Tähdet, tähdet...

Trakko, poppu, arvaatteko mitä nuo sanat tarkoittavat? Sanat ovat nupunapuseni sanavarastosta ja tarkoittavat traktoria ja possua. Hauskaa seurata, kuinka pikkuhiljaa alkaa pulpahtelemaan yhä enemmän ja enemmän uusia sanoja pienen miehen suusta. Joskus äiti on ihan ihmeissään, että mitähän tuo nyt tarkoittaa. Kuten tänään, kun pieni mies istui soffalla kirja kädessään ja taputteli kädellään vieressään olevaa vapaata paikkaa, toistaen samalla sanaa, jota en heti ymmärtänyt. Lopulta ymmärsin mistä oli kyse. Istu, sitähän se pieni mies minun kehotti tekemään. Jotenkin niin hellyyttävä tilanne.

Tänään sain vihdoinkin aikaiseksi ottaa kameran esille ja kuvata tyynyjä, jotka jokin aika sitten kotiutuivat meille postin kautta. Moltexin tähtityynyt odottavat vielä lopullista sijoituspaikkaansa, joka on...

...shh...itseasiassa se on vielä salaisuus, mutta ehkä voin sen teille kuitenkin paljastaa.

Tarkoituksenani on tehdä pienelle miehen alulleni syntymäpäivälahjaksi oma pieni pesä, johon nuo tähtityynyt sopivat täydellisesti. Iso mies on aloittanut tekemään puusta kehikkoa, johon minä sitten ompelen kankaasta seinät ja katon. Lattiaksi laitetaan patja ja patjan päälle kasa tyynyjä, joiden joukkoon nupunapunen voi käpertyä ottamaan vaikka pienet päivänokoset. Suuret ovat suunnitelmat, katsotaan miten käy.

Mukavaa lokakuun loppua ja käykäähän kurkkimassa, miten pesän rakentaminen edistyy =).

Aikaansaamattomuutta...

...tai ajanpuutetta tai itseasiassa molempia. Kuvattavaa olisi, mutta päivällä en haluaisi "tuhlata" nupunapun päiväuniaikaa valokuvaamiseen, kun muutakin tekemistä olisi. Illalla nupunapun mentyä yöunille on niin pimeää, että joutuisi käyttämään salamavaloa, jonka jälkeen kaikki näyttäisi luonnottoman väriseltä tai jotain. Kaiken lisäksi en jaksa iltaisin tehdä enää yhtikäs mitään. Olen lähes kahden vuoden tauon jälkeen alkanut jälleen torkahtelemaan iltaisin soffalle telkkarin ääreen. Väsyttää. Niin, ja jos sattuisi kuitenkin käymään niin hullusti, että olisi vähäinen määrä tekemisen vimmaa jäljellä iltaisin, niin en sitä ainakaan kuvaamiseen tuhlaa, koska "huomenna" päivällä olisi paljon parempi kuvata päivänvalossa ja palatakseni lähtökuoppaan, en kuitenkaan "huomenna päivällä" halua tuhlata aikaani valokuvaamiseen. Milloinkahan sitten löytäisin sen sopivan hetken valokuvaamiseen...

Tämä oli sitten tällainen tylsä postaus ilman kuvatuksia. Koittakee ymmärtää. Aina ei vaan jaksa tai huvita.

Saisinko maalata valkoiseksi

Muistatteko, kun olen muutamaan otteeseen valitellut eteisemme patinoituneista seinäpaneeleista ja siitä, kuinka iso mies ei ole antanut lupaa maalata niitä valkoiseksi?
Katsokaapas alla olevia kuvia. Ei, emme ole muuttaneet. Sain vain sittenkin pitkäaikaisen, hienovaraisen painostuksen jälkeen tahtoni sittenkin läpi. Usean päivän ajan vietin jokaikisen vapaahetkeni maalipurkin ja pensselin seurassa. Lopputuloksesta ei voi sanoa muuta kuin, maalipensselin olisi pitänyt saada heilua jo aikoja sitten. Parhain palaute tuli pieneltä mieheltä. Nupunapu nimittäin kipitti aina päiväuniensa jälkeen ensimmäisenä katsastamaan, mitä äiti oli unien aikaan saanut aikaan. Hyväksyvästi pieni mies sitten aina nyökytteli päätänsä.

Kurkatkaapa pari postausta alempana olevaa avainkaappi kuvaa. Kaappi on aivan samassa paikassa, tunnelma on vain kovin erilainen. Kirjoitelkaahan kommentointilootaan mielipiteenne pienestä pintaremontista.

Enkeli lentää liihottaa

Tilda enkelini, esikoiseni. Kauan sitä pipersin, mutta vihdoin minulla on ilo esitellä se teille, rakkaat blogiystäväiseni.

Tilda enkelin oli tarkoitus liihoitella huvilan kylpyhuonetta koristamaan, mutta taitaakin käydä niin, että enkeli viettää talven kuitenkin kotosalla ja matkustaa vasta keväällä huvilalle.

Avainkaappi, lehtikori, pesuainepurnukka

Piiiitkästä aikaa täällä taas. Suokaa anteeksi hiljaiseloni.

Se on nyt sitten syksy, ja sitä myötä kaikenmaailman reality hömpppäpömppä telkkaohjelmat. Illan tullen tämä äippä niitä sitten katselee tallenteelta, pienen miehen mentyä yöunille...
Monen monta kertaa olen avannut blogisivuni, mutta mitään järkevää kommentoitavaa ei kuitenkaan ole tullut mieleen ja kamerakin on piiloutunut kaapin hyllylle...sitten sitä vaan on kurkkinut toisten blogeja ja lopulta poistunut hiljaa takavasemmalle, sanomatta sanaakaan.
Olen minä toki yrittänyt saada jotain järkevääkin aikaiseksi, menetelmällä hiljaa hyvä tulee...palataan aikaansaannoksiini sitten joku toinen päivä kuvien kera...

Lopuksi vielä kuvia ihanuuksista, jotka ovat viimeviikkojen aikana kotiutuneet meille. Yksi sieltä, toinen täältä. Avainkaappi saanee vielä jossain vaiheessa verhontekeleen tai vastaavan somistuksekseen. Sydän on valmistettu omin pikku kätösin. Korissa säilytetään päivän posti. Käytännössä kori pitää kuitenkin sisällään vähintäänkin kahden viikon postit. Pesuaine purnukka tuntui muuten vain tuikitarpeelliselta ; )

Valkoinen sininen vihreä

Nyt taitaa olla viimeinen hetki esitellä kolmas ja viimeinen tuoli keväisestä maalausurakastani. Nimittäin tuolien värit ovat niin keväisiä, etten enää syksymmällä kehtaa laitella tällaisia hempukoita näytille. Tuolit eivät nyt päätyneetkään ikkunan alle eteiseen vaan viereiselle seinälle. Kuvakulma ei ole paras mahdollinen, koska tuolien takana on peili, joka on toistaiseksi vielä väärässä kohtaa ja sen lisäksi se kaipaisi hieman tuunausta.

Ehdottelin isolle miehelle, että mitä jos maalaisin tuolien kohdalta seinäpaneelit valkoiseksi, kun en ole saanut lupaa maalata koko seinää. No, eipä tuo syttynyt siihenkään ajatukseen. Hmph. Minä en vaan niin kertakaikkiaan tykkää yhtään noista patinoituneista mäntypaneeleista. Yök.


Tässä vielä kuva vihreästä kaunokaisesta kokonaisuudessaan.

Mitä valkoisella spraymaalilla voikaan saada aikaiseksi?

Kuten jo aiemmassa postauksessa kerroinkin, olen jokin aika sitten liittynyt "valkoiseen spraymaali -kerhoon".
Löysin mieleisen vessapaperitelineen huvilalle, väri vain oli väärä ja muitten bloggaajien onnistuneista spraymaalauksista rohkaistuneena pyysin isoa miestä ostamaan minullekin putelin valkoista spraymaalia. Helppo ja nopea tapa saada kaunista jälkeä aikaiseksi. Tosin, olisin voinut valita ehkä hieman tuulettomamman säätilan maalauspuuhaan...suhautus jos toinenkin saattoi mennä hivenen ohi kohteen tuulenvireen ansiosta. No, ensikerralla olen hivenen viisampi tässäkin asiassa.


Lopputulos on, etten sanoisi, täydellinen. Kannatti suhautella.



Krysanteemit ovat kyllä valkoista sortimenttia ihan alunperinkin, en suinkaan villiintynyt sprymaalipurkin kanssa ihan holtittomaksi, hih.

Hiekkalinna

Vietimme tänään ihanan kesäisen helteisen päivän Lappeenrannassa. Ihastelimme valtavaa hiekkalinnaa, herkuttelimme jäätelöllä, kävelimme pitkin satama-aluetta upeita veneitä ja laivoja katsellen...

Lappeenrannassa kun olimme, niin sisustushöppänän oli pakko päästä kurkistamaan myös paikallisiin sisustusliikkeisiin...Sisustus Biancossa oli ihanan valkoista kaikkialla, Livinki puoti oli tulvillaan ihanan suloisia tavaroita ja pikkuisen sisustuskierrokseni yllättäjä oli uusi tuttavuus, Vanhan ajan sisustusliike K & K . Aivan mahtavan ihana puoti täynnä ihania tavaroita. Maltoin kuitenkin pitää kukkaron nyörit visusti kiinni, vaikka kovasti tekikin mieli ostaa yhtä sun toista tuosta ihanasta puodista.

Hieman on ollut viimeaikoina vaisua tämä blogin päivittäminen, mutta eiköhän tämä tästä vilkastu, mitä pidemmälle syksyä mennään. Pieniä sisustushankintoja on tullut tehtyä kesän aikana, olen myös liittynyt "valkoisten spraymaalaajien kerhoon". Ompelukone on surissut jonkin verran, eteiseen olen ommellut vaatenaulakon eteen pellavaverhot, Tilda kylpyenkeli on melkein valmis ja pienet säilytyspussukat odottavan ompelijaansa ompelukoneen vieressä...

Hullunkurinen haaveeni olisi osallistuminen syksyisiin Wanhan ajan käsityöläismarkkinoihin, mutta pahoin pelkään, että haave on tavoittamattomissa...äipällä ei vain taida olla tarpeeksi "omaa aikaa" haaveen toteuttamiseen...

Ihanaa elokuista viikonloppua blogiystäväiseni, vielä on kesää jäljellä...

(tää bloggeri ei taas suostu yhteistyöhön kappalejakojen suhteen. Kaikki vaan putkeen, hyvä tulee taputapu)

Virkkuukoukustelua

Valmistuihan se, kilon kerä trikookudetta, yksi katkennut virkkuukoukku ja toinen ehjänä säilynyt, tunti silloin, toinen tällöin...tuollainen matontekelehän siitä nyt sitten syntyi. Tunnustettakoon, että kunnollinen päättely on vielä tekemättä. Otan mielelläni vastaan hyvät neuvot siitä, miten lopetuskohta kannattaa tehdä, että siitä tulee siistin näköinen.
Ihan alussa taisin virkata muutaman kerroksen liian tiukkaa, koska hieman matto kupruilee keskeltä, tosin lattialla sitä ei juurikaan huomaa. Viimeisen kerroksen suunnittelin virkkaavani ilman lisäyksiä, mutta kude ei sitten riittänytkään enää kokonaiseen kerrokseen. Pikkaisen nuo lisäykset näkyvät tuossa reunassa, mutta olkoon. Seuraavasta matosta tulee sitten pikkaisen parempi. Nalleherran peffa peittäköön keskeneräisen lopetuskohdan.

Poikkesimme jokin aika sitten nupunapun kanssa päiväkävelyllämme erääseen sisustusliikkeeseen, josta löysimme somat nallehenkarit pikkumiehen vaatteille.

Korin olen virkannut jo kevättalvella, jotain pientä koristusta olen suunnitellut siihen vielä laittavani...

Mukavaa puuhaa tuo virkkaaminen, ainakin trikookuteen virkkaaminen. Suosittelen kokeilemaan.

Ihan kuin etelän lämmössä

Piipahdimme viikonloppuna meripäivillä Kotkassa. Säätila oli mitä mainioin, ainoastaan tuuli oli ajoittain häiritsevän kovaa. Nupunapun lierihattu lensi nimittäin yhden jos toisenkin kerran teille tietämättömille. Kunnes kekseliäs äiti kekkasi kietaista Baby Banzit (aurinkolasit) lierihatun ulkopuolelle pitämään hattua paikoillaan. Mitä sen väliä, vaikka pieni mies näyttikin loppupäivän ajan "Pieni talo preerialla" tyttöseltä, pysyipähän lätsä ainakin menossa mukana. Hih.

Kotkassa kun oltiin, niin oli aivan pakko päästä ihailemaan veneitä ja Sapokan ihanaa vesiputousta kukkaistutuksineen. Kerrassaan ihana paikka tuo Sapokka aivan keskustan välittömässä läheisyydessä.

Nupunapu pääsi myös ihastelemaan Maretariumin kalamaailmaa. Riemukkaasta kiljahtelusta ja juoksujalkaa tepsuttelusta päätellen retkikohteen valinta osui napakymppiin.

Poikkesimme myös lasten meripäiville, jossa pieni mies pääsi elämänsä ensimmäistä kertaa vanhanaikaisen karusellin kyytiin. Ja hauskaa oli. Seuraneitinä olleesta äitistä en olisi niinkään varma, nimimerkki kaikenlaiset kieputuslaitteet saavat voimaan pahoin. No, ei vaiskaan, oli äitilläkin ihan kivaa...tosin yllättävän vauhdikkaasti se karuselli pyöri...jos yhtään kauemmin olisi kieputus kestänyt...

Tässä teille muutama kuva kesäisestä retkestämme.

Kesä ja kärpäset

Hauskaa viikonlopun jatkoa kaikille, nautitaan kesästä ja kärpäsistä(kin).

Karun kaunista

Voitteko uskoa, että tämä blogimaailma on avannut silmäni näkemään monia esineitä uudessa valossa. Aikaisemmin olisin pitänyt kuvassa näkyvää lapiota kaatopaikkatavarana. Nyt en todellakaan kiikuta sitä kaatopaikalle. Kaikessa karuudessaan, harmaantuneine puuosineen, käyrine varsineen, ruosteineen ja sementtikerroksineen se ansaitsee minusta kunniapaikan huvilan pihamaalla.



Kantorumiluskin on kuin taideteos. "Kauneus on katsojan silmissä", pätee varmasti tähänkin otokseen.

Aikanaan huvilatyömaalta jouduttiin ajamaan kaksi kuorma-autokuormallista kaikenkokoisia kivenjärkäleitä pois. Välillä tuntui jo epätoivoiselta, että miten voi tontti ollakin niin kivikkoinen. Nyt iloitsen kivistä, jotka ovat saaneet jäädä kaunistamaan pihamaata. Näillä kivillä on kissojenkin kiva kelliä auringonpaisteessa.

Kissanpäiviä

Harmaata kiveä

Tällainen takka lämmittää huvilaamme. En varsinaisesti ole aikaisemmin ihannoinut vuolukivitakkoja, mutta tämä malli on kyllä ihan kelpo yksilö, toimintavarma ja ihan on kivan näköinenkin. Seinäkkeen takana on keittiö.

Nyt blogi hiljenee taas toviksi, laitelkaahan viestejä, niitä on aina niin kiva lukea.

Mukavaa viikonvaihdetta.

Kiikkuu kaakkuu

Suloinen keramiikkaenkelityttönen lensi kiikkumaan huvilallemme. Ihanuus löytyi kesäisiltä kyläjuhlilta.

Viime huvilareissullamme sain aikaiseksi heilua hieman kameran kanssa. Saanko esitellä, huvilakeittiömme.

Kaappi ja aputaso Ikeasta. Leipälaatikko pikkupurnukoineen löytö Robin Huttusesta. Hieman leipälaatikossa häiritsee se, että kaapistot ovat puhtaan valkoisia ja leipälaatikko kermanvalkoinen, nooh, aputason päällä väri ei niin pahasti pomppaa silmään, kuin mitä kaapistojen alla...olkoon. Pikkupurnukat (tea, sugar, coffee) tulivat leipälaatikon "kylkiäisinä", en olisi niitä muutoin ostanutkaan. En vielä tiedä mikä niiden lopullinen kohtalo on, jäädäkö vaiko lähteä.

Keittiön matto ei ole tullut jäädäkseen, haaveissa sisalmatto. Pikku penkki Askosta, kotiin ostettu, mutta huvilalle kannettu. Etsinnässä sopiva istuintyyny.

R-kirjaimen olen ostanut jostakin nettikaupasta, en justiinsa nyt muista, että mistä. Tarkoitus oli laittaa se kotiin, mutta sattui sopivasti tulemaan postista juuri ennen huvilalle lähtöä, joten siinähän tuo nyt sitten kököttää, huvilan huuvan päällä. Olkoon siinä toistaiseksi.

Hassut kengät

Kerran kesässä on aivan pakko päästä piipahtamaan Mikkelin Kenkäverossa. Ihana paikka, tykkään kovasti. Kerrankin oli kamera mukana ja sain jopa räpsäistyä muutaman kuvankin. Saavutus sinänsä, saa taputtaa.
Putiikeissa olisi ollut vaikka mitä ihanaa tavaraa kotiinviemisiksi, mutta tälläkertaa pidin pussin nyörit visusti kiinni, keskityin vain ihailemaan taitavien käsityöläisten tekeleitä.
Nupunapunkin kärsivällisyys palkittiin lopuksi herkullisella sydämenmuotoisella munkilla ja makoisalla mansikkamehulla, joka tarjoiltiin ihanasta vanhanaikaisesta pullosta. Pieni mies oli herkuttelutuokion päätteeksi aina nenänpäätä myöten sokerin peitossa. Voin melkein sanoa, etten ole koskaan syönyt niiiiin hyviä munkkeja. Nam.

Eikös muuten olekin aika hauskasti päässeet vanhat kengät uuteen kukoistukseensa?