Jatkoa edelliseen...
Uudet seikkailut odottivat hotellissa nukutun yön jälkeen. Heti aamupalan jälkeen suuntasimme tiemme kohti Naantalia ja Muumimaailmaa.
Sää oli Naantalissa täydellinen. Rantakatua kävellessä tuli ajoittain jopa fiilis, kuin olisi etelässä ollut.
Muumitalossa vierailimme ja melkoinen määrä rappusia tuli kipitettyä. Muumimamman hillokellariin johtavat kierreportaat tuntuivat jatkuvan loputtomiin.
Hetken aikaa kerkesimme jammailla muumien kanssa.
Metsän siimeksessä seikkailimme mm.labyrintissä, näimme noidan, kurkistimme hattivattien luolaan ja drontti edvartkin siellä uiskenteli muumien uimahuoneen välittömässä läheisyydessä.
Päivä muumimaailmassakin vierähti nopeasti. Parhaimmat kiljahdukset lasten suusta taisi kuulua muumien teatteriesityksessä. Ja pahimmat sydämentykytykset koin itse, kun ihan hetken aikaa luulin pikkuneidin kadonneen. Onneksi neiti löytyi hetimmiten, kalliokiipeily taisi neidillä olla mielessä, vaatteet mutaantuneena ennätin neidin kallionjuurelta tavoittaa. Huh, kylläpä säikähdinkin.
Kiva päivä kaikenkaikkiaan.
Ennen kotiinlähtöä ajelimme vielä katujunalla lupsakkaan kuskin kyydissä, vai mitä olette mieltä kuskin kommentista, kun joku kysyi, "mihin tämä juna menee?" "Mitä sen on väliä, aurinko paistaa ja mihinkään ei ole kiire." Tai jotakin sen suuntaista kuskin vastaus oli. Pikkaisen alkoi naurattamaan ja mietityttämään, että jaahas, minneköhän tässä vielä päädytään.
Harmillista, että aikaa ja voimia rantakadulla nautitun päivällisen jälkeen ei enää liiemmin ollut. Kotimatka kutsui. Olisi ollut mukavaa tutustua Naantaliin enemmänkin, mukavalta kesäkaupungilta vaikutti.
Ja arvatkaapa saavutimmeko kotimatkalla sadepisarat. Jep.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti