Virkkuukoukustelua

Valmistuihan se, kilon kerä trikookudetta, yksi katkennut virkkuukoukku ja toinen ehjänä säilynyt, tunti silloin, toinen tällöin...tuollainen matontekelehän siitä nyt sitten syntyi. Tunnustettakoon, että kunnollinen päättely on vielä tekemättä. Otan mielelläni vastaan hyvät neuvot siitä, miten lopetuskohta kannattaa tehdä, että siitä tulee siistin näköinen.
Ihan alussa taisin virkata muutaman kerroksen liian tiukkaa, koska hieman matto kupruilee keskeltä, tosin lattialla sitä ei juurikaan huomaa. Viimeisen kerroksen suunnittelin virkkaavani ilman lisäyksiä, mutta kude ei sitten riittänytkään enää kokonaiseen kerrokseen. Pikkaisen nuo lisäykset näkyvät tuossa reunassa, mutta olkoon. Seuraavasta matosta tulee sitten pikkaisen parempi. Nalleherran peffa peittäköön keskeneräisen lopetuskohdan.

Poikkesimme jokin aika sitten nupunapun kanssa päiväkävelyllämme erääseen sisustusliikkeeseen, josta löysimme somat nallehenkarit pikkumiehen vaatteille.

Korin olen virkannut jo kevättalvella, jotain pientä koristusta olen suunnitellut siihen vielä laittavani...

Mukavaa puuhaa tuo virkkaaminen, ainakin trikookuteen virkkaaminen. Suosittelen kokeilemaan.

Ihan kuin etelän lämmössä

Piipahdimme viikonloppuna meripäivillä Kotkassa. Säätila oli mitä mainioin, ainoastaan tuuli oli ajoittain häiritsevän kovaa. Nupunapun lierihattu lensi nimittäin yhden jos toisenkin kerran teille tietämättömille. Kunnes kekseliäs äiti kekkasi kietaista Baby Banzit (aurinkolasit) lierihatun ulkopuolelle pitämään hattua paikoillaan. Mitä sen väliä, vaikka pieni mies näyttikin loppupäivän ajan "Pieni talo preerialla" tyttöseltä, pysyipähän lätsä ainakin menossa mukana. Hih.

Kotkassa kun oltiin, niin oli aivan pakko päästä ihailemaan veneitä ja Sapokan ihanaa vesiputousta kukkaistutuksineen. Kerrassaan ihana paikka tuo Sapokka aivan keskustan välittömässä läheisyydessä.

Nupunapu pääsi myös ihastelemaan Maretariumin kalamaailmaa. Riemukkaasta kiljahtelusta ja juoksujalkaa tepsuttelusta päätellen retkikohteen valinta osui napakymppiin.

Poikkesimme myös lasten meripäiville, jossa pieni mies pääsi elämänsä ensimmäistä kertaa vanhanaikaisen karusellin kyytiin. Ja hauskaa oli. Seuraneitinä olleesta äitistä en olisi niinkään varma, nimimerkki kaikenlaiset kieputuslaitteet saavat voimaan pahoin. No, ei vaiskaan, oli äitilläkin ihan kivaa...tosin yllättävän vauhdikkaasti se karuselli pyöri...jos yhtään kauemmin olisi kieputus kestänyt...

Tässä teille muutama kuva kesäisestä retkestämme.

Kesä ja kärpäset

Hauskaa viikonlopun jatkoa kaikille, nautitaan kesästä ja kärpäsistä(kin).

Karun kaunista

Voitteko uskoa, että tämä blogimaailma on avannut silmäni näkemään monia esineitä uudessa valossa. Aikaisemmin olisin pitänyt kuvassa näkyvää lapiota kaatopaikkatavarana. Nyt en todellakaan kiikuta sitä kaatopaikalle. Kaikessa karuudessaan, harmaantuneine puuosineen, käyrine varsineen, ruosteineen ja sementtikerroksineen se ansaitsee minusta kunniapaikan huvilan pihamaalla.



Kantorumiluskin on kuin taideteos. "Kauneus on katsojan silmissä", pätee varmasti tähänkin otokseen.

Aikanaan huvilatyömaalta jouduttiin ajamaan kaksi kuorma-autokuormallista kaikenkokoisia kivenjärkäleitä pois. Välillä tuntui jo epätoivoiselta, että miten voi tontti ollakin niin kivikkoinen. Nyt iloitsen kivistä, jotka ovat saaneet jäädä kaunistamaan pihamaata. Näillä kivillä on kissojenkin kiva kelliä auringonpaisteessa.

Kissanpäiviä

Harmaata kiveä

Tällainen takka lämmittää huvilaamme. En varsinaisesti ole aikaisemmin ihannoinut vuolukivitakkoja, mutta tämä malli on kyllä ihan kelpo yksilö, toimintavarma ja ihan on kivan näköinenkin. Seinäkkeen takana on keittiö.

Nyt blogi hiljenee taas toviksi, laitelkaahan viestejä, niitä on aina niin kiva lukea.

Mukavaa viikonvaihdetta.

Kiikkuu kaakkuu

Suloinen keramiikkaenkelityttönen lensi kiikkumaan huvilallemme. Ihanuus löytyi kesäisiltä kyläjuhlilta.

Viime huvilareissullamme sain aikaiseksi heilua hieman kameran kanssa. Saanko esitellä, huvilakeittiömme.

Kaappi ja aputaso Ikeasta. Leipälaatikko pikkupurnukoineen löytö Robin Huttusesta. Hieman leipälaatikossa häiritsee se, että kaapistot ovat puhtaan valkoisia ja leipälaatikko kermanvalkoinen, nooh, aputason päällä väri ei niin pahasti pomppaa silmään, kuin mitä kaapistojen alla...olkoon. Pikkupurnukat (tea, sugar, coffee) tulivat leipälaatikon "kylkiäisinä", en olisi niitä muutoin ostanutkaan. En vielä tiedä mikä niiden lopullinen kohtalo on, jäädäkö vaiko lähteä.

Keittiön matto ei ole tullut jäädäkseen, haaveissa sisalmatto. Pikku penkki Askosta, kotiin ostettu, mutta huvilalle kannettu. Etsinnässä sopiva istuintyyny.

R-kirjaimen olen ostanut jostakin nettikaupasta, en justiinsa nyt muista, että mistä. Tarkoitus oli laittaa se kotiin, mutta sattui sopivasti tulemaan postista juuri ennen huvilalle lähtöä, joten siinähän tuo nyt sitten kököttää, huvilan huuvan päällä. Olkoon siinä toistaiseksi.

Hassut kengät

Kerran kesässä on aivan pakko päästä piipahtamaan Mikkelin Kenkäverossa. Ihana paikka, tykkään kovasti. Kerrankin oli kamera mukana ja sain jopa räpsäistyä muutaman kuvankin. Saavutus sinänsä, saa taputtaa.
Putiikeissa olisi ollut vaikka mitä ihanaa tavaraa kotiinviemisiksi, mutta tälläkertaa pidin pussin nyörit visusti kiinni, keskityin vain ihailemaan taitavien käsityöläisten tekeleitä.
Nupunapunkin kärsivällisyys palkittiin lopuksi herkullisella sydämenmuotoisella munkilla ja makoisalla mansikkamehulla, joka tarjoiltiin ihanasta vanhanaikaisesta pullosta. Pieni mies oli herkuttelutuokion päätteeksi aina nenänpäätä myöten sokerin peitossa. Voin melkein sanoa, etten ole koskaan syönyt niiiiin hyviä munkkeja. Nam.

Eikös muuten olekin aika hauskasti päässeet vanhat kengät uuteen kukoistukseensa?

Rinsessaenkuli

Kovin olen hissukseen ollut blogimaailmassani viimeaikoina. Olen kyllä käynyt kurkkimassa muitten blogeja, mutta jotenkaan en ole vain itse saanut aikaiseksi kirjoitella omia kuulumisia.
Tänään nupunapusen ja isin päiväunien aikaan nappasin kameran olalle ja suuntasin askeleeni puutarhaan. Kärhöön on puhjennut ensimmäiset kukkaset ja nuppuja näyttää olevan sen verran paljon, että väriloistoa on luvassa piakkoin.

En yleensä innostu minkäänsortin puutarhapatsaista, mutta yläkuvissa näkyvä yksilö oli jotenkin niin kujeilevan herttaisen näköinen, että oli ihan pakko kiikuttaa se kotiterassia sulostuttamaan. Veikeä, vai mitä.

Nyt taidan poistua hetkeksi, ennen yöunille menoa, virkkuukoukun ääreen...sinisestä palluraisesta on muodostumassa kovaa vauhtia maton tapainen tekele. Huisin kivaa tuo trikookuteen virkkaaminen.

Hauskaa kesän jatkoa, palaan taas hetkenä minä hyvänsä. Käykäähän kurkkimassa.

Sininen lanka

Ihana, ihana kesä. Eilen ja tänään olen saanut nauttia hetken aikaa ylhäisessä yksinäisyydessäni ihanasta hellesäästä paahteisella terassillamme, kun isi ja nupunapu uinuivat päiväunilla. Ja voi, kuinka nautinkaan linnunlaulusta, paljaista varpaista, pilvenhattaroista...

Ihan toimettomana en kuitenkaan osannut olla. Nappasin mukaani vyyhdin trikookudetta. Kieputtelin, vääntelin ja kääntelin ja kas, melkoisen pallon siitä pyörittelinkin. Saisinkohan aikaiseksi virkata pyöreän maton?

Suloista juhannusta

Niin kiirusta on kesäkuussa ollut, etten ole kerennyt blogia päivitellä. On käyty ostoksilla Ikeassa, Haikon kartanossa syömässä. Pakattu ja purettu, huonekaluja kannettu ja kasattu. Huvilan pihamaata siivottu ja maalipensseliä heilutettu.
Huomenna matkaamme jälleen takaisin huvilalle juhannuksen viettoon ja pääsemme vihdoin nauttimaan huvilaelämästä muutoinkin, kuin työn merkeissä. Luvassa juhannussaunaa, hyvää ruokaa ja juomaa ystävien seurassa, toivottavasti se aurinkokin näyttäytyisi, vaikka kovin lupaavalta ei juhannuksen säätila näytäkään.
Pakkaan mukaan kameran ja jospa saisin aikaiseksi napata muutaman kuvankin. Toivottavasti juhanuksen jälkeen kiire hellittäisi ja pääsisin jälleen syventymään blogimaailmaankin uusien kuvien kera.

Oikein makoisaa ja suloista juhannusta teille kaikille, rakkaat blogiystäväiseni.

Ihana ihana kesä

Voi miten ihanan kesäistä tänään onkaan ollut...puutarhassa on ollut suorastaan paahteisen helteistä, ihan kuin etelän auringon alla...varjossa 32 astetta...juu-u, meidän terassi on tosiaankin kuuma paikka. Nupunapulle laitettiin iltapäivällä oma pikku uima-allas terassille, jossa olikin niin kivaa polskia. Ihania kuviakin tuli napsittua pikku polskijasta, mutta valitettavasti en voi laittaa niitä teille tänne nähtäväksi.

Illalla, pienen miehen jo mentyä yöunille, karkasin vielä hetkiseksi puutarhaan nauttimaan ihanasta kesäillasta, syreenin suloisesta tuoksusta, omenankukkasista...Kuvien välityksellä haluan toivottaa teille kaikille mitä ihaninta kesää, toivottavasti saamme nauttia ihanista kesäisistä päivistä vielä hurjan monta kertaa tämän kesän aikana.

Hyvää yötä ja makoisia unia, huomenna on kesäkuu =)

Puutarhassa

Olen saanut ihastella useissa blogeissa keväisiä puutarhoja ja nyt päätin kantaa oman korteni kekoon. Tänä keväänä minulla on taitanut olla pari "yksin puutarhassa pipertämässä" hetkeä ja tässä teille muutama pikainen otos aikaansaannoksistani...

Terassin reunalle istutin muutamaan ruukkuun markettaa orvokilla ja lobelialla. Jokavuotinen perinne ja varma valinta, kukat kukoistaa, oli keli millainen tahansa.

Terassi sai kaunistuksekseen myös vekkulit tötteröt herkullisen väristen kukkasten kera. Kerrassaan ihanat tötteröt, sanon minä.

Nyt lähden unelmoimaan omenankukista ja helteisestä viikonlopusta...hellettä on ainakin luvattu ja omenankukatkin pitäisi näinä päivinä puhjeta kukkaan...

Bath Angel

Olen ihan haltioitunut tuosta kuvassa näkyvästä Tilda hahmosta. Jotenkin se kuvastaa omaa tämän hetkistä olotilaanikin niin hyvin. Pullukka, mikä pullukka. Ompeluinspis on toistaiseksi kadonnut jonnekin nurkan taakse, mutta toivon kuitenkin löytäväni sen tässä piakkoin. Ajatuksenani on laittaa valmis enkuli huvilan kylppäriin taulumaisesti esille...katsotaan nyt saanko ideani toteutettua...

Lueskelin pakkauksen ompeluohjeita ja hieman jäi epäselväksi miten nuo jalat kiinnitetään vartaloon...en ole tällaisia Tilda hahmoja aikaisemmin ommellut, joten ohjeet ja vinkit ovat enemmän, kuin tervetulleita.

Kukkuluuruu

Täällä taas, tai en minä missään ole ollutkaan, mutta ei ole vaan ollut oikein mitään jutuntynkää mielessä, eikä oikein kuvattavaakaan, joten blogipäivitykset on vaan jäänyt ja jäänyt. Mutta jos tässä nyt saisin muutaman sanasen kirjoitettua, ettette unhoita minua ihan kokonaan.


Kuvissa oleva ruukku on uusin löytöni, mielestäni kerrassaan hurmaava. Ruusu on monen vuoden takaa. En yleensä erityisemmin ihannoi epäaitoja kukkasia, mutta tämä yksilö oli poikkeuksellisen ihastuttava, hämmästyttävän aidon näköinen ollakseen epäaito. Häähuuman vallassa tulin ostaneeksi ruusuja useammankin ja loppujen lopuksi ruusut koristivat hääautoamme, riisiämpäriä ja taisi niitä olla morsiustyttöjen karamellikoreissakin...


Nupunapusta on kehkeytymässä oikein innokas äidin pikku apulainen. Olemme viimepäivien aikana pesseet hurjan monta koneellista pyykkiä, mistä lienee moinen pyykkivuori meille kasautunut...

Jokatapauksessa, pyykkikone on meidän kellarikerroksessa ja pyykit kannan sattuneesta syystä kuivumaan olohuoneeseen. Ah, kuinka somia sisustuselementtejä nuo kuivaustelineet ovatkaan pyykkipäivinä.Operaatio pyykinpesu ei siis ole mikään aivan helppo nakki pienen miehen kanssa tehtäväksi.

Ekaksi etsitään pienelle miehelle maailman vahvin nalle valekroksit jalkaan. Sitten äiti ottaa nupunapun syliin ja yleensä kädessä kiikkuu myös pyykkikori tyhjänä tai parhaassa tapauksessa täynnä likapyykkiä ja sitten avataan kellarikerrokseen menevä ovi. Tässä vaiheessa ainakin yksi kissa on livahtanut jalkojen välistä rappusten tientukkeeksi. Seuraavaksi hamuan rappusten ylätasanteelta itselleni valekroksit jalkaan ja laitan valot päälle. Sitten alkaa varovainen laskeutuminen jyrkkiä rappusia pitkin kohti kellaria. Noin kaksitoista kiloinen pojanjässikkä pyykkikoreineen toisessa kainalossa ja toinen käsi tiukasti käsikaiteessa.

Takkahuoneeseen päästyämme voin hetkeksi huokaista helpotuksesta.

Viimepäivien aikana pienestä miehestä on siis todellakin tullut oikein loistava pyykkiapulainen. Pyykin lajittelu sujuu oikein mallikkaasti ja vauhti on suorastaan kadehdittavaa...yleensä äidin tekemä lajittelu osoittautuu tässä kohtaa väärin tehdyksi.

Pyykkikonekin täyttyy sellaisella vauhdilla, että saa todellakin pitää varansa, ettei valkoisesta pyykistä tule pesussa toisen väristä. Pyykkikoneen virtanappulan ja käynnistysnappulan painaminen sujuu oikein mallikkaasti äidin pienoisella avustuksella.

Ja sitten alkaakin matka takaisin kohta yläkertaa. Kunhan nyt ekaksi ollaan puuhasteltu takkahuoneessa sitä sun tätä ja lopuksi hätistelty kissanketaleita saunaosastolta pois. Rappusille saakka päästyämme on edessä kaksi vaihtoehtoa. A Poika kainaloon ja painava pyykkikori matkaan mukaan

B Poikaa käsistä kiinni (painava pyykkikori edelleen matkassa mukana) ja jätkänpätkä nostelee jalkojaan sellaisella vauhdilla rappusia ylöspäin, että hyvä kun itse kerkeää perässä pysyä. Tässä kohtaa hätistelemme molemmat hidastelevia kissoja edellämme kohti yläkertaa...

Lopulta ylätasanteelle päästyämme on pienen miehen vielä aivan pakko pyllistellä ja kokeilla, josko kerkeäisi napata mukaansa vasaran, jonka paikka ei todellakaan ole ylätasanteen lattialla, mutta siinä se kuitenkin olla nököttää edelleen.

Viimeinen vaihe operaatio pyykinpesussa on se, että saan vihdoin koko konkkaronkan pois rappukäytävästä, valot pois ja omat valekroksit potkaistua jaloista ja suljettua oven. Tässä kohtaa en voi muuta, kuin huokaista helpotuksesta ja seistä hetken aikaa paikoillani, että hengitykseni tasaantuisi. Kyllä pyykinpesu on sitten mukavaa puuhaa.

Ja, ai miten niin meillä tuppaa tuo pyykkivuori kasaantumaan?

Pussukoita

Aivan loistavan ihanan aurinkoinen päivä tänään. Ja mikä parasta, ei taida pahemmin edes tuulla ulkona. Kun tuo nupunapu tuossa heräilee päiväuniltaan, niin lähdetään ulos päiväkävelylle ja eihän sitä tiedä vaikka herkuttelisimme jäätelöllä ihanan kelin kunniaksi, nami nami...

Illalla laitan pystyyn kisakatsomon, jossa on tarjolla omatekoista jauhelihapizzaa ja omenalimunaatia ja klo 22 alkaen keskityn seuraamaan Euroviisuja...

Alla pari kuvaa pussukoista, jotka olen jo aikoja sitten ommellut, mutta nyt vasta sain moukaroitua nuo ripustusrenkaat paikoillensa.

Ihanaa lauantaita kaikille ja muistakeehan katsoa viisut illalla!

Huvilakuvia

Vihdoinkin alkaa huvila olemaan valmis, muutamia pikkuhommia vielä sisätiloissa ja ulkona rappusten tekoa ja pihatöitä...vuosikausien urakka, vihdoinkin loppusuoralla!

Nyt on huvila putipuhdas, on pesty ikkunat, pyyhitty katot, seinät ja lattiat...melkein voisin sanoa, että tunnen jokaikisen hirren, kuin omat taskuni, niin monta kertaa olen niiden kimpussa ahertanut. Olen raapannut, hionut, harjannut, imuroinnut, maalannut, imuroinnut, pyyhkinyt...työ oli melkoinen, mutta lopputulos on kaiken sen aherruksen arvoinen. Hullun hommaa, voisi joku sanoa, mutta jos en olisi kaikkea tuota tehnyt, niin lopputulos olisi jotain ihan muuta.

Huvila tuntuu ihan toiselta kodilta, tunnelma on itseasiassa paljon ihanampi, kuin kotona. Kaiken aherruksen keskellä kerkesin napata muutaman kuvan teille nähtäväksi. Kaksi ekaa kuvaa makuuhuoneesta ja seuraavat kaksi tuvan puolelta. Laittelen sitten myöhemmin kesällä lisää kuvia, kunhan olen saanut sisustettua huvilaa enemmän.

Hauskaa viikon jatkoa teille kaikille!