ei enää tuntunutkaan toimivalta systeemiltä (tarviiko kukaan jalallista allasta? saattas olla kaupan) ja vessanpönttökin vietiin huvilalle. Joten ostimme sitten uudet.

Peilin metsästys meinasi ottaa koville, kiersin pikkumiehen ja vauvamasun kanssa lähes kaikki paikat, missä peilejä tiesin myytävän ja mieleistä ja varsinkaan oikean kokoista ei sitten millään löytynyt, joten oli sitten tyytyminen fasettihiottuun simppeliin peiliin, joka on ainakin oikean kokoinen.

Jotain pientä fiksausta vessassa pitäisi vielä tehdä ja jotain pitäisi vielä laittaa seinälle, mielessä on käynyt kyltti tai tarrateksti, jossa lukisi `Hotelli Helpotus´.

Kattoon laitoimme varastossa olleita jämäpaneleita, jotka maalasin valkoiseksi. Että osasikin olla hien pintaan nostattavaa puuhaa. Olin viimeisilläni raskaana, ja jalat ja kädet olivat ihan turvoksissa ja sormet olivat sen lisäksi puuduksissa ja koppuraiset. Jonkinsortimentin rannekanavaoireyhtymä vaivasi minua raskausaikana kesähelteiltä aina lokakuun loppuun saakka, ja vielä kuukausi synnyttämisen jälkeenkin. Erittäin raivostuttava vaiva, toivottavasti en joudu kokemaan sitä enää uudestaan.

Lattiaan laitoimme ihan vain lankkukuosista laminaattia.

Ja tässä ennen kuvat. Hotelli Kuvotus. Ruskeaa muovimattoa seinissä ja katossa, kammottavassa kunnossa oleva allastaso jne. En jää kaipaamaan tätä näkymää.

Vaaleanpunaista

Heipä hei. Täällä taas.

Pikkuhiljaa yritän tässä palailla blogimaailmaan, tosin olen kyllä käynyt kurkkimassa blogilandiassa ihan mukavasti, mutta oman blogin päivitykseen ei vielä ole löytynyt oikeanlaista mielentilaa. Jospa tämä tästä.

Kolmisen kuukautta pienen tytöntylleröisen äitinä on hujahtanut ihan hirmuisan hurjaa vauhtia. Tyttö on hyväntuulinen, ei paljoa itkeskele ja mikä ihaninta, nukkuu yöt hyvin. Pieni prinsessani on valloittanut sydämeni ihan kokonaan.

Koska jutut ilman kuvia ovat vähän köyhänpuoleisia, laitan teille katseltavaksi kuvia pienen tytön kastepäivän kukkakimpuista. Kukat ovat suosikki kukkakaupastani tästä läheltä, ja niiden tilaaminen oli sangen mielenkiintoinen operaatio, kun mukanani oli kolmevuotias, ei niin paikallaanpysyvä uhmaikäinen pojan vesseli. Tärkeimmän sain kuitenkin sanottua. Vaaleanpunaisia kukkia.

Minusta tuli...

...pienen suloisen prinsessan äiti lokakuun lopussa...blogi uinuu talviuniaan...palaan taas jonakin päivänä...en tiedä vielä milloin...mutta palaan kuitenkin.

Keittiön pieni pintaremontti

Keittiö ennen. Jaiks, ihan hirvittää laittaa aloituskuvaksi moinen hirvitys. Hmm, pehmentääkseni sanojani, kyllähän tuo varmaan aikanaan on näyttänyt ihan hienoltakin, mutta aika aikansa kutakin.

Kauan pehmittelin isoa miestä keittiön uusimisella, ja lopultahan tuo sitten suostui "pieneen pintaremonttiin". Näin jälkikäteen ajatellen, en tiedä olisiko ollut viisaampaa päräyttää suoraan Ikeaan ja ostaa sieltä uudet kalusteet koko keittiöön. No, tiedä tuota, mutta tulipahan nyt kokeiltua tämäkin homma.

Saanko esitellä, uusvanha keittiömme.

Peltinen kello, aivan loistava löytö Iskusta, sopii täydellisesti uusitun keittiön ilmeeseen.

Ja mitä tulikaan tehtyä? Ovet maalattu, vetimet vaihdettu, tasot vaihdettu. Oikeanpuoleisella seinällä kaappien paikkoja siirrelty, avohylly nikkaroitu. Hana ja allas uusittu. Uusi liesituuletin, uuni ja induktio liesi. Sähkötöitä teetetty. Välitilan "muovimatto" vaihdettu maalattuun puupaneeliin. Yksi uusi alakaappi ovineen ostettu Ikeasta, tai oikestaan kaksi, tarvitsihan tuo uunikin oman kaappinsa. Seiniä maalattu. Verhotanko ja verho uusittu.

Katto (jonka maalaamista en enää edes suunnittele), lattia ja seinät uusitaan sitten joskus hamassa tulevaisuudessa, mutta silloin taitaa olla jo aika uusia keittiökin.

Iso ja toimivaksi todetta allas Ikeasta, hana Prismasta (kyllähän niitä kauniinpiakin hanoja olisi, mutta tässä kohtaa hinta oli ratkaisevassa asemassa).

Liesituuletin K-raudasta, järkyttävän kovaääninen, vaikka esitteessä olevista malleista taidettiin mainita kaikista hiljaisimmaksi. Nooh, miten se menikään, hyvää ja halpaa ei...

Induktioliesi osoittautunut todella loistavaksi valinnaksi, suosittelen. Lieden puhtaanapitovinkkejä otan tosin ilolla vastaan.

Hups, yksi vetolaatikon etulevy täytyy vielä maalata. Laatikon tilalla oli aiemmin kaksi leikkulautaa, jotka halusin pois maalausoperaation jo tehtyäni. Tilalle löytyi vetolaatikko, jonka maalaus on nyt vaan jäänyt tekemättä...

Vetimet Ikeasta, puupanelit jemma nimisestä paikasta kotoa. Tasot laminaattia, paikallisesta kalustefirmasta.

Vielä kun löytäisi uuden kattovalaisimen ja kivan maton lattialle...