Olemme pikkuhiljaa tehneet pientä pintaremonttia kellarikerroksemme takkahuoneessa. Patinoituneet mäntypaneelit katossa ja seinillä saivat valkoista maalia pintaansa ja keltainen tiiliseinä ja takka ruiskutettiin antiikkilaastilla valkoiseksi. Lattiaan vaihdoimme uuden, lankkulattiaa muistuttavan muovimaton. Täytyy sanoa, että huoneesta tuli aika kivan näköinen.
Tarkoitus oli vielä vaihtaa toinen huoneen ovista, uudeksi valkoiseksi peilioveksi. Tai siis, näin ainakin kuvittelin sopineeni mieheni kanssa...toisin kävi.
Mies meni oviostoksille. Jossain kohtaa miehen saavuttua kotiin, tuli juttua ovesta. Kävi ilmi, että ovi ei ollutkaan valkoinen, vaan puunvärinen. Voi jösses sentään. Sanoin ehkä satatsiljoona kertaa oven värin kuultuani miehelleni, "eeeeet voooiii olla TO-SIS-SA-SI!!!" Tosissaan se oli, ei vedättänyt tällä kertaa. Siinä saattoi tulla sanottua muutama muukin valittu sana aiheen tiimoilta. Sen tarkemmin "keskusteluumme" tässä paneutumatta, edessämme oli kolme vaihtoehtoa.
1. Palautetaan ovi ja vaihdetaan se valkoiseksi, oli minun mielipiteeni
2. Maalataan ovi, oli miehen mielipide
3. Olkoon ovi puunvärinen, mielipiteeni oli ehdoton, EI!
Arvatkaa miten kävi?
No, kävimme ostamassa maalia ja mies alkoi maalaamaan ovea. Eli loppu hyvin, kaikki hyvin. Ainakin näin voisi kuvitella. Mutta ei ei, ei tämä tarina tähän vielä päättynyt.
Jokunen ilta sitten mies meni lämmittämään saunaa. Kuului kauhea pamaus. Minä, pieni mies ja jopa kissa, pomppasimme ainakin puoli metriä säikähdyksestä ilmaan. Huhuilin oven raosta miehelle, "ootko vielä hengissä?" Hengissä oli. Jonkun ajan päästä mies tuli saunanlämmitysreissultaan ja kysyin, " mikä se kova pamaus oikein oli?" "Ai mikäkö? Oven karmit hajos ja uuteen muovimattoon tuli reikä", vastasi mies. Aha. Oli mallaillut karmeja oviaukkoon, ja karmit sitten päättivät kellahtaa pötkölleen maahan. Se oli siis se kaamea pamaus. No, pakkohan minun oli mennä kattomaan tilanne paikan päälle. Juu, karmeihin oli tosiaan tullut halkeama. Mutta muovimatto kyllä näytti aika ehjältä.
Tällähetkellä tilanne on se, että ovi odottaa vielä toista maalikerrosta pintaansa ja karmin ketaleet nojaavat seinään halkeamineen päivineen. Ehkä sen halkeaman voi korjata, ehkä ei.
Mitähän kaikkea voi vielä tapahtua, ennenkuin ovi on onnellisesti paikallaan? En uskalla edes ajatellakaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti