Villa Vinksin Vonksin

Lapset ovat tänä kesänä päässeet leikkimään kioski- ja kahvilaleikkejä pihan perällä olevassa leikkimökki/huvimajassa. 

 "Kattoon" ompelin pitkän rimpsun viirinauhaa koristukseksi, ikkunoihin ompelin verhot, toiseen ikkunaan tuli vaaleansinistä ja toiseen vaaleanpunaista.

Kahvilan herkkutiski on täytetty omatekoisilla ja muualta tilatuilla herkuilla. 

On muffinssia, pikkuleipää ja kaikenmoista kakkusta.

Herkut on nautittu herkullisen värisistä kipoista ja kupeista.

 

Tiskitkin on saatu hoidettua hymyssä huulin iloisella tiskiharjalla.

Makeitten herkkkujen lisäksi kioskin luukulta on saanut tilattua myös herkullista pitaleipää.

Kaupungin maukkainta ja ehdottomasti muhkeinta kerroshampurilaista.

Ja mistään muualta ei ole kyllä saanut tilattua näin mahtavaa kerrosleipää.

Herkut on kannettu pöytään ihanalla tarjottimella ja palvelu on aina ollut erinomaista.

Ja siivouskin on sujunut, kuin tanssi, näin iloisenvärisellä rikkaharjalla ja -lapiolla.

Ainut miinuspuoli kioskin valikoimassa on ollut olematon jäätelövalikoima. Ei auta muu, kuin hoitaa tilaus hetimmiten kuntoon. Jospa ensikesänä olisi sitten tarjolla jäätelöäkin.

Repovesi National Park

Retkeilimme lasten kanssa Repovedellä kauniissa loppukesän säässä. Aika monta askelta tuli otettua iltapäivän aikana, mutta siitä huolimatta lapsetkin jaksoivat matkata metsäpoluilla vallan mainiosti. Kamera oli kerrankin mukana, ja tässäpä näitä räpsyjä tulee nyt oikein runsaasti.

Morsiuskimppu / Fabric flower bridal bouquet

Hei vaan hei

Blogini on pahasti hunningolla. En tiedä mikä tämän blogin kohtalo jatkossa tulee olemaan. Takki on melko tyhjä, tuntuu että ei ole enää mitään sanottavaa. Vuodet vierivät ja samat kuviot toistuvat vuodenajasta toiseen. En viitsisi jankata samoista asioista.

Mietin

Katselkaa te sillä välin kuvia morsiuskimpusta. Sain valmistaa ystävälle morsiuskimpun ikimuistoista päivää varten, mukavaa ja kiinnostavaa puuhaa tällaiselle piperryspiipertelijälle.

Kissa vieköön...

Ihan hirveä sotkukaaostavaraähky on vallannut minut. Mä haluun kaikesta turhasta jemmatavarasta eroon. Nyt ja heti. 

Oon vienyt kirpulle tavaraa hulluna ja uutta kirppua pukkaa päälle. Oon myynyt nettikirpul tavaraa ihan tosi hulluna ja vielä sitä tavaraa vaan riittää ja riittää. Apua!

Oon sentäs melkein selättänyt tuon kuvassa näkyvän epämääräisen rojuvuoren (poistin kuvan, kun en jaksanut katsella sitä hirvityskasaa ). Laatikon sisällöt käynyt läpi, lehdet lajitellut säilytettäviin ja pömsterikelpoisiin... ja laatikotkin saanut potkastua takaisin paikoillensa. Jes. Mutta eipä tässä kauaa mene, kun tilanne on jälleen sama. Mä oon niin täynnä tota meitin eteislipastoa. Se on oikeesti ihan romu noitten laatikoitten puolesta, kiskolaakerit tai mitkä lie on ajat sitten levähtänyt miten sattuu ja ainut keino saada laatikoita tosiaan kiinni on napakka potku laatikon etulevyyn kera muutaman painokelvottoman sanan. Argh. 

Oon metsästänyt uutta lipastoa ties kuinka kauan tähän, mutta sopivankokoista ei taida olla olemassakaan valmiina, aina on joko liian korkee tai liian levee tai liian pieni.

Nyt taidan mennä lepuuttamaan silmiäni, että jaksan katsella huomenna taas kaikkea tätä ihanaa sotkua mikä tässä talossa tuntuu jatkuvan loputtomiin.

Pojan palleroisen oma huone

Taisin jossain vaiheessa syksyä mainita, että pientä puuhastelua oli ilmassa. En tainnut kertoa sen tarkemmin mistä oli kyse, mutta nyt kerron sen teille.

Makkarimme vieressä on pienen pieni ikkunallinen vaatehuone. Tarvetta pojan omalle huoneelle oli ja kun aikani olin mietiskellyt ja pähkäillyt ja mittailuja suorittanut ja vielä isonkin miehen hyväksynnän saanut alkoi tämän tytön hihat heilumaan. 

Tila ei ole suuri, mutta se oli tupaten täynnä vaatetta ja muuta roinaa, seinästä seinään ja lattiasta kattoon, ihan täynnä. Onnekseni meillä on sellainen mukavan kokoinen "varasto", johon sain kiikutettua kaiken mahdollisen ja mahdottoman pois tieltä. (Sanottakoon tässä vaiheessa, että tänään olen sitten kiikuttanut tästä "varastosta" tavaraa pisteeseen C ja D, mutta jatketaan siitä juttua joskus toiselle kerralla sitten...)

Olemme joskus vuonna yksi ja kaksi remontoineet tätä osaa talosta, pinnat olivat ihan siistissä kunnossa joten loppujen lopuksi kittasin vain kaikki mahdolliset ja mahdottomat ruuvinkolot (joita oli ainakin miljoona) ja maalasin seinät kahteen kertaan. 

Sitten vain kannoimme sängyn ja pienen pöydän tuolineen ja lipaston huoneeseen, laitoimme puusälekaihtimen ikkunaan ja tähtimaton lattialle ja siinähän sitä oli sitten pojan palleroisen huone valmis asuttavaksi. 

Ainut asia mikä jäi harmittamaan oli, että miksei tätä tehty jo paljon aiemmin. Tilaa on ihan riittävästi pienelle pojalle.

Sänkyyn ompelin vielä jemmakankaista päiväpeiton.

Pikku pöytä oli löytö tori.fi kauppapaikasta. Ostohetkellä ajattelin maalata sen valkoiseksi, mutta kun kannoin sen huoneeseen, se näyttikin ihan kivalta sellaisenaan.  

Ylläoleva kuva on otettu huoneen ovelta ja kuvan oikeassa alakulmassa näkyvä lipasto on maksimissaan metrin leveä ja sitten tulee seinä vastaan. Eli ei ole huone koolla pilattu =).

Tarkoitus olisi ommella vielä viirinauha ja jonkinlainen verho olisi kiva ikkunan toisella reunalla. Lisäksi ajattelin jonkinlaista hyllyä ja naulakkoa seinälle ja "sänkyseinä" kaipaa ehdottomasti jotakin, mutta mitä, en tiedä vielä. 

Oikein ihanaa vuotta 2013 kaikille teille, jotka piipahdatte blogissani kurkkimassa. Muutoksen tuulet puhaltavat täälläkin, kuinka suuressa määrin, se jää nähtäväksi. En tiedä sitä vielä itsekään.

Pikku tonttujen lakit

 Ommella surruutin pikku tontuille uudet tonttulakit. Kun syksyllä näin tuon tildakankaan kaupassa, ajattelin heti, että tuostapa tulisi kivat tonttulakit. Vuoritin kankaan punaisella flanellilla ja reunaan ja tupsuksi löytyi eurokankaasta suloista pörrökangasta.

Vielä kun saisi nuo pienet tontut pitämään lakkeja päässään pitempään, kuin sekunnin sadasosan, niin oispa ihan kiva =)

Taisi tulla vähän liian lämpöiset lakit ja kokoakin ainakin yksi numero liikaa. Mutta kokeillaan sitten ensi vuonna uudestaan. 

Ai niin. Sorruin ostamaan pienen valkoisen tekokuusen Anttilan alesta ja yllättävän viehkeä se onkin. Tänä vuonna mennään kotona tällä tyylillä, hyvissä ajoin ennakkoon.

=)

 

Fairy wings

Olimme jokin aika sitten juhlissa, joihin toivottiin vierailta fantasia-aiheista pukeutumista. En ole koskaan aiemmin ollut juhlissa, mihin olisin saanut pukeutua joksikin muuksi, kuin mitä olen. Siispä otin pukeutumiskutsun innolla vastaan. Vaikka aikaa puvun suunnitteluun oli runsaasti, tuppasi itse toteutus jäämään ihan viime tippaan, kuinkas muutenkaan. Yöunet jäivät jälleen kerran minimiin, kun yön pikkutunteina pipersin itselleni asun juhliin. 

Metsän keijukaisen kruunasi vaalea kiharainen peruukki, johon suorastaan ihastuin =)

Keijun siivet tein alusta loppuun saakka itse. Koristelun jätin näin ensikertalaiseksi melko minimiin, osittain ajanpuutteen vuoksi ja osittain sössimisen pelon vuoksi =). Olipa muuten mielettömän kivaa puuhaa tuo keijun siipien pipertäminen. Olen niin innostunut aiheesta, että aion ehdottomasti tehdä toisetkin keijukaisen siivet, kun vain sopiva hetki pipertämiseen jälleen löytyy. 

Alusmekoksi ompelin mustasta paksusta trikoosta liehukehelmaisen tunikan Burdan valmiskaavalla, ajatuksella, että sitä voisi käyttää myöhemminkin, ruskea värinä olisi toiminut ehkä paremmin keijuasussa, mutta olen niin mustan ystävä, että jatkoa ajatellen musta oli parempi valinta. Kylläpä onkin aikaa siitä, kun olen viimeksi itselleni jotakin vaatetta ommellut. Syytettäköön surkeaa saumuriani, joka tälläkin kertaa teki hyppytikkiä useasta huollosta käynnistä huolimatta. (Tässä kohtaa otan innolla vastaan suosituksia toimintavarmasta ja hyvästä saumurista.) 

 Päivä metsän keijukaisena oli oikein mukava ja niin paljon tykkäsin itse asustani, että olisin voinut vaikka nukkua se päällä =)

ps. suurimmassa osassa blogeja keskitytään tässä vaiheessa jouluvalmisteluihin, itse en nyt taida saada millään jouluvaihdetta päälle...tai tiedän vuosien kokemuksella, että se vaihde iskee päälle viikkoa ennen joulua ja sitten huomaan joulun olevan jo niin lähellä, että mitään en kerkeä enää tekemään.