keskiviikko 31. joulukuuta 2008

Vuosi vaihtuu

Vuoden 2008 viimeiset hetket alkavat olla käsillä. Haluan toivottaa oikein ihanaa, onnenhippusista täyttyvää uutta vuotta 2009, kaikille teille ihanille ihmisille, jotka olette piipahtaneet tirkistelemään blogiani. Tulettehan vielä uudelleenkin!

Kohti pääsiäistä

Hih, otin melkoisen varaslähdön pääsiäistunnelmiin. Pikku pupunen heräsi piilostaan kurkistelemaan vuoden vaihtumista.
Kaverikin löytyi. Kaksin on aina mukavampi katsella ikkunasta ulos ja ihailla rakettien loistetta.

maanantai 29. joulukuuta 2008

Kameraostoksilla

Oltiin kameraostoksilla. Vanhaa ei kannata korjata, maksaa liikaa. Ärsyttävää kertakäyttö meininkiä nykyään kaikkien koneitten kohdalla. Argh.

Ostettiin sitten kamera. Päätettiin satsata kerralla vähän parempaan ja järjestelmäkamera sai meiltä uuden kodin. Maksoi sen verran enemmän, ettei parane enää tiputella lattialle. Onneksi kameran mukana tuli myös kaulahihna, jollaista tällaiset mämmikourat voivat käyttää kameraa käsitellessään. Kunhan sitä hihnaa sitten muistaisi vaan käyttää.

Nyt on akku latingissa. Saattaa kestää kuitenkin jokunen tovi, ennenkuin on kameran käyttö hallussa. Jaahans, missäs se kameran opaskirjanen nyt olikaan...

sunnuntai 28. joulukuuta 2008

Keinulammas

Pieni mies sai tämän ihanuuden 1-vuotis syntymäpäivälahjakseen vanhemmiltaan. Keinuhep...ei kun siis lammas ei kuitenkaan ole ollut vielä kovin kovassa käytössä, kun ei tahdo pikkukaveri vielä kovin hyvin lampaan selässä pysyä. Mutta, eipä tuo haittaa, mielestäni lammas on ihan mainion näköinen pelkkänä koristeenakin =).
Niin, ja jos joku ihastui kyseiseen kaverukseen, niin näitä saa Askosta ja huomion arvoinen seikka on se, että tuon lampaan turkin saa irroitettua pesua varten.

lauantai 27. joulukuuta 2008

Lisää jouluisia kuvia

Tykkään tosi paljon raidoista ja ruuduista sisustuskankaissa. Nuo Linumin patjaraitakankaiset tyynyt on mielestäni todella ihania. Ja sitten nuo tuollaiset nallet, saahan aikuinen nainenkin tykätä nalleista, saahan? Tuo nallukka tuossa on Russ Berrien Tennyson, ja olen muistaakseni saanut sen joskus veljeni vaimolta lahjaksi. Ihana se on, ei voi mitään. Niin, ja kyllä siitä tykkää myös pieni miehenikin. Halii ja pusuttelee sitä ja välillä painivatkin tuossa lattialla keskenään.
Tuo ihana kranssi oli ihan pakko ostaa tuosta läheisestä kukkakaupasta ja laittaa se kaapin päälle kissoilta turvaan. Niin, tai turvaan ja turvaan, toinen kissoista hyppää nimittäin kuin Matrixissa konsanaan sohvan ja seinän kautta kaapin päälle loikoilemaan. Kranssissa oli alunperin pienempi punavalkopilkullinen sydän, mutta vaihdoin sen itse tekemääni, Tilda kaavalla tehtyyn sydämeen. Ihania nuo kankaista tehdyt sydämet. Näitä täytyy tehdä lisää, kohta niitä varmaan roikkuu vähän joka kaapin vetimessä. Vaihtelee vain kankaan väriä vuodenaikojen mukaan. Mistäköhän löytäisin söpön keltaista, pääsiäiseen sopivaa pikkuruutuista kangasta?

Non ni, nyt pääsi käymään näin

Lupaavasti alkanut valokuvaajan ura tyssäsi sitten, kuin kanan lento. Yhtä nopeasti, kuin oli alkanutkin. Onnistuin sitten tiputtamaan kameran kädestäni lattialle ja nyt kamera ilkeilee mulle vaan lens erroria. Ha ja hymph, sanon minä. Mies ja poika varmaan taputtaa käsiään yhteen (pienelle miehelle tällä hetkellä on tuo taputtaminen kova juttu), että hyvä äiti, hyvä äiti, onnistuitpa tekemään hienon tempun. Tai mitä, jos jättäisin kertomatta koko jutun ja piilottaisin kameran vaan vaatehuoneen pimeimpään nurkkaan, siellä se olisi varmassa tallessa, poissa ihmetteleviltä katseilta. Mitäs meni tippumaan. Jos mies alkaa joskus kyselemään kameran perään, sanon vaan, että mikä kamera? En mä vaan tiedä mitään mistään kamerasta.

No ei vaan. Kai se on kerrottava, valheella on tunnetusti tapana paljastua kuitenkin ennemmin tai viimeistään myöhemmin. Ja sitäpaitsi, olihan meillä puhetta uuden kameran ostosta. Niinpä niin.

Mutta nyt tässä pääsi kyllä käymään niin, että kuvia ei nyt sitten ilmeisesti ala tupsahdella tähän blogiin siihen tahtiin, kuin olin näin aluksi ajatellut. Ellei sitten heti maanantaina lähdetä uuden kameran ostoon. Tai jos tuo vanha kamera ymmärtäis uhkaukseni tuosta vaatehuoneen pimeimpään nurkkaan piilottamisesta, ja korjais itte ittensä ennen sitä. Katellaan miten käy.

Tarkoitukseni oli laittaa parit jouluiset kuvat vielä, mutta nekin jää nyt laittamatta, kun pääsi käymään myös niin, että unohdin miten se lataaminen kameralta tietokoneelle nyt tapahtuikaan. Muisti on hyvä, mutta kovin lyhytkestoinen. Täytyy siis varttua, että mies kotiutuu metsältä.

Päätän rapottini tähän.

perjantai 26. joulukuuta 2008

Joulun tunnelmaa


Kynttilän valoa ja lämpöä

Makoisia piparkakkuja ihastuttavassa pussukassa


Ihanat jouluvalopuut ja tonttutyttönen



Joulupukki, joulupukki...





Mitähän tästä tulee?

Niinpä niin, innostuin tässä minäkin perustamaan oman blogin, seurattuani muutamia ihastuttavia blogeja sisustamisesta. Saas nähdä, mitä tästä oikein loppujen lopuksi tulee, varsin poropeukalo (näin joulun alla voinen käyttää tällaista ilmaisua itsestäni) kun olen näissä tietokone asioissa. No, yhdestä asiasta olen kyllä melkoisen varma, nimittäin siitä, että tämä blogi tulee päivittymään verkkaiseen tahtiin. Tuo, pieni yksivuotias nupunapuni, siis poikani, on tällä hetkellä sellainen vikkeläkinttuinen tehopakkaus, että äiti ei tahdo päästä koneelle, kuin vasta näin myöhään illalla. Ja silloin äiteen ajatustoiminta saattaa käydä jo melkoisen pienillä kierroksilla. Mutta, ehkä tämä tästä. Toivottavasti pidätte lukemastanne ja mukavaa olisi, jos tulisitte hyvälle tuulelle myös kuvista, joita yritän mahdollisimman paljon tänne laitella.
Tervetuloa seuraamaan Amelian Unelmaa!