Omenapuun alla

Hei vaan. Korupajastani on kesän aikana valmistunut muutamia koruja, itselleni, lahjaksi sekä yksi tilauskin pukkasi päälle yllättäin, kun lahjansaajan sisko ihastui tekemääni koruun ja halusi itselleen samanmoisen korun, tosin värimaailmaltaan erilaisen. Oli tosi kiva kuulla, että lahjaksi tekemäni koru osui ja upposi täydellisesti (ainakin näin minulle vakuuteltiin), vaikkei minulla ollut minkäänlaista käsitystä lahjansaajan korutyylistä ja värimaailmasta ja sitten vielä joku toinenkin halusi itselleen samanlaisen korun.

Tykkään ihan tosi paljon tehdä koruja, harmi vaan, että tällähetkellä on niin harvassa ne hetket, kun pääsen koruja näpertelemään.

Harmi, etten kerennyt kaikkia tekemiäni koruja kuvaamaan. Nämä pikapikaa kuvaamani korut väkersin ihan omaan käyttöön, turkoosin tunikan seuraksi kesän juhlia varten.

Korujen kuvaaminen on minusta jotenkin ihan hirmu vaikeaa, en oikein tiedä missä, milloin ja miten niitä pitäisi oikein kuvata...ulkona vai sisällä, neutraalilla alustalla vai rekvisiitan kanssa...näitäkin koruja kuvailin eka valkoisen paperin päällä ulkona auringonvalossa, sitten yht`äkkiä tuumasin, että mitä jos nakkaisin korut omenapuuhun...

Vintaj natural messinkiä (korunvalmistusmateriaalina ihan ehdoton suosikkini tällähetkellä), lucitekukkasia ja särölasihelmiä...

Niin ja hei, korukuvausvinkkejä otan ihan hirmuisan mieluusti vastaan.

Kesällä kerran

Kyllä kesällä on sitten mukavaa...

...kun voi pieniä varpaita lämpimässä tuulessa heilutella...

...pienillä varpailla kuumalla hiekalla tepsutella...

...ja voi pienet kädetkin hiekkaan upottaa...

Näitä kuvia talvella katsellessa voi muistella miten ihanan lämmintä kesällä olikaan...minulle tämä helle alkaa kyllä jo riittämään. Jatkuva nihkeä olo iholla saa minut vaan kiukkuiseksi ja sisällä on aivan tuskastuttavan trooppinen ilmasto, vähän kun kättänsä nostaa, niin jo on hikihelmet huulen yläpuolella kimmeltämässä. En valita, mutta on se vaan kiva, että Suomessa on 4 vuoden aikaa.

Antaa kaikkien kukkien kukkia vaan

Hei vaan piiiitkästä aikaa. Kylläpä aika on kulunut hurjaa vauhtia. Viimeksi, kun tänne kirjoittelin, meitin vaavi oli ihan vaavi vielä ja nyt neiti jo melkein kävelee ja leikkii legodublopalikoilla ja touhuaa niin kovin koko päivän. Ihana pieni ilopilleri.

Aika on mennyt suitsaitsukkelaan arkisten askareitten kimpussa puuhatessa, omille kivoille pipertelyille ei ole juurikaan jäänyt aikaa ja samaisesta syystä ei ole ollut mitään blogattavaakaan. Kamerakin on pölyttynyt kaapin kätköissä. Kunnes parisen viikkoa sitten 3 viikon huvilareissulta kotiuduttuamme sain näpsäistyä muutaman kuvan puutarhastamme.

Puutarha oli puhjennut kukkaan.

Noh, nämä nyt ei kukkia ole, mutta kylläpä olikin kolmessa viikossa meidän pieni kasvimaakin alkanut kukoistamaan ja tämän kuvan ottamisen jälkeen on kasvimaan herkuille tullut rutkasti pituutta lisää. Yksi pieni vaaviporkkana ollaan maistettu ja ihan on ollut pakko napata pari pulleinta herneenpalkoakin maisteltavaksi, makoisia ovat, ainakin äitin mielestä, jostain kumman syystä pikkuherra ei ole kovin innostunut herneistä, vaikka ovat omakasvattamia. No, eipähän varmaankaan sitten käy salaa herneitä napsimassa ;)

Tämän minikasvimaan viereen oli tarkoitus laittaa toinenkin tuollainen laatikko mansikoita varten, mutta se nyt vaan jäi laittamatta, kun en saanut "tilaamaani" laatikkoa (=iso mies ei kerennyt tekemään). Ehkä sitten ensikeväänä...

Ja mitä otsikkoon tulee...antaa kaikkien kukkien kukkia vaan...

Mukavaa kesän jatkoa ja palaan pian, tai sitten en, katoa en kuitenkaan kokonaan =)

Kaappien kätköistä

Käykäähän kurkkimassa tuolta sivupalkista blogikirppistäni, olen laitellut sinne tavaraa myyntiin, ja jos jotakin mieluista löytyy, niin eikun sähköpostilla kyselemään hintoja ym.

Mustikkamuffinssi

Jaahans, ettei vaan vahingossakaan pääsisi laihtumaan, niin piti kokeilla uutta muffinssireseptiä. Pienen miehen kanssa niitä tänään leivoimme ja tämän helpompaa ja nopeampaa ei leipominen voi enää ollakaan. Kaikki ainekset vaan kulhossa sekaisin (meillä käytettiin haarukkaa) ja taikina vuokiin ja vuuat uuniin, vartti uunissa ja namskis, päästiin herkuttelemaan. Ohje löytyy Elovena kauralese paketin kupeesta. Kannattaa kokeilla, hyvää oli.

Ostin joku aika sitten tuollaisen muffinssitelineen, hauska tapa laittaa muffinssit tarjolle. Kerkesimme tosin napostelemaan ennen kuvan ottoa jo muutaman muffinssin, joten teline ei tullut ihan täyteen herkuista.

Makoisaa viikonvaihdetta kaikille teille, jotka käytte täällä juttujani kurkkimassa!

Kun jotain on pakko saada tehdä...

Niin tehdään sitten vaikkapa hernepusseja lasten leikkeihin. Tildan somista kankaista. Kauaa ei nokka tuhissut näiden tekemisessä, tosin silti pieni miehen alku kerkesi moneen otteeseen kysyä, "onko se jo valmis?" No, valmista tuli ja sitten pääsi pienet kädetkin hommiin. Suppilo täyttöaukkoon ja eikun herneitä tiputtelemaan, kivaa oli. Ainakin pienellä miehellä.

Kivojahan nämä hernepussit ovat, mutta en ole kyllä enää kovin vakuuttunut siitä, oliko tämä sittenkään kovin fiksu ajatus. Toinen lapsista tykkää, toinen ei. Ja muutamaan otteeseen olen joutunut ottamaan pussukat jo jemmaankin.

Oletteko muuten tehneet saman havainnon kuin minä, että kaikista yksinkertaisimmista asioista saadaan aikaiseksi kaikista parhaimmat leikit? Keittiötarvikkeet, vessa/talouspaperihylsyt, pahvilaatikot jne...mihin niitä oikeita leluja oikeastaan edes tarvitaan?

Eräskin päivä pieni mies istuskeli kiikkustuolissaan hyvin keskittyneesti ja tuijotteli kyljelleen käännettyä muovijakkaraansa. Kun kysyin mitäs puuhaat, niin vastaukseksi tuli, "katselen telkkaria". Niinpä tietenkin, kas kun en sitä heti hoksannut.

Mutta siis joo, ei pitäisi aina antaa lapselle "valmiiksi tehtyjä juttuja". Hyvä esimerkki siitä on pienen miehen joululahjaksi saama "keittiö". Sillä leikittiin ehkä päivän verran ja sen jälkeen se on saanut toimittaa lähinnä seinäruusun virkaa. Kun taas ennen "valmiskeittiötä" leikittiin keittiöleikkejä milloin missäkin ja uunin virkaa toimitti milloin mikäkin kolonen. Ja hauskaa oli.

Tässä nyt kuitenkin nämä hernepussukat.

Herätyskello

Tömps, tömps tömps. Äää, ääää, äääää, tömps, tömps tömps.

Huomasin tänään aamulla unenpöpperöisenä, että meille oli jostain tupsahtanut uusi herätyskello. Herätyskellossa oli mitä miellyttävin herätysääni, pehmeä tasaiseen tahtiin kuuluva tömps, tömps, tömps ja lisäksi kuului äää, ääää, äääää. Ihana herätys. Kerrankin heräsin hymy huulillani. Rakas pieni tyttäreni oli heti aamusesta oppinut uuden taidon. Kädet viuhtoivat vuoronperään pikkuisen kylkiin ja masuun varsin vauhdikkaasti ja voimalla. Siitä tuo ääni tömps, tömps, tömps. Ja uuteen taitoon oli myös yhdistetty edellisen päivän taidonnäyte. Kielennäyttäminen höpöttämisen kera. Äää, ääää, äääää.

Ihana.

Tätä tömpsöttelyä on muuten jatkunut koko tämän päivän, ja ihan nauratti äsken, kun vielä yöunissakin neiti viuhtoi kättään ja kuului tömps, tömps, tömps.

Mikähän taito huomenna opitaan, olisiko vuorossa varpaiden suuhun laittaminen? Ainakin kovin lupaavalta on tänään jo näyttänyt hoitotasolla vaipanvaihdon yhteydessä, kädet ottavat jo polvista kiinni ja jalkoja nostellaan jo kattoa kohden. Ihanaa seurata, kuinka pikkuinen oppii koko ajan uusia taitoja. Voi, kumpa muistaisin nämä hetket ikuisesti.

Haluatteko tietää mitä pikkumies totesi minulle eilen aamulla sängyn päällä pötkötellessämme?

pikkumies "näyttää komeetalta"

minä "ai mikä?"

pikkumies "sinun napasi"

minä "ahaa, hmm...no, saattaahan se vähän näyttääkin"

Hienoja oivalluksia tulee noilta pieniltä ihmisiltä aina toisinaan. En olisi kyllä keksinyt itse kuvailla ikupäivänä napaani komeetan näköiseksi, mutta kun tarkemmin napaani vilkaisin kylkiasennossa pötkötellessäni muutamine vatsamakkaroineni, niin saattoihan tuo napa ihan komeetalta näyttääkin. Ja mistä tuo pikkumies komeetoista mitään tiesi? No, Puuha-Peteltä oppii kaikenlaista. Puuha-Pete lehdessä 10/2010 on tarinaa komeetasta, ja siellä on myöskin kuva komeetasta (piti ihan käydä tarkistamassa), johon pikkumies napaani vertasi. Aika hyvin keksitty. Näyttääkö kenenkään muun napa komeetalta?

Hotelli Helpotus

Hei, täällä taas =)

Ehdottelin tuossa isolle miehelle ennen pikkuisen syntymää, että josko vaikka vähän rempattaisiin tuota pikkuvessaa, vaihdettaisiin nyt ainakin taso ja loppujen lopuksi siinä kävikin sitten niin, että mies innostui tekemään vähän enemmänkin remppaa. En laittanut vastaan. Katsokaapa kahta alinta kuvaa, niin ymmärrätte miksi.

Mainitsen tässä nyt vielä senkin, että tämä samainen keskustelu oli käyty jo muutamaa vuotta aiemmin, ennen pikkumiehen syntymää, mutta remppa hyytyi siihen, että uusi allas ja wc pönttö ostettiin ja muuta ei sitten syystä tai toisesta (joita en edes enää muista) tehtykään.

Tällainen vessa siitä nyt sitten tuli. Ei ole ainakaan koolla pilattu. Hotelli Helpotus. Lähtötilanne taisi olla lähempänä Hotelli Kuvotusta ;)

Mies nikkaroi tuollaisen allashyllykön. Korit ovat vanhoja, niissä on säilytetty milloin mitäkin ja nyt niistä tuli oikein loistavat pyyhe- ja vessapaperikorit. Allas ja vessanpönttö eivät muuten ole ne, jotka jo vuosia sitten olimme hankkineet tätä vessaa varten. Jalallinen lavuaari ei enää tuntunutkaan toimivalta systeemiltä (tarviiko kukaan jalallista allasta? saattas olla kaupan) ja vessanpönttökin vietiin huvilalle. Joten ostimme sitten uudet.

Peilin metsästys meinasi ottaa koville, kiersin pikkumiehen ja vauvamasun kanssa lähes kaikki paikat, missä peilejä tiesin myytävän ja mieleistä ja varsinkaan oikean kokoista ei sitten millään löytynyt, joten oli sitten tyytyminen fasettihiottuun simppeliin peiliin, joka on ainakin oikean kokoinen.

Jotain pientä fiksausta vessassa pitäisi vielä tehdä ja jotain pitäisi vielä laittaa seinälle, mielessä on käynyt kyltti tai tarrateksti, jossa lukisi `Hotelli Helpotus´.

Kattoon laitoimme varastossa olleita jämäpaneleita, jotka maalasin valkoiseksi. Että osasikin olla hien pintaan nostattavaa puuhaa. Olin viimeisilläni raskaana, ja jalat ja kädet olivat ihan turvoksissa ja sormet olivat sen lisäksi puuduksissa ja koppuraiset. Jonkinsortimentin rannekanavaoireyhtymä vaivasi minua raskausaikana kesähelteiltä aina lokakuun loppuun saakka, ja vielä kuukausi synnyttämisen jälkeenkin. Erittäin raivostuttava vaiva, toivottavasti en joudu kokemaan sitä enää uudestaan.

Lattiaan laitoimme ihan vain lankkukuosista laminaattia.

Ja tässä ennen kuvat. Hotelli Kuvotus. Ruskeaa muovimattoa seinissä ja katossa, kammottavassa kunnossa oleva allastaso jne. En jää kaipaamaan tätä näkymää.

Vaaleanpunaista

Heipä hei. Täällä taas.

Pikkuhiljaa yritän tässä palailla blogimaailmaan, tosin olen kyllä käynyt kurkkimassa blogilandiassa ihan mukavasti, mutta oman blogin päivitykseen ei vielä ole löytynyt oikeanlaista mielentilaa. Jospa tämä tästä.

Kolmisen kuukautta pienen tytöntylleröisen äitinä on hujahtanut ihan hirmuisan hurjaa vauhtia. Tyttö on hyväntuulinen, ei paljoa itkeskele ja mikä ihaninta, nukkuu yöt hyvin. Pieni prinsessani on valloittanut sydämeni ihan kokonaan.

Koska jutut ilman kuvia ovat vähän köyhänpuoleisia, laitan teille katseltavaksi kuvia pienen tytön kastepäivän kukkakimpuista. Kukat ovat suosikki kukkakaupastani tästä läheltä, ja niiden tilaaminen oli sangen mielenkiintoinen operaatio, kun mukanani oli kolmevuotias, ei niin paikallaanpysyvä uhmaikäinen pojan vesseli. Tärkeimmän sain kuitenkin sanottua. Vaaleanpunaisia kukkia.

Minusta tuli...

...pienen suloisen prinsessan äiti lokakuun lopussa...blogi uinuu talviuniaan...palaan taas jonakin päivänä...en tiedä vielä milloin...mutta palaan kuitenkin.

Keittiön pieni pintaremontti

Keittiö ennen. Jaiks, ihan hirvittää laittaa aloituskuvaksi moinen hirvitys. Hmm, pehmentääkseni sanojani, kyllähän tuo varmaan aikanaan on näyttänyt ihan hienoltakin, mutta aika aikansa kutakin.

Kauan pehmittelin isoa miestä keittiön uusimisella, ja lopultahan tuo sitten suostui "pieneen pintaremonttiin". Näin jälkikäteen ajatellen, en tiedä olisiko ollut viisaampaa päräyttää suoraan Ikeaan ja ostaa sieltä uudet kalusteet koko keittiöön. No, tiedä tuota, mutta tulipahan nyt kokeiltua tämäkin homma.

Saanko esitellä, uusvanha keittiömme.

Peltinen kello, aivan loistava löytö Iskusta, sopii täydellisesti uusitun keittiön ilmeeseen.

Ja mitä tulikaan tehtyä? Ovet maalattu, vetimet vaihdettu, tasot vaihdettu. Oikeanpuoleisella seinällä kaappien paikkoja siirrelty, avohylly nikkaroitu. Hana ja allas uusittu. Uusi liesituuletin, uuni ja induktio liesi. Sähkötöitä teetetty. Välitilan "muovimatto" vaihdettu maalattuun puupaneeliin. Yksi uusi alakaappi ovineen ostettu Ikeasta, tai oikestaan kaksi, tarvitsihan tuo uunikin oman kaappinsa. Seiniä maalattu. Verhotanko ja verho uusittu.

Katto (jonka maalaamista en enää edes suunnittele), lattia ja seinät uusitaan sitten joskus hamassa tulevaisuudessa, mutta silloin taitaa olla jo aika uusia keittiökin.

Iso ja toimivaksi todetta allas Ikeasta, hana Prismasta (kyllähän niitä kauniinpiakin hanoja olisi, mutta tässä kohtaa hinta oli ratkaisevassa asemassa).

Liesituuletin K-raudasta, järkyttävän kovaääninen, vaikka esitteessä olevista malleista taidettiin mainita kaikista hiljaisimmaksi. Nooh, miten se menikään, hyvää ja halpaa ei...

Induktioliesi osoittautunut todella loistavaksi valinnaksi, suosittelen. Lieden puhtaanapitovinkkejä otan tosin ilolla vastaan.

Hups, yksi vetolaatikon etulevy täytyy vielä maalata. Laatikon tilalla oli aiemmin kaksi leikkulautaa, jotka halusin pois maalausoperaation jo tehtyäni. Tilalle löytyi vetolaatikko, jonka maalaus on nyt vaan jäänyt tekemättä...

Vetimet Ikeasta, puupanelit jemma nimisestä paikasta kotoa. Tasot laminaattia, paikallisesta kalustefirmasta.

Vielä kun löytäisi uuden kattovalaisimen ja kivan maton lattialle...

Pieni pala pientä pintaremonttia

Melkein valmis, vielä jokunen pikku juttu, valmistuu milloin valmistuu, mutta eiköhän nyt ole tullut aika paljastaa edes pieni palanen pintaremonttimme kohdetta. Varsinkin, kun sain verhon viimein ikkunan eteen.

Svaneforssi sai kyytiä, kun paikallisesta kaupasta ei saanut sopivan levyistä valmisverhoa. Ei auttanut muu, kuin ratkoa saumat auki ja ommella surauttaa saumat sopivan levyisiksi.

Pienellä miehellä oli tässä puuhassa tärkeä nuppineula-assistentin rooli. Kerrottakoon, että nuppisneula-assarin työhön kuuluu ojentaa pyydettäessä tietyn värinen nuppineula nuppineulatyynysta ja vastaavasti nuppineulojen laittaminen takaisin nuppineulatyynyyn. Erittäin varovaisuutta ja tarkkuutta vaativa työ, mutta samalla hyvin kiva ja opettavainen.

Lisää juttua kuvien kera on tulossa (toivottavasti pian), käykäähän kurkkimassa.

Joko arvaatte, missä huoneessa olemme pintaremonttia tehneet?

Jatkettava lasten sänky

Täältä helteen keskeltä kaipaan pikaisesti vinkkejä, mistä löytää lasten jatkettava sänky. Malliltaan saisi olla vanhanaikainen korkeilla päädyillä ja jonkinmoisilla reunoilla oleva valkoinen sänky. Puupajalla löytyy ainakin muutamia vanhoista päädyistä tehtyjä sänkyjä, mutta malliltaan eivät olleet ihan täydellisiä. Teettäminen on vakavassa harkinnassa, mutta jos jostain löytyisi valmis sänky, niin hyvä olisi...alkaa olla kiirus pienen miehen saada uusi sänky...

Kesällä kerran

Rakas pieni poikani huvilarannassamme kesäkuussa.



Uskaltaako tänne edes mennä? Mahtaisikohan tällä huussilla voittaa "kesän kaunein huussi-kilpailun"? Kauneudesta en tiedä, mutta ainakin huussi on hyvin ilmastoitu, näköalat ovat vaikuttavat joka suuntaan ja taustamusiikkikin kuuluu vakiovarusteisiin, vaihtoehtoisesti joko linnunlaulua tai moottorisahan pörinää.

Äiti, pissi tulee, tännekö?

Kerrottakoon lopuksi, että kyllä meiltä löytyy ihan oikea sisävessakin huvilalta, ja tämä sympaattinen huussiviritelmä palvelee enää lähinnä biokompostorina. Kunnes jälleen jonakin päivänä, jonakin vuotena huussi saa yllensä uuden kauniin ulkokuoren. Ehkä ei kuitenkaan pressua enää. Vai mitä olette mieltä?

Aamulla aikaisin

Kello neljä aamulla herään hikimärkänä sängyssä. Käyn vessassa, menen takaisin sänkyyn. Vaihdan asentoa kyljeltä toiselle, äh, uni ei tule takaisin...vauvamasu ei tee oloani yhtään helpommaksi.

Niin, vauvamasuni...kyllä, luitte aivan oikein, vauvamasuni. Meillä todellakin odotetaan pientä piiperoista. Lokakuussa hänen olisi tarkoitus tähän maailmaan tupsahtaa.

Nousen sängystä, ei kertakaikkiaan pysty olemaan enää sängyssä. Makuuhuoneessa vallitsee troopppinen ilmasto, olo on kuin huonosti lämmitetyssä saunassa. Käyn juomassa lasin jääkaappikylmää mehua. Istun olohuoneen sohvalle. Mietin mitä tekisin. Avaan olohuoneen ison ikkunan, aah, ihanan viileää ilmaa. Mikä mahtava tilaisuus tuulettaa huonetta. Ulkona 20 astetta lämmintä, sisälämpömittari näyttää kolmeakymmentä. Ikävä vaan, etten pysty jättämään ikkunaa auki, ja menemään takaisin nukkumaan. Pakko valvoa, ettei kaupunkilaissisäkissat karkaa ikkunasta ulos sopivan tilaisuuden tullen.

Olohuoneen pöydällä nököttää kannettava tietokone, sillä samalla paikalle, mihin sen muutama tunti aikaisemmin olin jättänyt. Kehtaisinko avata koneen ja lähteä aamusurffaamaan?

Avaan koneen, kirjaudun blogisivuilleni. Ikkunasta tuleva ihanan viileä ilma vilvoittaa tukalaa olotilaani. Kameraa en sentään tähän aikaan aamusta kaiva esille. Kukaan tuskin ilahtuisi näkemästään, jos nyt kuvaisin nuhjaista ulkokuortani.

Kello lähenee viittä. Saisinkohan jo unenpäästä kiinni? Parhaassa tapauksessa kerkeäisin nukkumaan vielä kaksi tuntia, ennenkuin pieni talonväki herää aamupuuhilleen.

Pöydälle asetettu sisälämpömittari näyttää enää vain kahtakymmentäviittä lämpöastetta. Olipahan tästäkin jotakin hyötyä. Sain raikastettua hetkellisesti sisäilmaa ja tulipahan viimeinkin kerrottua teille vauvamasustani.

Apua...kissa lähestyy avointa ikkunaa. Ikkuna äkkiä kiinni, voi miten kuuma tulee heti. Kissa poistuu paikalta ja ikkuna samantien uudestaan auki.

Kello on viisi. Makkarista kuuluu pienen miehen äännähtelyä. Käyn kurkkaamassa. Auts, pohje kramppaa kipeästi...

Pitäisiköhän mennä takaisin nukkumaan, tulisikohan se uni jo? Toisaalta, istuisinko aamuun saakka tässä soffalla ja päivystäisin ikkunaa? Kerkeäisiköhän sisälämpötila laskemaan vielä toiset viisi astetta?

Ugh. Olen puhunut. On varmaan parasta mennä takaisin sänkyyn, en kuitenkaan saa tilaisuutta nauttia päiväunista.

Tulisipa uni.

Hyvää huomenta.

Kun piti saada koru juhliin ja...

...sopivaa ei kaupasta löytynyt. Tein sellaisen sitten ihan itse. Helmikätköistäni löytyi vieläpä kaikki mahdollinen, foliosydäntä lukuunottamatta. Hopeaa, swarowskin kristallia ja helmiäislasihelmiä vaijeriin pujotettuna. Foliosydämeen kieputtelin hopealangasta ihan tarkoituksella hyvinkin rennolla kädellä lenksut (termit hiukan hakusessa), hauskemman näköinen siitä sillä tavalla tulikin. Vaatii hieman totuttelua opetella tekemään jotain "ei niin tarkasti", kun on aina yrittänyt tehdä kaiken viimesen päälle hienosti.

Täytyy sanoa, että korujen kuvaaminen ei ole kyllä helpoimmasta päästä, mutta tässä nyt muutama parhaiten onnistunut otos.

Valmistin korun salaa pikkumieheltäni, koska puuhasta ei olisi muutoin tullut yhtikäs mitään...kuvaamisenkin yritin tehdä salaa, mutta kuinka ollakaan, kun nupunapu huomasi mitä olin tekemässä, oli hänen ehdottomasti saatava koru kaulaan ja eihän siinä sitten auttanut muu, kuin antaa pikkuherran tutkiskella korua.

Hauska juttu sattui tässä eräänä arkipäivänä, kun laitoin korun kaulaani. Nimittäin pikkumieheni mielestä en olisi saanut laittaa sitä, koska hänen mielestään se oli juhlakoru...pienen neuvottelutuokion jälkeen sain kuin sainkin pitää korun kaulassani.

Huh huh, nyt on blogi vihdoin saanut uuden tekstin...mahtaakohan kukaan enää edes lukea juttujani, niin hiljaista täällä on viimekuukausina ollut. Huikkaa hei, jos vielä käyt kurkkimassa blogiani.

Helteistä heinäkuuta!

Kirppisunelmia

Olen vihdoinkin saanut aikaiseksi tutustua vaatekaappini aarteisiin. Voitte arvata, että muutamaan otteeseen mielessäni käväisi kommentti "Ai, onko minulla tällainenkin!".
Kyseisen kommentin saaneisiin vaatteisiin voitte käydä tutustumassa Amelian kirppisunelmissa, johon on linkki tuossa sivupalkissa.

Tuuleen kuiskaan toiveen, olkaa niin kiltit ja auttakaa minua pääsemään eroon minulle tarpeettomista vaatteista.

Päivittelen tuota kirppisblogia pikkuhiljaa ajan kanssa, mikäli kiinnostusta kirppistavaroitani kohtaan riittää.

Käykäähän kurkistamassa, jospa kirppikseltä löytyisi jotain kivaa juuri sinulle.

Omenapuun alla

Wanha omppupuu, keväällä omenankukkien aikaan. Seison valkoisen kukkahunnun alla, laitan silmät kiinni, kuuntelen lintujen laulua ja annan unelmille siivet...

Tikapuita pitkin...

Ihanaa, kesä on täällä! Tänään on ollut aivan loistava hellesää, aurinko porottaa pilvettömältä taivaalta ja pienen pieni tuulenvire vilvoittaa hetkellisesti. Aivan mahtavaa!

Vaikka nyt onkin mitä ihanin kesä, palaan ajassa taaksepäin, tuonne viime syksyyn saakka, jolloin iso mies sai toteuttaa toiveeni heinäseiväs tikapuista. Kuvassa kaksi erilaista testiversiota tikapuista. Kumpaisesta sinä tykkäät enemmän?

Kyseiset tikapuut ovat muuten myytävänä, joten laita viestiä vaikkapa kommenttilootaan, mikäli kodistasi löytyy sopiva paikka aidoista heinäseipäistä tehdyille tikapuille.

Kuvassa näkyy myös vanha ovi, jonka sain viimesyksynä omakseni. Ovi on lapsuuskodistani ja se on ollut käytössä joskus ennenvanhaan kauan kauan sitten. Melkoisen painava ovi ja kauniskin vielä, kyllä sitä ennenmuinoin on osattu tehdä kaikesta niin kaunista ja aitoa. Kiitokset vielä ovesta veljen perheelle.

Muistaako kukaan vielä höpinöitäni pienestä pintaremontista? Nooh...sellainen on todellakin ollut tekeillä, mutta kuten alunperin epäilin, valmistumisajankohtaa on vaikea määritellä...meillä kaikki tuppaa valmistumaan melkoisen verkkaiselle tahdilla, vaikka kyseessä ei olisi kovinkaan kummoinen juttu. Koittakaa jaksaa odottaa, maltti on valttia.

Mukavaa loppuviikkoa ja nauttikaa ihanasta kesäsäästä niin kauan, kuin sitä riittää!

Äitienpäivänä

Pienen miehen paketti mummulle. Mansikkamarengin tuoksuista tiskiainetta nupunapun ja mummun yhteisiin tiskaushetkiin =).

Onnea kaikille äideille!