Muffinsseja

Voi, kun olikin ihanan kirpsakka pakkaspäivä tänään, aurinkokin näyttäytyi pitkästä aikaa. Ikkunan läpi oli lämpöistä kuvata pakkaspäivän tunnelmaa.

Ulkona pakkasen paukkuessa, paistui uunin hehkuvassa kuumuudessa meheviä suklaamuffinsseja, nami nami...

Nupunapukin maistoi elämänsä ensimmäistä kertaa muffinssia ja kylläpä olikin hyvää pienen miehen mielestä, olisi varmaan syönyt kokonaisen muffinssin, jos olisi annettu, mutta ei makiaa mahan täydeltä =)

Ruutua ja raitaa

Pitkästä aikaa minuun on iskenyt vihreä kausi. Tekee mieli ripotella olohuoneeseen heleän keväistä vihreää sinne sun tänne. Kaappiin ompelin vihreäruudullisesta kankaasta verhot ja raidallisesta kankaasta ajattelin ensiksi ommella muutaman sohvatyynyn, mutta tulin toisiin aatoksiin kaupasta kotiin päästyäni. Ompelen siitä eteisen ikkunaan laskosverhon kenties. Ruutukangasta jäi hieman ylimääräistä ja ompelin kaapin päällä olevaan kranssiin sydämen. Kranssista en ole vielä kerennyt ottaa päiväsaikaan kuvaa, mutta laittelen siitä kuvaa sitten myöhemmin.

Tässä kaappi uudessa asussaan. Mielestäni kaapista tuli tosi kivan näköinen verhojen kanssa.

Näitten vihreyksien lisäksi postista tupsahti tänään uudet Linumin tupsutyynynpääliset. Vihreäruskearaidallisia ja siniruskearaidallisia. Tosi ihania ovat jälleen kerran. Valitettavasti valokuvaus näin iltamyöhään huonossa valaistuksessa ei tuottanut onnistuneita kuvia, joten tyynyistäkin on tulossa kuvia sitten joskus myöhemmin.

Lisäksi kipaisin Anttilaan ostamaan uudet matot, arvatkaapa minkä väriset? No, vihreätpä tietenkin. Olohuoneen vihreä =) verho on työn alla, sen jälkeen saa vihreä riittää, ainakin vähäksi aikaa!

Mutta nyt tämä mami painelee pehkuihin tuhisemaan, tai kuorsaamaan, niin kuin mies väittää...uskokoon sen, ken tahtoo ;).

Kuulumisia

Huh, kun on kulunut aikaa siitä, kun viimeksi päivitin blogia. Aika on mennyt arkisten aherrusten keskellä. Sen lisäksi olen yrittänyt käyttää vähäisen oman aikani viisaasti, olen tehnyt hieman käsitöitä. Ompelin olohuoneen lasikaappiin verhot, joiden ompeluun taisi kulua kokonainen viikko. Nupunapu kun nukkuu kahdet päikyt päivässä, a´1 tunti ja 10 minuuttia ja sinä aikana pitäisi tehdä monta muutakin asiaa, niin ei kovin nopealla vauhdilla valmista tule.
Eräskin päivä huomasin tekeväni kolmea asiaa yhtä aikaa pienen miehen päikkäreiden aikana. Selasin nettiä, virkkasin ja seurasin vielä telkkarista erästä ohjelmaa (sinänsä ei mitään suuria lahjakkuuksia vaativia hommia). "Oma aika" täytyy käyttää tehokkaasti hyväksi ;).
Verhojen lisäksi ompelin myös uuden sydämen kaapin päällä olevaan kranssiin. Innostuin tosiaan myös virkkaamaan...aikaansaannoksistani laitan tänne myöhemmin kuvia, kunhan nyt ekaksi kerkeän ottaa kameran esille.
Seuraavaksi olisi vuorossa uuden verhon ompeleminen olohuoneen ikkunaan ja eteisen ikkunaan olen kuvitellut ompelevani laskosverhon. Jos jollakulla on vinkkejä siitä, miten sellainen tehdään, niin otan ilolla vastaan vinkit ja neuvot.
Päässä pyörii myös monta muuta kivaa ideaa, mutta saa nyt nähdä, milloin kerkeäisin ne toteuttaa.

Nyt unten maille.

Risuista tunnelmaa

Liekin näköiset lamput luovat tunnelmaa muuten niin tavalliseen kattokruunuun...

Käkkänärisut on ihania. Myös kissojen mielestä. Jopa nämä risut kattokruunussa, ovat saaneet kyytiä kissojen toimesta useammin, kuin yhden kerran. Ihme, että koko komeus on ylipäätänsä vielä katossa kiinni. Ajatuksissa on ollut ripustaa risuihin muutama kristalli roikkumaan, mutta jostain syystä se on vaan jäänyt ajatuksen asteelle. Ehkä sitten, kun on aika vaihtaa risut uusiin...

Keittiön tunnelmaa...

Takkahuoneen tunnelmaa

Tässä kuva takkahuoneen tiiliseinästä. Seinään kiinnitimme ihanan vanhanaikaisen naulakon. Risukranssi sydämineen odottaa vielä nauhakoristusta ja oikeaa paikkaansa. Todennäköisesti tulen ripustamaan sen aiemmassa kirjoituksessani kertomaani oveen. Kunhan se ovi nyt saataisiin paikoilleen ;).Takkahuoneen patinoituneet mäntypaneelit saivat valkoista maalia pintaansa. Kelloa kävin ihastelemassa monta kertaa läheisessä kukkakaupassa, kunnes vihdoin päätin ostaa sen. Ja kivaltahan se näyttää seinällä.

Purnukoita

Käytiin yksi päivä Pentikillä ja sorruin ostamaan alesta pari piparipurkkia, kun niin ihkuja olivat. Samalla piparikuviolla olisi ollut myös ihania mukeja, mutta mukit oli pakko jättää kaupan hyllylle, kun mies kattoi jo muutenkin siihen malliin, että voisitko olla ostelematta mitään. Miehen onneksi ja minun epäonnekseni tuo Pentik on kuitenkin sen verran kaukana, etten pääse niitä sieltä ostamaan, edes mieheltä salaa. Ha. Toisaalta, kyllähän nainen yleensä keinot keksii, jos jotakin saa päähänsä. No, katsellaan.

Itseasiassa, tuolla Pentikin reissulla minulla oli tarkoitus katsella yhtä ihanaa kaappia, mutta pahus, joku oli kerennyt viedä sen jo mennessään. Arvatkaapa oliko mies tyytyväisen näköinen, kun huomasi, ettei sitä kaappia siellä enää ollut. Melkein taisi hymyillä silkasta onnesta. No, minäpä olinkin ovela ja tiedustelin henkilökunnalta, ettei nyt vaan sattuis sitä samaista kaappia tulemaan jossain vaiheessa lisää. Ja sitähän on tulossa, jee. Arvatkaa, kuka hymyili siinä vaiheessa ja kuka ei. La la lal lal lal lal lei =)

Operaatio, "Pentikillä olisi yksi ihana kaappi, joka sopisi justiinsa hyvin liinavaatekaapiksi meidän takkahuoneeseen" jatkukoon.

Pentik on ollut jo vuosia yksi lempikaupoistani, johon on aina kiva silloin tällöin mennä nuuskimaan ihania tuoksuja (mielestäni siellä on aina ihana tuoksu) ja katselemaan kaikkia ihania juttuja. Tosin, nyt kun tuo paikallinen myymälä sai uudet isommat liiketilat, niin se tietynlainen ihana tunnelma kyllä osittain katosi ja eipä taida sitä ihanaa tuoksuakaan siellä enää leijailla...

Tapaus ovi

Olemme pikkuhiljaa tehneet pientä pintaremonttia kellarikerroksemme takkahuoneessa. Patinoituneet mäntypaneelit katossa ja seinillä saivat valkoista maalia pintaansa ja keltainen tiiliseinä ja takka ruiskutettiin antiikkilaastilla valkoiseksi. Lattiaan vaihdoimme uuden, lankkulattiaa muistuttavan muovimaton. Täytyy sanoa, että huoneesta tuli aika kivan näköinen.

Tarkoitus oli vielä vaihtaa toinen huoneen ovista, uudeksi valkoiseksi peilioveksi. Tai siis, näin ainakin kuvittelin sopineeni mieheni kanssa...toisin kävi.

Mies meni oviostoksille. Jossain kohtaa miehen saavuttua kotiin, tuli juttua ovesta. Kävi ilmi, että ovi ei ollutkaan valkoinen, vaan puunvärinen. Voi jösses sentään. Sanoin ehkä satatsiljoona kertaa oven värin kuultuani miehelleni, "eeeeet voooiii olla TO-SIS-SA-SI!!!" Tosissaan se oli, ei vedättänyt tällä kertaa. Siinä saattoi tulla sanottua muutama muukin valittu sana aiheen tiimoilta. Sen tarkemmin "keskusteluumme" tässä paneutumatta, edessämme oli kolme vaihtoehtoa.

1. Palautetaan ovi ja vaihdetaan se valkoiseksi, oli minun mielipiteeni
2. Maalataan ovi, oli miehen mielipide
3. Olkoon ovi puunvärinen, mielipiteeni oli ehdoton, EI!

Arvatkaa miten kävi?

No, kävimme ostamassa maalia ja mies alkoi maalaamaan ovea. Eli loppu hyvin, kaikki hyvin. Ainakin näin voisi kuvitella. Mutta ei ei, ei tämä tarina tähän vielä päättynyt.

Jokunen ilta sitten mies meni lämmittämään saunaa. Kuului kauhea pamaus. Minä, pieni mies ja jopa kissa, pomppasimme ainakin puoli metriä säikähdyksestä ilmaan. Huhuilin oven raosta miehelle, "ootko vielä hengissä?" Hengissä oli. Jonkun ajan päästä mies tuli saunanlämmitysreissultaan ja kysyin, " mikä se kova pamaus oikein oli?" "Ai mikäkö? Oven karmit hajos ja uuteen muovimattoon tuli reikä", vastasi mies. Aha. Oli mallaillut karmeja oviaukkoon, ja karmit sitten päättivät kellahtaa pötkölleen maahan. Se oli siis se kaamea pamaus. No, pakkohan minun oli mennä kattomaan tilanne paikan päälle. Juu, karmeihin oli tosiaan tullut halkeama. Mutta muovimatto kyllä näytti aika ehjältä.

Tällähetkellä tilanne on se, että ovi odottaa vielä toista maalikerrosta pintaansa ja karmin ketaleet nojaavat seinään halkeamineen päivineen. Ehkä sen halkeaman voi korjata, ehkä ei.

Mitähän kaikkea voi vielä tapahtua, ennenkuin ovi on onnellisesti paikallaan? En uskalla edes ajatellakaan.

Hyppysellinen vaaleansinistä

Jännää, miten tämä blogin pitäminen on saanut minut näkemään kaapin kätköihin hautautuneet esineet ihan uudessa kukoistuksessaan. Ja valokuvaus, se on vienyt minut mennessään. Välillä tulee ihan paparazzi olo, kun räpsin kamerallani siellä sun täällä, hih.
Ja uusia ideoita putkahtelee päähän. Niin kuin nyt tuokin vanha voipytty tuossa ja keittiöpyyhkeet. Miksi kauniiden pyyhkeitten pitäisi olla kaapin ovien takana odottamassa käyttöään? Eikö ne voisi olla jemmassa vaikkapa tuollaisessa pytyssä? No, näin ajattelin jatkossa toimia. Nyt kun keksisin vielä sopivan paikan...

Näitä pupuja tuntuu nykyään tupsahtelevan esiin vähän joka puolelta. Tämä tässä näin, ei ole mikään jättiläispupu, joka olisi vallannut nupunapun syöttötuolin itselleen, vaan ihan pikkiriikkinen pupunen omassa pikkiriikkisessä syöttötuolissaan. Oli ihan pakko ostaa se viime keväänä, en voinut vastustaa kiusausta. Söpö, kuin mikä.

Hippunen vaaleanpunaista

Tämä pupunen kömpi pesäkolostaan esille kuvausta varten ja oikein somasti poseerasikin. Tilda ompeluboxi on niin ihana, myös nupunapun mielestä. Pieni mies vallan hullaantuu ja innostuu kiljahtelemaan vaativaan sävyyn nähdessään äitin ompeluboxin...sitä olisi niiiiin kiva rummuttaa pienillä kätösillä ja ehkä hieman kanniskellakin sinne sun tänne.

Hatturasia täynnä ruusunpunaisia muistoja. Oi miksi, oi miksi näitä rasioita ei tullut aikoinaan ostettua kuin tämä yksi.

Maistuisiko kupillinen pupukahvia?

Kevättä rinnassa

Kävin eilen K-raudassa ja siellä silmiini sattui vallan ihastuttava kattokristallikruunu. Se oli valkoista rautaa ja siinä oli herkän vaaleanpunaisia kukkia (näytti ihan posliinisilta, mutta tuskin ne sitä kuitenkaan olivat). Jos minulla olisi pikku prinsessa ja meillä olisi tarpeeksi korkeat huoneet, niin takuuvarmasti olisin halunnut sellaisen prinsessalle, prinsessakammariin laittaa =). Mutta kun ei ole. Mietin jo mielessäni sitäkin, että rakenteilla olevalla huvilalla olisi kyllä riittävästi huonekorkeutta, mutta tuskinpa mies haluaa sinne vaaleanpunaista sisustusta. Pitäisiköhän varmuuden vuoksi kysäistä, että mitä mieltä olisit vaaleanpunaisesta? No, vastauksen tiedän kyllä kysymättäkin ;).

Tänään raotin ulko-ovea ja kuulin tintin laulelevan kevätlaulujansa. Tuli ihan mielettömän keväinen olo. Olin ihan täpinöissäni hetken aikaa.

Kristallikruunun ja keväisen hetken innoittamana oli aivan pakko tirkistellä, löytyisikö meiltä mitään vaaleanpunaista kuvattavaksi. Ja löytyihän meiltä.

Nyt äidin velvollisuudet kutsuvat, palaan laittelemaan kuvia sopivan hetken koittaessa.

Bling bling ja räps räps

Innostuin illan hiljaisina tunteina tutustumaan tuohon uuteen perheenjäseneemme, eli siihen järkkärikameraan. Tutustuminen sujui aluksi kovin kankeasti, mutta pikkuhiljaa aloimme ymmärtämään toisiamme yhä paremmin ja paremmin, tosin opittavaa on vielä hurjasti. Yllä yksi kuva "tutustumisestamme".

Kaulakoru on itse tekemäni. Suorastaan rakastan noita swarowskin kristallilasihelmiä. Kun kaivoin korun kätköistäni esille ja näin kaikki helmet, mitä on tullut ostettua jemmaan, tuli ihan hirveä hinku päästä tekemään taas koruja.

Uusi vuosi, uudet kujeet

Mikähän siinä on, hyvä kun joulusta ollaan päästy, niin jo heti alkaa tekemään mieli vaaleampia värejä sisustuksessa. Ei tässä varmaan kyllä kovin kauaa jaksa enää katsella olohuoneen tummanpunaista verhoa, mattoa ja eikä kyllä noita Linumin punaraidallisia tyynyjäkään.
Jotenkin tekisi mieli jotain herkän vihreää, turkoosia tai sitten sitä ihanaa vanhaa sinistä, mikä on ollut mun lemppari jo vuosikaudet. Linumin raitatyynyjä tiedän ainakin löytyvän juuri oikean sinisenä. Oikean sävyistä vihreää, saatikka sitten turkoosia tuskin on olemassakaan?

Tulispa joskus sekin päivä, että päästäisiin remontoimaan katto-, lattia- ja seinäpintoja. Täällä on kaikki niin ehtaa seiskyt lukua. Hyvin patinoitunutta mäntyä katossa ja lattiassa ja osin myös seinissä. Plaah. Ei oikein sytytä.
Olisi niin ihanaa laittaa valkoista helmipaneelia kattoon ja eteisen ja rappukäytävän seinäpintoihin. Lattioihin tulisi leveää lankkua tai ainakin jotain sen tapaista. Vähän sellaista kartanomeininkiä.

Kartanot on niin ihania. Mut en mä mistään klumeruulista tykkää, enemmänkin sellaisesta maalaisromanttisesta. Jos rakentaisin uuden talon, niin Kannustalon rauhala olisi yksi unelmien kohde. Täytyy sanoa, että melkein kuola valuu, kun näkee sisustuslehdissä juttuja sellaisista taloista. Ne on niin ihania. *huokaus*

Jatkan haaveilua.

Vuosi vaihtuu

Vuoden 2008 viimeiset hetket alkavat olla käsillä. Haluan toivottaa oikein ihanaa, onnenhippusista täyttyvää uutta vuotta 2009, kaikille teille ihanille ihmisille, jotka olette piipahtaneet tirkistelemään blogiani. Tulettehan vielä uudelleenkin!

Kohti pääsiäistä

Hih, otin melkoisen varaslähdön pääsiäistunnelmiin. Pikku pupunen heräsi piilostaan kurkistelemaan vuoden vaihtumista.

Kaverikin löytyi. Kaksin on aina mukavampi katsella ikkunasta ulos ja ihailla rakettien loistetta.

Kameraostoksilla

Oltiin kameraostoksilla. Vanhaa ei kannata korjata, maksaa liikaa. Ärsyttävää kertakäyttö meininkiä nykyään kaikkien koneitten kohdalla. Argh.

Ostettiin sitten kamera. Päätettiin satsata kerralla vähän parempaan ja järjestelmäkamera sai meiltä uuden kodin. Maksoi sen verran enemmän, ettei parane enää tiputella lattialle. Onneksi kameran mukana tuli myös kaulahihna, jollaista tällaiset mämmikourat voivat käyttää kameraa käsitellessään. Kunhan sitä hihnaa sitten muistaisi vaan käyttää.

Nyt on akku latingissa. Saattaa kestää kuitenkin jokunen tovi, ennenkuin on kameran käyttö hallussa. Jaahans, missäs se kameran opaskirjanen nyt olikaan...

Keinulammas

Pieni mies sai tämän ihanuuden 1-vuotis syntymäpäivälahjakseen vanhemmiltaan. Keinuhep...ei kun siis lammas ei kuitenkaan ole ollut vielä kovin kovassa käytössä, kun ei tahdo pikkukaveri vielä kovin hyvin lampaan selässä pysyä. Mutta, eipä tuo haittaa, mielestäni lammas on ihan mainion näköinen pelkkänä koristeenakin =).
Niin, ja jos joku ihastui kyseiseen kaverukseen, niin näitä saa Askosta ja huomion arvoinen seikka on se, että tuon lampaan turkin saa irroitettua pesua varten.

Lisää jouluisia kuvia

Tykkään tosi paljon raidoista ja ruuduista sisustuskankaissa. Nuo Linumin patjaraitakankaiset tyynyt on mielestäni todella ihania. Ja sitten nuo tuollaiset nallet, saahan aikuinen nainenkin tykätä nalleista, saahan? Tuo nallukka tuossa on Russ Berrien Tennyson, ja olen muistaakseni saanut sen joskus veljeni vaimolta lahjaksi. Ihana se on, ei voi mitään. Niin, ja kyllä siitä tykkää myös pieni miehenikin. Halii ja pusuttelee sitä ja välillä painivatkin tuossa lattialla keskenään.

Tuo ihana kranssi oli ihan pakko ostaa tuosta läheisestä kukkakaupasta ja laittaa se kaapin päälle kissoilta turvaan. Niin, tai turvaan ja turvaan, toinen kissoista hyppää nimittäin kuin Matrixissa konsanaan sohvan ja seinän kautta kaapin päälle loikoilemaan. Kranssissa oli alunperin pienempi punavalkopilkullinen sydän, mutta vaihdoin sen itse tekemääni, Tilda kaavalla tehtyyn sydämeen. Ihania nuo kankaista tehdyt sydämet. Näitä täytyy tehdä lisää, kohta niitä varmaan roikkuu vähän joka kaapin vetimessä. Vaihtelee vain kankaan väriä vuodenaikojen mukaan. Mistäköhän löytäisin söpön keltaista, pääsiäiseen sopivaa pikkuruutuista kangasta?

Non ni, nyt pääsi käymään näin

Lupaavasti alkanut valokuvaajan ura tyssäsi sitten, kuin kanan lento. Yhtä nopeasti, kuin oli alkanutkin. Onnistuin sitten tiputtamaan kameran kädestäni lattialle ja nyt kamera ilkeilee mulle vaan lens erroria. Ha ja hymph, sanon minä. Mies ja poika varmaan taputtaa käsiään yhteen (pienelle miehelle tällä hetkellä on tuo taputtaminen kova juttu), että hyvä äiti, hyvä äiti, onnistuitpa tekemään hienon tempun. Tai mitä, jos jättäisin kertomatta koko jutun ja piilottaisin kameran vaan vaatehuoneen pimeimpään nurkkaan, siellä se olisi varmassa tallessa, poissa ihmetteleviltä katseilta. Mitäs meni tippumaan. Jos mies alkaa joskus kyselemään kameran perään, sanon vaan, että mikä kamera? En mä vaan tiedä mitään mistään kamerasta.

No ei vaan. Kai se on kerrottava, valheella on tunnetusti tapana paljastua kuitenkin ennemmin tai viimeistään myöhemmin. Ja sitäpaitsi, olihan meillä puhetta uuden kameran ostosta. Niinpä niin.

Mutta nyt tässä pääsi kyllä käymään niin, että kuvia ei nyt sitten ilmeisesti ala tupsahdella tähän blogiin siihen tahtiin, kuin olin näin aluksi ajatellut. Ellei sitten heti maanantaina lähdetä uuden kameran ostoon. Tai jos tuo vanha kamera ymmärtäis uhkaukseni tuosta vaatehuoneen pimeimpään nurkkaan piilottamisesta, ja korjais itte ittensä ennen sitä. Katellaan miten käy.

Tarkoitukseni oli laittaa parit jouluiset kuvat vielä, mutta nekin jää nyt laittamatta, kun pääsi käymään myös niin, että unohdin miten se lataaminen kameralta tietokoneelle nyt tapahtuikaan. Muisti on hyvä, mutta kovin lyhytkestoinen. Täytyy siis varttua, että mies kotiutuu metsältä.

Päätän rapottini tähän.

Joulun tunnelmaa

Kynttilän valoa ja lämpöä

Makoisia piparkakkuja ihastuttavassa pussukassa

Ihanat jouluvalopuut ja tonttutyttönen

Joulupukki, joulupukki...

Mitähän tästä tulee?

Niinpä niin, innostuin tässä minäkin perustamaan oman blogin, seurattuani muutamia ihastuttavia blogeja sisustamisesta. Saas nähdä, mitä tästä oikein loppujen lopuksi tulee, varsin poropeukalo (näin joulun alla voinen käyttää tällaista ilmaisua itsestäni) kun olen näissä tietokone asioissa. No, yhdestä asiasta olen kyllä melkoisen varma, nimittäin siitä, että tämä blogi tulee päivittymään verkkaiseen tahtiin. Tuo, pieni yksivuotias nupunapuni, siis poikani, on tällä hetkellä sellainen vikkeläkinttuinen tehopakkaus, että äiti ei tahdo päästä koneelle, kuin vasta näin myöhään illalla. Ja silloin äiteen ajatustoiminta saattaa käydä jo melkoisen pienillä kierroksilla. Mutta, ehkä tämä tästä. Toivottavasti pidätte lukemastanne ja mukavaa olisi, jos tulisitte hyvälle tuulelle myös kuvista, joita yritän mahdollisimman paljon tänne laitella.
Tervetuloa seuraamaan Amelian Unelmaa!