Valkoisten tulppaanien lumossa

Hirmuinen flunssapöpö alkaa vihdoin ja viimein hellittämään otettaan. Tänään pääsin käymään lähikaupassa, josta nappasin mukaani tuon ihanaisen tulppaanikimpun. Silläkin uhalla, että meillä ei tule kukat säilymään ehjänä montaakaan hetkeä, syykin selviää teille pian...

Pöytäkin sai viikonloppuna uuden ilmeen ruudullisesta vahakankaasta. Piristävää vaihtelua ruskealle puupinnalle. Kotimme sai myös uuden asukin...pupuperheeseen tupsahti jälleen yksi pupunen =).

Hih...

Mikä ei kuulu joukkoon?

Tässä yksi syyllinen...

Senkin lurjus...

Lintuhäkkikään ei ehkä takaa kukkien säilyvyyttä, mutta eipähän ainakaan maljakko pääse kaatumaan...tai niin ainakin toivon...kuvassa ollut syyllinen kyllä tuppaa tiputtamaan kaiken mahdollisen lattialle. Onko sellaisia kissoja, jotka ei hyppäisi pöydälle? Mikäli sellainen löytyy, niin lähettäkää minulle sellainen näytille. Äkkiäkös nyt yksi kissa tuollaisen isommankin esineen tiputtaisi lattialle.

Sssshh...kuiskaan tämän ihan hiljaa nyt teille...Jos minä olisin kissa, niin nappaisin tietenkin kiinni terävillä hampailla uuden pöytäliinan kulmasta, niin että siihen tulisi somia pikku reikiä, ja vetäisin koko komeuden, liinoineenhäkkineenpäivineen lattialle...sssshh...

Kauniita ovat häkissäkin, vai mitä olette mieltä?

Pupu pääsi heti hommiin, tulppaanivahdiksi ;)

Siitä se ajatus sitten lähti...

...Pötköttelin tuossa eräänä iltana olohuoneen sohvalla ja katselin kohti eteisen ikkunaa. Mietiskelin uutta laskosverhoa, joka siis edelleen on työn alla (tosin melkein jo ripustamista vaille valmis). Sitten katselin lipastoa ikkunan alla. Äh, kulunut ja ei enää niin silmää miellyttävä. Sitten mietin, että omistan kolme vanhaa tuolia, yhdestä olen rapsuttanut maalit pois joskus vuonna yksi ja kaksi ja kaksi on vanhalla maalipinnalla. Mitä jos...Maalaisin yhden tuolin valkoiseksi...


Yhden siniseksi ja yhden vihreäksi...

Lipaston kiikuttaisin ikkunan alta pois ja tilalle laittaisin kolme tuolia...hmm...
Kiva ajatus, saa nähdä kerkeänkö kesään mennessä toteuttamaan.
Valkoisen tuolin maalauksen kerkesin jo aloittamaan, tosin keskenhän se tietenkin jäi (ylläripylläri), kun piti palata arkisten aherrusten pariin.

Viime päivät ovatkin sitten kuluneet kevätflunssan kourissa. Ensin oli kipeänä mies, sitten pöpö iski pieneen kullannuppuun ja lopulta eilen, pöpö tainnutti minutkin. Nyt istun soffalla, jalat pöydällä ja tietsikka sylissä. Kuppi höyryävän kuumaa mehua, muutama pala fazerin punaista ja kasa käytettyjä nenäliinoja seuranani ja unelmoin hetkestä, jolloin pääsen heilumaan jälleen pensselien kanssa...

Joka kodin tuikitarpeellinen esine...

...nimittäin tuo tuollainen kuvassa näkyvä, miksi sitä nyt kutsuisi, narukerän pidikkeeksi?


Tänään oli aivan uskomattoman ihana keli ulkona, oikein hurjan keväinen auringonpaiste...ihanaa...
Pääsiäiseen on vielä aikaa, mutta kaupan tiskistä on jo tovin aikaa saanut mämmiä, meillä sitä on syöty jo useampi tuokkonen tänä keväänä. Tänään sattuikin sellainen hupsu juttu lounaalla, kun söimme mämmiä jälkkäriksi. Nupunapu oli jo melkoisen väsynyt aamun askareista, jälkkärin kohdalla nupunapun silmät alkoivat lupsua jo melkoisen uhkaavasti ja meitä alkoi miehen kanssa ihan hillittömästi naurattaa koko tilanne. Pieni kullannuppu hamuaa lusikka toisensa jälkeen mämmiä lisää, vaikka silmät lupsuaa ja pääkin jo hieman nuokahtaa...mmmm mäm mäm mäm...kyllä se mämmi on vaan niin hyvvee =). Ihana.

Suojelusenkeli

Oli ihan pakko palata tänne blogimaailmaan vielä toisenkin kerran tänään.
Yläkuvassa nupunapulle tekemäni suojelusenkeli taulu. Kehykseen ihastuin eräässä kukkakaupassa (ihana kauppa, aivan liian lähellä kotia) ja minun oli aivan pakko ostaa kerralla kolme samanlaista kehystä. Kehyksiähän ei voi koskaan olla liikaa kaapin kätköissä, odottamassa oikeaa käyttökohdettaan. Ja mikähän siinäkin on, että aina pitää ostaa kolme, ei yhtä, kahta tai neljää, vaan aina vaan kolme, hmph.
Kuva kehykseen löytyi samaisesta kaupasta, kortin muodossa. Leikkasin vain kaksiosaisesta kortista toisen puolen pois ja liimasin kortin pahville (hieman vinoonkin taisi mennä, mutta menkööt tälläkertaa pilkuntarkan suodattimeni läpi).
Ihana, sanon minä.

Tässä vielä kerran näitä ompelemiani sydämiä hieman vaaleammassa ympäristössä. Blogilaskurin mukaan 500 kävijän rajapyykki on ylitetty, ja ajattelinkin, että, kun 1000 kävijää on käynyt kurkkimassa blogiani, niin laitan jonkinsortin arvonnan pystyyn ja voittajalle voisi olla luvassa vaikkapa tuollainen sydän, tai mitä nyt satun sitten keksimäänkään sillä hetkellä. Joten, käykäähän ahkerasti kurkkimassa kuulumisiani ;).

Pannukakkua ja vähän muutakin

Meillä oli tänään pannukakkupäivä, ja kylläpä olikin namia. Nupunapukin mutusteli melkein kaksi palaa pannaria, mansikkavadelmahillon kera. Jännä juttu, miten pannarista tulee joka kerta ihan eri makuista, vaikka sen olisi tehnyt prikulleen samalla tavalla, mikähän taika siinäkin piilee?

Tänään tuli kiva paketti postista. Nii-iin, sorruin sitten liittymään Unelma kirjakerhoon ja yllä olevat kirjat sain edulliseen liittymishintaan, 3.90€/kpl. Tunnen itseni hiukan ääliöksi, kun menin tilaamaan tuon Tildan tapaan kirjan, sattumoisin satun omistamaan tuon samaisen kirjan jo, tosin englannin kielisenä versiona. En vain tajunnut, että Sew Pretty Homestyle ja Tildan tapaan on yksi ja sama kirja. Varsinkin, kun kansikuvatkin kirjoissa ovat ihan erilaiset. Mitähän minäkin teen kahdella "samanlaisella" kirjalla? Voisinhan tietysti laittaa myyntiin tuon englannin kielisen version...haluaako kukaan sellaista?

Uniikit korut kirja ei pikaplaraamisella sykähdyttänyt kovinkaan kummoisesti, mutta onneksi sieltä löytyi kuitenkin muutama ihan kiva idea.

Olen tässä viimepäivien aikana plarannut vanhoja sisustuslehtiä läpi, aikeenani hankkiutua osasta lehtiä eroon lopullisesti. Olohuoneen katto uhkaa nimittäin romahtaa niskaamme, lehtikaapin painosta johtuen. Kuvassa on Avotakka lehtiä 2000-luvun alkupuolelta, selasin kaikki läpi ja leikkasin osasta lehtiä parhaimmat ideat talteen. Jos joku kiinnostui tuosta lehtikasasta, niin tulkoon noutamaan sen olohuoneemme pöydältä sukkelasti, muussa tapauksessa lehtipömsteri odottaa lähikaupan pihassa kyseisiä kehtiä. Kauan, liian kauan, pidin niitä aarteinani, mutta nyt on aika jäähyväisten. Ja sitten seuraavan lehtikasan kimppuun...

Kissanheinää

Kävin tänään ostamassa kissoille kukkakaupasta kissanheinää. Mahtoiko ostos olla kissoille mieluinen, kuvat puhukoon puolestaan ;).

Sydämiä

Tässä muutama kuva viimeisimmistä aikaansaannoksistani. Tällä kertaa sydämet ovat ihan "omaa muotoilua". Sydämiä on kyllä tosi kiva tehdä, ainoa murheenkryyni on tuo täyttäminen, vaikka kuinka nätisti sulloin vanua sydämien sisuksiin, niin silti niistä tuli jotenkin muhkuraisia. Onkohan vika täytteessä vai täyttäjässä???

Nami nami

Makoisaa laskiaissunnuntain iltaa. Tänään on herkuteltu, nupunapukin on ollut hiuksia myöten pullassa =).

Pölynimuri

On pitänyt jo jonkin aikaa kertoa teille yksi huvittava asia elämästä pienen miehen kanssa.
Nupunapusta on tullut melko innokas pölynimurin käyttäjä. Ja taitava sellainen kaiken lisäksi (ikää vuosi ja kaksi kuukautta). Eräänä aamuna annoin pienen miehen imuroida olohuoneessa, kun hän osoitti melkoista kiinnostusta imurointia kohtaan. Ehkä se oli vikaliike tai ehkä ei, mutta sen jälkeen oli turha kuvitellakaan, että äiti olisi saanut jatkaa imurointia. Annoin nupunapun imuroida aikansa, mutta päätin, että oli aika hommata pienelle miehelle oma imuri heti seuraavalla kauppareissulla.
No, pieni mies sai oman imurinsa ja oli siitä melkoisen innostunut, imurin käsittelykin sujui, kuin vanhalta tekijältä. Tarkasti on seurattu, kun äiti imuroi...
Seuraavana päivänä ajattelin, että nyt imuroidaan yhdessä. Aina ei asiat mene kuitenkaan niin, kuin on itse kuvitellut. Loppujen lopuksi äiti nimittäin imuroi pienen miehen punaisella leikki-imurilla ja pieni mies imuroi äitin imurilla. Että näin ;).

Kissanruokaa puutarhassa

Kuva 1. Kissanruokapurkki

Tässä lupaamani kuvat lauantain ostosreissulta. Jostain syystä kuvaaminen takkusi tälläkertaa oikein urakalla, en meinannut millään saada mieleisiäni kuvia. Aina oli kuva jotenkin epäonnistunut, valaistus huono, huono kuvakulma, kohde liikkui jne...

Kuva 2. Kissa kissanruokapurkissa

Kuva 3. Kissa ja kissanruokapurkki

Ja tässä ihanainen pikku puutarhani. Ajattelin kasvattaa purkeissa yrttejä, pääsiäisruohoa, kukkasia...mitä milloinkin, sesongin mukaan...

Leppoisaa ystävänpäivän iltaa =)

Nappasin kuvan sydämenmuotoisesta herkkuleivoksesta, mutta en millään jaksa siirtää kuvaa kamerasta koneelle...laiskottaa jo kovin tähän aikaan illasta ;)

Käväisin tänään eräässä "kotiputiikissa" ja löysin sieltä kaksi ihastuttavaa tavaraa. Kannellisen pelti purnukan, jossa lukee Cat food, sekä puusta tehdyn "laatikon". Laatikon päädyissä lukee Garden ja laatikon sisällä on kuusi peltipurkkia. Molemmat on tosi ihkuja. Kuvia luvassa myöhemmin.

Tildanallukka

Tadaa, saanko esitellä, ihkaensimmäinen Tildanallukkani.

Tildailua ja vähän muutakin

Tänään sain valmiiksi ensimmäisen Tilda nallukkani. Siitä tuli oikein soma. Nupunapu kaappasi sen heti pikku kätösiinsä, eikä meinannut antaa sitä äitikullalle takaisin, kun nallelle piti vielä laittaa rusetti kaulaan. Nallen tekemiseen ei kulunut edes kovin paljon aikaa, tosin tein sitä taas useampana päivänä. Helppokin se oli tehdä, joten voi olla, että nalle saa jonakin päivänä kaverin itselleen. Kuvaa nallesta ei vielä ole, mutta yritän tässä piakkoin saada sen otettua, että pääsette antamaan palautetta ;).

Seuraavana vuorossa on sitten eteisen laskosverhon ompeleminen. Ostin eilen Eurokankaasta laskosverhon ompelutarvikepaketin, siinä pitäisi olla kaikki tarvittavat nippelit ja nappelit ohjeineen päivineen, joten uskoisin selviytyväni ensimmäisen laskosverhoni ompelusta kunnialla.
Toivottavasti saan ommeltua sen nopeasti, sillä eteisen ikkunassa on tällähetkellä sellainen tilapäinen, etten sanoisi, mielenkiintoinen verhoviritelmä. Vanha sälekaihdin sanoi nimittäin jokin aika sitten käyttösopimuksensa irti. Pakkausteippi on muuten oiva väline verhosommittelussa, hih. Tästä tekeleestäni ette muuten tule näkemään kuvaa ;).

Suunnitelmissa on myös hiukan lautasliina-askartelua. Mielessä muhii monta muutakin kivaa juttua, pienempiä ja isompia tekeleitä. Nupunapulle olen suunnitellut tekeväni jonkinsortin majan. Pieni mies tykkää tällähetkellä kovasti peuhata verhojen ja peitteiden kimpussa, möyrytä huonekalujen alla, joten mikäs sen parempi paikka olisi peuhaamiseen, kuin oma maja. Tekisi mieli päästä heti tekemään sitä.

Huomasitteko muuten, että blogini on saanut kävijälaskurin? Kiva huomata, etten sentäs ihan itselleni täällä löpise =). Kovasti toivoisin saavani myös kommetteja, joten laitelkaahan rohkeasti viestejä, niitä on aina niin mukava lukea =).

Nyt olisi ehkä parasta lähteä unten maille, väsyttää nimittäin aika suunnattomasti. Kauniita unia =).

Vihreä tuulahdus

Tämän päiväinen näkymä olohuoneen ikkunasta kuvattuna. Ihanan talvista.

Olipahan päivä. Meillä puhaltelee muutoksen tuulet. Kerroin tuossa aikaisemmin, että nupunapu nukkuu kahdesti päivässä reilut tunnin päikkärit. No, ei nuku enää, ainakaan joka päivä. Voisi kuvitella, että jos siirtyy kaksista päikkäreistä yksiin, niin yksillä päikkäreillä nukkuisi pidempään. Mitä vielä, meillä lyhentyi unet entisestään. Nyt nukutaan kerran päivässä n. 40 minuuttia. Eihän siinä muuten mitään, mutta äiti ei kerkeä enää tehdä sitäkään vähää omia pikku piperryksiään, mitä tähän saakka. No, aika aikansa kutakin.

Yritin tänään ties monennenko kerran liitellä kuivumassa olleita vaatteita telineeltä pois, kun touhuni jälleen keskeytyi. Nupunapu oli avannut kaapin oven ja veti sieltä valokuva-albumeja lattialle. Toinen kissoistamme saa jotain ihme kiksejä valokuvien tuoksusta (auta armias, jos se saa valokuvan tassuihinsa, niin se on sen kuvan menoa se...) ja oli hiipinyt nupunapun seuraan. Nuo kaksi ovat kohdatessaan toisilleen vaarallisia, joten ryntäsin kiireen vilkkaan estämään mahdollisen, vedänhännästäkunseonniinkivaarääkäisenjaraavinjapurenkunseeioleniinkivaa tilanteen. Työnsin tavarat takaisin kaappiin ja hätistin kissan tiehensä, mutta erehdyin selaamaan polttareistani tehtyä valokuva-albumia. Alkoi ehkä pikkiriikkisen harmittaa. Ai mikäkö? No, se, että kyllä sitä on joskus ollut hoikka ja nuori ja ehkä jopa nättikin...eikä siitä kuitenkaan ole aikaa, kuin muutama vuosi. Mutta minkäs teet, kun pulla on vaan niin hitsin hyvää. Ja kukakohan ne muffinssitkin söi? Kissat varmaan.

Viimein sain pyykit liiteltyä ja kasattua syliini ja lähdin viemään niitä vaatehuoneeseen. Ennenkuin ehdin sinne, oli kissa ehtinyt tiputtaa vessan lattialle topsupuikkolaatikon ja järsi parhaillaan yhtä topsua parempiin suihin. Eikun pyykkihomma taas seis ja äkkiä keräämään topsupuikkoja lattialta pois, ennenkuin nupunapu ehtii ottamaan kissasta mallia. No, ei mennyt kuin sekuntti ja nupunapu oli myös vessassa ja pienet kädet olivat kerenneet nostaa vessanpöntön kannen ylös ja tutkimusmatka vessanpöntön syövereihin oli juuri alkamassa. Onneksi kerkesin viime hetkellä estämään pienen miehen aikeet. Huh. Mikä siinä pöntössäkin on niin uskomattoman kiehtovaa? Yöks.

Ja sitten meni vielä juuri voitelemani voileipäkin tippumaan lattialle ja levitepuoli tietenkin alaspäin. Ja sain ainakin tsiljoona kertaa kerätä aina vaan samat tavarat omille paikoillensa. Mutta muuten oli oikein mukava päivä. Sain jopa nupunapun ruhtinaallisten päikkäreiden aikana räpsittyä muutaman kuvankin.

Kranssi uudessa kuosissaan. Saattaa olla, että vaihdan vielä tuon nauhan vaaleaksi, koska minusta tuo nauha on jotenkin liian neonvihreä, ainakin luonnonvalossa.

Taustalla Linumin ihanaiset tyynyt.

Olohuone yhdeltä suunnalta kuvattuna, uudessa värityksessään. Verhon sain ommeltua eilen vihdoin ja viimein valmiiksi. Aikani pähkäilin mitä tekisin verhon yläosalle, laittaisinko tavallisen käänteen nipsuja varten, purjerenkaat, vai laskosnauhan. Päätin ommella laskosnauhan. Aikani väänsin ja käänsin ja meinasin jo heittää koko verhon roskiin, mutta sitten oivalsin, miten se nauha kannattaa sinne ommella ja lopputulokseen olen varsin tyytyväinen. Verhoon tulee nauhan kanssa tosi nätit laskokset. Kuvaa katsoessanne, kuvitelkaa, että katossa olisi valkoiset helmipaneelit ja koristeelliset valkoiset kattolistat, puinen verhokappa olisi poissa, seinäpinnat olisi uudelleen levytetty ja maalattu ja lattia ei olisi patinoitunut mäntyparketti. Eikös näyttäisikin näillä muutoksilla ihan raikkaalta?

Muffinsseja

Voi, kun olikin ihanan kirpsakka pakkaspäivä tänään, aurinkokin näyttäytyi pitkästä aikaa. Ikkunan läpi oli lämpöistä kuvata pakkaspäivän tunnelmaa.

Ulkona pakkasen paukkuessa, paistui uunin hehkuvassa kuumuudessa meheviä suklaamuffinsseja, nami nami...

Nupunapukin maistoi elämänsä ensimmäistä kertaa muffinssia ja kylläpä olikin hyvää pienen miehen mielestä, olisi varmaan syönyt kokonaisen muffinssin, jos olisi annettu, mutta ei makiaa mahan täydeltä =)

Ruutua ja raitaa

Pitkästä aikaa minuun on iskenyt vihreä kausi. Tekee mieli ripotella olohuoneeseen heleän keväistä vihreää sinne sun tänne. Kaappiin ompelin vihreäruudullisesta kankaasta verhot ja raidallisesta kankaasta ajattelin ensiksi ommella muutaman sohvatyynyn, mutta tulin toisiin aatoksiin kaupasta kotiin päästyäni. Ompelen siitä eteisen ikkunaan laskosverhon kenties. Ruutukangasta jäi hieman ylimääräistä ja ompelin kaapin päällä olevaan kranssiin sydämen. Kranssista en ole vielä kerennyt ottaa päiväsaikaan kuvaa, mutta laittelen siitä kuvaa sitten myöhemmin.

Tässä kaappi uudessa asussaan. Mielestäni kaapista tuli tosi kivan näköinen verhojen kanssa.

Näitten vihreyksien lisäksi postista tupsahti tänään uudet Linumin tupsutyynynpääliset. Vihreäruskearaidallisia ja siniruskearaidallisia. Tosi ihania ovat jälleen kerran. Valitettavasti valokuvaus näin iltamyöhään huonossa valaistuksessa ei tuottanut onnistuneita kuvia, joten tyynyistäkin on tulossa kuvia sitten joskus myöhemmin.

Lisäksi kipaisin Anttilaan ostamaan uudet matot, arvatkaapa minkä väriset? No, vihreätpä tietenkin. Olohuoneen vihreä =) verho on työn alla, sen jälkeen saa vihreä riittää, ainakin vähäksi aikaa!

Mutta nyt tämä mami painelee pehkuihin tuhisemaan, tai kuorsaamaan, niin kuin mies väittää...uskokoon sen, ken tahtoo ;).

Kuulumisia

Huh, kun on kulunut aikaa siitä, kun viimeksi päivitin blogia. Aika on mennyt arkisten aherrusten keskellä. Sen lisäksi olen yrittänyt käyttää vähäisen oman aikani viisaasti, olen tehnyt hieman käsitöitä. Ompelin olohuoneen lasikaappiin verhot, joiden ompeluun taisi kulua kokonainen viikko. Nupunapu kun nukkuu kahdet päikyt päivässä, a´1 tunti ja 10 minuuttia ja sinä aikana pitäisi tehdä monta muutakin asiaa, niin ei kovin nopealla vauhdilla valmista tule.
Eräskin päivä huomasin tekeväni kolmea asiaa yhtä aikaa pienen miehen päikkäreiden aikana. Selasin nettiä, virkkasin ja seurasin vielä telkkarista erästä ohjelmaa (sinänsä ei mitään suuria lahjakkuuksia vaativia hommia). "Oma aika" täytyy käyttää tehokkaasti hyväksi ;).
Verhojen lisäksi ompelin myös uuden sydämen kaapin päällä olevaan kranssiin. Innostuin tosiaan myös virkkaamaan...aikaansaannoksistani laitan tänne myöhemmin kuvia, kunhan nyt ekaksi kerkeän ottaa kameran esille.
Seuraavaksi olisi vuorossa uuden verhon ompeleminen olohuoneen ikkunaan ja eteisen ikkunaan olen kuvitellut ompelevani laskosverhon. Jos jollakulla on vinkkejä siitä, miten sellainen tehdään, niin otan ilolla vastaan vinkit ja neuvot.
Päässä pyörii myös monta muuta kivaa ideaa, mutta saa nyt nähdä, milloin kerkeäisin ne toteuttaa.

Nyt unten maille.

Risuista tunnelmaa

Liekin näköiset lamput luovat tunnelmaa muuten niin tavalliseen kattokruunuun...

Käkkänärisut on ihania. Myös kissojen mielestä. Jopa nämä risut kattokruunussa, ovat saaneet kyytiä kissojen toimesta useammin, kuin yhden kerran. Ihme, että koko komeus on ylipäätänsä vielä katossa kiinni. Ajatuksissa on ollut ripustaa risuihin muutama kristalli roikkumaan, mutta jostain syystä se on vaan jäänyt ajatuksen asteelle. Ehkä sitten, kun on aika vaihtaa risut uusiin...

Keittiön tunnelmaa...

Takkahuoneen tunnelmaa

Tässä kuva takkahuoneen tiiliseinästä. Seinään kiinnitimme ihanan vanhanaikaisen naulakon. Risukranssi sydämineen odottaa vielä nauhakoristusta ja oikeaa paikkaansa. Todennäköisesti tulen ripustamaan sen aiemmassa kirjoituksessani kertomaani oveen. Kunhan se ovi nyt saataisiin paikoilleen ;).Takkahuoneen patinoituneet mäntypaneelit saivat valkoista maalia pintaansa. Kelloa kävin ihastelemassa monta kertaa läheisessä kukkakaupassa, kunnes vihdoin päätin ostaa sen. Ja kivaltahan se näyttää seinällä.

Purnukoita

Käytiin yksi päivä Pentikillä ja sorruin ostamaan alesta pari piparipurkkia, kun niin ihkuja olivat. Samalla piparikuviolla olisi ollut myös ihania mukeja, mutta mukit oli pakko jättää kaupan hyllylle, kun mies kattoi jo muutenkin siihen malliin, että voisitko olla ostelematta mitään. Miehen onneksi ja minun epäonnekseni tuo Pentik on kuitenkin sen verran kaukana, etten pääse niitä sieltä ostamaan, edes mieheltä salaa. Ha. Toisaalta, kyllähän nainen yleensä keinot keksii, jos jotakin saa päähänsä. No, katsellaan.

Itseasiassa, tuolla Pentikin reissulla minulla oli tarkoitus katsella yhtä ihanaa kaappia, mutta pahus, joku oli kerennyt viedä sen jo mennessään. Arvatkaapa oliko mies tyytyväisen näköinen, kun huomasi, ettei sitä kaappia siellä enää ollut. Melkein taisi hymyillä silkasta onnesta. No, minäpä olinkin ovela ja tiedustelin henkilökunnalta, ettei nyt vaan sattuis sitä samaista kaappia tulemaan jossain vaiheessa lisää. Ja sitähän on tulossa, jee. Arvatkaa, kuka hymyili siinä vaiheessa ja kuka ei. La la lal lal lal lal lei =)

Operaatio, "Pentikillä olisi yksi ihana kaappi, joka sopisi justiinsa hyvin liinavaatekaapiksi meidän takkahuoneeseen" jatkukoon.

Pentik on ollut jo vuosia yksi lempikaupoistani, johon on aina kiva silloin tällöin mennä nuuskimaan ihania tuoksuja (mielestäni siellä on aina ihana tuoksu) ja katselemaan kaikkia ihania juttuja. Tosin, nyt kun tuo paikallinen myymälä sai uudet isommat liiketilat, niin se tietynlainen ihana tunnelma kyllä osittain katosi ja eipä taida sitä ihanaa tuoksuakaan siellä enää leijailla...

Tapaus ovi

Olemme pikkuhiljaa tehneet pientä pintaremonttia kellarikerroksemme takkahuoneessa. Patinoituneet mäntypaneelit katossa ja seinillä saivat valkoista maalia pintaansa ja keltainen tiiliseinä ja takka ruiskutettiin antiikkilaastilla valkoiseksi. Lattiaan vaihdoimme uuden, lankkulattiaa muistuttavan muovimaton. Täytyy sanoa, että huoneesta tuli aika kivan näköinen.

Tarkoitus oli vielä vaihtaa toinen huoneen ovista, uudeksi valkoiseksi peilioveksi. Tai siis, näin ainakin kuvittelin sopineeni mieheni kanssa...toisin kävi.

Mies meni oviostoksille. Jossain kohtaa miehen saavuttua kotiin, tuli juttua ovesta. Kävi ilmi, että ovi ei ollutkaan valkoinen, vaan puunvärinen. Voi jösses sentään. Sanoin ehkä satatsiljoona kertaa oven värin kuultuani miehelleni, "eeeeet voooiii olla TO-SIS-SA-SI!!!" Tosissaan se oli, ei vedättänyt tällä kertaa. Siinä saattoi tulla sanottua muutama muukin valittu sana aiheen tiimoilta. Sen tarkemmin "keskusteluumme" tässä paneutumatta, edessämme oli kolme vaihtoehtoa.

1. Palautetaan ovi ja vaihdetaan se valkoiseksi, oli minun mielipiteeni
2. Maalataan ovi, oli miehen mielipide
3. Olkoon ovi puunvärinen, mielipiteeni oli ehdoton, EI!

Arvatkaa miten kävi?

No, kävimme ostamassa maalia ja mies alkoi maalaamaan ovea. Eli loppu hyvin, kaikki hyvin. Ainakin näin voisi kuvitella. Mutta ei ei, ei tämä tarina tähän vielä päättynyt.

Jokunen ilta sitten mies meni lämmittämään saunaa. Kuului kauhea pamaus. Minä, pieni mies ja jopa kissa, pomppasimme ainakin puoli metriä säikähdyksestä ilmaan. Huhuilin oven raosta miehelle, "ootko vielä hengissä?" Hengissä oli. Jonkun ajan päästä mies tuli saunanlämmitysreissultaan ja kysyin, " mikä se kova pamaus oikein oli?" "Ai mikäkö? Oven karmit hajos ja uuteen muovimattoon tuli reikä", vastasi mies. Aha. Oli mallaillut karmeja oviaukkoon, ja karmit sitten päättivät kellahtaa pötkölleen maahan. Se oli siis se kaamea pamaus. No, pakkohan minun oli mennä kattomaan tilanne paikan päälle. Juu, karmeihin oli tosiaan tullut halkeama. Mutta muovimatto kyllä näytti aika ehjältä.

Tällähetkellä tilanne on se, että ovi odottaa vielä toista maalikerrosta pintaansa ja karmin ketaleet nojaavat seinään halkeamineen päivineen. Ehkä sen halkeaman voi korjata, ehkä ei.

Mitähän kaikkea voi vielä tapahtua, ennenkuin ovi on onnellisesti paikallaan? En uskalla edes ajatellakaan.

Hyppysellinen vaaleansinistä

Jännää, miten tämä blogin pitäminen on saanut minut näkemään kaapin kätköihin hautautuneet esineet ihan uudessa kukoistuksessaan. Ja valokuvaus, se on vienyt minut mennessään. Välillä tulee ihan paparazzi olo, kun räpsin kamerallani siellä sun täällä, hih.
Ja uusia ideoita putkahtelee päähän. Niin kuin nyt tuokin vanha voipytty tuossa ja keittiöpyyhkeet. Miksi kauniiden pyyhkeitten pitäisi olla kaapin ovien takana odottamassa käyttöään? Eikö ne voisi olla jemmassa vaikkapa tuollaisessa pytyssä? No, näin ajattelin jatkossa toimia. Nyt kun keksisin vielä sopivan paikan...

Näitä pupuja tuntuu nykyään tupsahtelevan esiin vähän joka puolelta. Tämä tässä näin, ei ole mikään jättiläispupu, joka olisi vallannut nupunapun syöttötuolin itselleen, vaan ihan pikkiriikkinen pupunen omassa pikkiriikkisessä syöttötuolissaan. Oli ihan pakko ostaa se viime keväänä, en voinut vastustaa kiusausta. Söpö, kuin mikä.

Hippunen vaaleanpunaista

Tämä pupunen kömpi pesäkolostaan esille kuvausta varten ja oikein somasti poseerasikin. Tilda ompeluboxi on niin ihana, myös nupunapun mielestä. Pieni mies vallan hullaantuu ja innostuu kiljahtelemaan vaativaan sävyyn nähdessään äitin ompeluboxin...sitä olisi niiiiin kiva rummuttaa pienillä kätösillä ja ehkä hieman kanniskellakin sinne sun tänne.

Hatturasia täynnä ruusunpunaisia muistoja. Oi miksi, oi miksi näitä rasioita ei tullut aikoinaan ostettua kuin tämä yksi.

Maistuisiko kupillinen pupukahvia?

Kevättä rinnassa

Kävin eilen K-raudassa ja siellä silmiini sattui vallan ihastuttava kattokristallikruunu. Se oli valkoista rautaa ja siinä oli herkän vaaleanpunaisia kukkia (näytti ihan posliinisilta, mutta tuskin ne sitä kuitenkaan olivat). Jos minulla olisi pikku prinsessa ja meillä olisi tarpeeksi korkeat huoneet, niin takuuvarmasti olisin halunnut sellaisen prinsessalle, prinsessakammariin laittaa =). Mutta kun ei ole. Mietin jo mielessäni sitäkin, että rakenteilla olevalla huvilalla olisi kyllä riittävästi huonekorkeutta, mutta tuskinpa mies haluaa sinne vaaleanpunaista sisustusta. Pitäisiköhän varmuuden vuoksi kysäistä, että mitä mieltä olisit vaaleanpunaisesta? No, vastauksen tiedän kyllä kysymättäkin ;).

Tänään raotin ulko-ovea ja kuulin tintin laulelevan kevätlaulujansa. Tuli ihan mielettömän keväinen olo. Olin ihan täpinöissäni hetken aikaa.

Kristallikruunun ja keväisen hetken innoittamana oli aivan pakko tirkistellä, löytyisikö meiltä mitään vaaleanpunaista kuvattavaksi. Ja löytyihän meiltä.

Nyt äidin velvollisuudet kutsuvat, palaan laittelemaan kuvia sopivan hetken koittaessa.

Bling bling ja räps räps

Innostuin illan hiljaisina tunteina tutustumaan tuohon uuteen perheenjäseneemme, eli siihen järkkärikameraan. Tutustuminen sujui aluksi kovin kankeasti, mutta pikkuhiljaa aloimme ymmärtämään toisiamme yhä paremmin ja paremmin, tosin opittavaa on vielä hurjasti. Yllä yksi kuva "tutustumisestamme".

Kaulakoru on itse tekemäni. Suorastaan rakastan noita swarowskin kristallilasihelmiä. Kun kaivoin korun kätköistäni esille ja näin kaikki helmet, mitä on tullut ostettua jemmaan, tuli ihan hirveä hinku päästä tekemään taas koruja.

Uusi vuosi, uudet kujeet

Mikähän siinä on, hyvä kun joulusta ollaan päästy, niin jo heti alkaa tekemään mieli vaaleampia värejä sisustuksessa. Ei tässä varmaan kyllä kovin kauaa jaksa enää katsella olohuoneen tummanpunaista verhoa, mattoa ja eikä kyllä noita Linumin punaraidallisia tyynyjäkään.
Jotenkin tekisi mieli jotain herkän vihreää, turkoosia tai sitten sitä ihanaa vanhaa sinistä, mikä on ollut mun lemppari jo vuosikaudet. Linumin raitatyynyjä tiedän ainakin löytyvän juuri oikean sinisenä. Oikean sävyistä vihreää, saatikka sitten turkoosia tuskin on olemassakaan?

Tulispa joskus sekin päivä, että päästäisiin remontoimaan katto-, lattia- ja seinäpintoja. Täällä on kaikki niin ehtaa seiskyt lukua. Hyvin patinoitunutta mäntyä katossa ja lattiassa ja osin myös seinissä. Plaah. Ei oikein sytytä.
Olisi niin ihanaa laittaa valkoista helmipaneelia kattoon ja eteisen ja rappukäytävän seinäpintoihin. Lattioihin tulisi leveää lankkua tai ainakin jotain sen tapaista. Vähän sellaista kartanomeininkiä.

Kartanot on niin ihania. Mut en mä mistään klumeruulista tykkää, enemmänkin sellaisesta maalaisromanttisesta. Jos rakentaisin uuden talon, niin Kannustalon rauhala olisi yksi unelmien kohde. Täytyy sanoa, että melkein kuola valuu, kun näkee sisustuslehdissä juttuja sellaisista taloista. Ne on niin ihania. *huokaus*

Jatkan haaveilua.