tiistai 30. marraskuuta 2010

Minusta tuli...

...pienen suloisen prinsessan äiti lokakuun lopussa...blogi uinuu talviuniaan...palaan taas jonakin päivänä...en tiedä vielä milloin...mutta palaan kuitenkin.

maanantai 16. elokuuta 2010

Keittiön pieni pintaremontti


Keittiö ennen. Jaiks, ihan hirvittää laittaa aloituskuvaksi moinen hirvitys. Hmm, pehmentääkseni sanojani, kyllähän tuo varmaan aikanaan on näyttänyt ihan hienoltakin, mutta aika aikansa kutakin.

Kauan pehmittelin isoa miestä keittiön uusimisella, ja lopultahan tuo sitten suostui "pieneen pintaremonttiin". Näin jälkikäteen ajatellen, en tiedä olisiko ollut viisaampaa päräyttää suoraan Ikeaan ja ostaa sieltä uudet kalusteet koko keittiöön. No, tiedä tuota, mutta tulipahan nyt kokeiltua tämäkin homma.

Saanko esitellä, uusvanha keittiömme.



Peltinen kello, aivan loistava löytö Iskusta, sopii täydellisesti uusitun keittiön ilmeeseen.


Ja mitä tulikaan tehtyä? Ovet maalattu, vetimet vaihdettu, tasot vaihdettu. Oikeanpuoleisella seinällä kaappien paikkoja siirrelty, avohylly nikkaroitu. Hana ja allas uusittu. Uusi liesituuletin, uuni ja induktio liesi. Sähkötöitä teetetty. Välitilan "muovimatto" vaihdettu maalattuun puupaneeliin. Yksi uusi alakaappi ovineen ostettu Ikeasta, tai oikestaan kaksi, tarvitsihan tuo uunikin oman kaappinsa. Seiniä maalattu. Verhotanko ja verho uusittu.

Katto (jonka maalaamista en enää edes suunnittele), lattia ja seinät uusitaan sitten joskus hamassa tulevaisuudessa, mutta silloin taitaa olla jo aika uusia keittiökin.


Iso ja toimivaksi todetta allas Ikeasta, hana Prismasta (kyllähän niitä kauniinpiakin hanoja olisi, mutta tässä kohtaa hinta oli ratkaisevassa asemassa).


Liesituuletin K-raudasta, järkyttävän kovaääninen, vaikka esitteessä olevista malleista taidettiin mainita kaikista hiljaisimmaksi. Nooh, miten se menikään, hyvää ja halpaa ei...

Induktioliesi osoittautunut todella loistavaksi valinnaksi, suosittelen. Lieden puhtaanapitovinkkejä otan tosin ilolla vastaan.


Hups, yksi vetolaatikon etulevy täytyy vielä maalata. Laatikon tilalla oli aiemmin kaksi leikkulautaa, jotka halusin pois maalausoperaation jo tehtyäni. Tilalle löytyi vetolaatikko, jonka maalaus on nyt vaan jäänyt tekemättä...



Vetimet Ikeasta, puupanelit jemma nimisestä paikasta kotoa. Tasot laminaattia, paikallisesta kalustefirmasta.


Vielä kun löytäisi uuden kattovalaisimen ja kivan maton lattialle...


sunnuntai 15. elokuuta 2010

Pieni pala pientä pintaremonttia


Melkein valmis, vielä jokunen pikku juttu, valmistuu milloin valmistuu, mutta eiköhän nyt ole tullut aika paljastaa edes pieni palanen pintaremonttimme kohdetta. Varsinkin, kun sain verhon viimein ikkunan eteen.

Svaneforssi sai kyytiä, kun paikallisesta kaupasta ei saanut sopivan levyistä valmisverhoa. Ei auttanut muu, kuin ratkoa saumat auki ja ommella surauttaa saumat sopivan levyisiksi.

Pienellä miehellä oli tässä puuhassa tärkeä nuppineula-assistentin rooli. Kerrottakoon, että nuppisneula-assarin työhön kuuluu ojentaa pyydettäessä tietyn värinen nuppineula nuppineulatyynysta ja vastaavasti nuppineulojen laittaminen takaisin nuppineulatyynyyn. Erittäin varovaisuutta ja tarkkuutta vaativa työ, mutta samalla hyvin kiva ja opettavainen.

Lisää juttua kuvien kera on tulossa (toivottavasti pian), käykäähän kurkkimassa.

Joko arvaatte, missä huoneessa olemme pintaremonttia tehneet?

keskiviikko 28. heinäkuuta 2010

Jatkettava lasten sänky

Täältä helteen keskeltä kaipaan pikaisesti vinkkejä, mistä löytää lasten jatkettava sänky. Malliltaan saisi olla vanhanaikainen korkeilla päädyillä ja jonkinmoisilla reunoilla oleva valkoinen sänky. Puupajalla löytyy ainakin muutamia vanhoista päädyistä tehtyjä sänkyjä, mutta malliltaan eivät olleet ihan täydellisiä. Teettäminen on vakavassa harkinnassa, mutta jos jostain löytyisi valmis sänky, niin hyvä olisi...alkaa olla kiirus pienen miehen saada uusi sänky...

maanantai 19. heinäkuuta 2010

Kesällä kerran


Rakas pieni poikani huvilarannassamme kesäkuussa.



Uskaltaako tänne edes mennä? Mahtaisikohan tällä huussilla voittaa "kesän kaunein huussi-kilpailun"? Kauneudesta en tiedä, mutta ainakin huussi on hyvin ilmastoitu, näköalat ovat vaikuttavat joka suuntaan ja taustamusiikkikin kuuluu vakiovarusteisiin, vaihtoehtoisesti joko linnunlaulua tai moottorisahan pörinää.


Äiti, pissi tulee, tännekö?

Kerrottakoon lopuksi, että kyllä meiltä löytyy ihan oikea sisävessakin huvilalta, ja tämä sympaattinen huussiviritelmä palvelee enää lähinnä biokompostorina. Kunnes jälleen jonakin päivänä, jonakin vuotena huussi saa yllensä uuden kauniin ulkokuoren. Ehkä ei kuitenkaan pressua enää. Vai mitä olette mieltä?

torstai 15. heinäkuuta 2010

Aamulla aikaisin

Kello neljä aamulla herään hikimärkänä sängyssä. Käyn vessassa, menen takaisin sänkyyn. Vaihdan asentoa kyljeltä toiselle, äh, uni ei tule takaisin...vauvamasu ei tee oloani yhtään helpommaksi.

Niin, vauvamasuni...kyllä, luitte aivan oikein, vauvamasuni. Meillä todellakin odotetaan pientä piiperoista. Lokakuussa hänen olisi tarkoitus tähän maailmaan tupsahtaa.

Nousen sängystä, ei kertakaikkiaan pysty olemaan enää sängyssä. Makuuhuoneessa vallitsee troopppinen ilmasto, olo on kuin huonosti lämmitetyssä saunassa. Käyn juomassa lasin jääkaappikylmää mehua. Istun olohuoneen sohvalle. Mietin mitä tekisin. Avaan olohuoneen ison ikkunan, aah, ihanan viileää ilmaa. Mikä mahtava tilaisuus tuulettaa huonetta. Ulkona 20 astetta lämmintä, sisälämpömittari näyttää kolmeakymmentä. Ikävä vaan, etten pysty jättämään ikkunaa auki, ja menemään takaisin nukkumaan. Pakko valvoa, ettei kaupunkilaissisäkissat karkaa ikkunasta ulos sopivan tilaisuuden tullen.

Olohuoneen pöydällä nököttää kannettava tietokone, sillä samalla paikalle, mihin sen muutama tunti aikaisemmin olin jättänyt. Kehtaisinko avata koneen ja lähteä aamusurffaamaan?

Avaan koneen, kirjaudun blogisivuilleni. Ikkunasta tuleva ihanan viileä ilma vilvoittaa tukalaa olotilaani. Kameraa en sentään tähän aikaan aamusta kaiva esille. Kukaan tuskin ilahtuisi näkemästään, jos nyt kuvaisin nuhjaista ulkokuortani.

Kello lähenee viittä. Saisinkohan jo unenpäästä kiinni? Parhaassa tapauksessa kerkeäisin nukkumaan vielä kaksi tuntia, ennenkuin pieni talonväki herää aamupuuhilleen.

Pöydälle asetettu sisälämpömittari näyttää enää vain kahtakymmentäviittä lämpöastetta. Olipahan tästäkin jotakin hyötyä. Sain raikastettua hetkellisesti sisäilmaa ja tulipahan viimeinkin kerrottua teille vauvamasustani.

Apua...kissa lähestyy avointa ikkunaa. Ikkuna äkkiä kiinni, voi miten kuuma tulee heti. Kissa poistuu paikalta ja ikkuna samantien uudestaan auki.

Kello on viisi. Makkarista kuuluu pienen miehen äännähtelyä. Käyn kurkkaamassa. Auts, pohje kramppaa kipeästi...

Pitäisiköhän mennä takaisin nukkumaan, tulisikohan se uni jo? Toisaalta, istuisinko aamuun saakka tässä soffalla ja päivystäisin ikkunaa? Kerkeäisiköhän sisälämpötila laskemaan vielä toiset viisi astetta?

Ugh. Olen puhunut. On varmaan parasta mennä takaisin sänkyyn, en kuitenkaan saa tilaisuutta nauttia päiväunista.

Tulisipa uni.

Hyvää huomenta.

sunnuntai 11. heinäkuuta 2010

Kun piti saada koru juhliin ja...

...sopivaa ei kaupasta löytynyt. Tein sellaisen sitten ihan itse. Helmikätköistäni löytyi vieläpä kaikki mahdollinen, foliosydäntä lukuunottamatta. Hopeaa, swarowskin kristallia ja helmiäislasihelmiä vaijeriin pujotettuna. Foliosydämeen kieputtelin hopealangasta ihan tarkoituksella hyvinkin rennolla kädellä lenksut (termit hiukan hakusessa), hauskemman näköinen siitä sillä tavalla tulikin. Vaatii hieman totuttelua opetella tekemään jotain "ei niin tarkasti", kun on aina yrittänyt tehdä kaiken viimesen päälle hienosti.

Täytyy sanoa, että korujen kuvaaminen ei ole kyllä helpoimmasta päästä, mutta tässä nyt muutama parhaiten onnistunut otos.




Valmistin korun salaa pikkumieheltäni, koska puuhasta ei olisi muutoin tullut yhtikäs mitään...kuvaamisenkin yritin tehdä salaa, mutta kuinka ollakaan, kun nupunapu huomasi mitä olin tekemässä, oli hänen ehdottomasti saatava koru kaulaan ja eihän siinä sitten auttanut muu, kuin antaa pikkuherran tutkiskella korua.



Hauska juttu sattui tässä eräänä arkipäivänä, kun laitoin korun kaulaani. Nimittäin pikkumieheni mielestä en olisi saanut laittaa sitä, koska hänen mielestään se oli juhlakoru...pienen neuvottelutuokion jälkeen sain kuin sainkin pitää korun kaulassani.
Huh huh, nyt on blogi vihdoin saanut uuden tekstin...mahtaakohan kukaan enää edes lukea juttujani, niin hiljaista täällä on viimekuukausina ollut. Huikkaa hei, jos vielä käyt kurkkimassa blogiani.
Helteistä heinäkuuta!

tiistai 1. kesäkuuta 2010

Kirppisunelmia

Olen vihdoinkin saanut aikaiseksi tutustua vaatekaappini aarteisiin. Voitte arvata, että muutamaan otteeseen mielessäni käväisi kommentti "Ai, onko minulla tällainenkin!".
Kyseisen kommentin saaneisiin vaatteisiin voitte käydä tutustumassa Amelian kirppisunelmissa, johon on linkki tuossa sivupalkissa.

Tuuleen kuiskaan toiveen, olkaa niin kiltit ja auttakaa minua pääsemään eroon minulle tarpeettomista vaatteista.

Päivittelen tuota kirppisblogia pikkuhiljaa ajan kanssa, mikäli kiinnostusta kirppistavaroitani kohtaan riittää.

Käykäähän kurkistamassa, jospa kirppikseltä löytyisi jotain kivaa juuri sinulle.

sunnuntai 23. toukokuuta 2010

Omenapuun alla

Wanha omppupuu, keväällä omenankukkien aikaan. Seison valkoisen kukkahunnun alla, laitan silmät kiinni, kuuntelen lintujen laulua ja annan unelmille siivet...




torstai 20. toukokuuta 2010

Tikapuita pitkin...


Ihanaa, kesä on täällä! Tänään on ollut aivan loistava hellesää, aurinko porottaa pilvettömältä taivaalta ja pienen pieni tuulenvire vilvoittaa hetkellisesti. Aivan mahtavaa!
Vaikka nyt onkin mitä ihanin kesä, palaan ajassa taaksepäin, tuonne viime syksyyn saakka, jolloin iso mies sai toteuttaa toiveeni heinäseiväs tikapuista. Kuvassa kaksi erilaista testiversiota tikapuista. Kumpaisesta sinä tykkäät enemmän?
Kyseiset tikapuut ovat muuten myytävänä, joten laita viestiä vaikkapa kommenttilootaan, mikäli kodistasi löytyy sopiva paikka aidoista heinäseipäistä tehdyille tikapuille.
Kuvassa näkyy myös vanha ovi, jonka sain viimesyksynä omakseni. Ovi on lapsuuskodistani ja se on ollut käytössä joskus ennenvanhaan kauan kauan sitten. Melkoisen painava ovi ja kauniskin vielä, kyllä sitä ennenmuinoin on osattu tehdä kaikesta niin kaunista ja aitoa. Kiitokset vielä ovesta veljen perheelle.
Muistaako kukaan vielä höpinöitäni pienestä pintaremontista? Nooh...sellainen on todellakin ollut tekeillä, mutta kuten alunperin epäilin, valmistumisajankohtaa on vaikea määritellä...meillä kaikki tuppaa valmistumaan melkoisen verkkaiselle tahdilla, vaikka kyseessä ei olisi kovinkaan kummoinen juttu. Koittakaa jaksaa odottaa, maltti on valttia.
Mukavaa loppuviikkoa ja nauttikaa ihanasta kesäsäästä niin kauan, kuin sitä riittää!

sunnuntai 9. toukokuuta 2010

Äitienpäivänä


Pienen miehen paketti mummulle. Mansikkamarengin tuoksuista tiskiainetta nupunapun ja mummun yhteisiin tiskaushetkiin =).
Onnea kaikille äideille!

perjantai 7. toukokuuta 2010

Amelian Unelman pellavaiset pussukat

Oi joi, luvattoman pitkään olen viettänyt hiljaiseloa blogi/nettimaailmasta. Tauon aikana en ole saanut aikaiseksi en sitten yhtikäs mitään. Mitään sen kummempaa ei ole tapahtunut, ainoastaan pienen miehen päivärytmi on muuttunut sen verran, että omaa aikaa ei päivisin juurikaan enää ole ollut. Minne katosi päiväunet??? No jaa...jotakin elämää mullistavaa on kyllä ollut työn alla jo jonkin aikaa, mutta siitä lisää ehkä joskus myöhemmin...

Tänään oli siitä eriskummallinen päivä, että jokin innostuksen öttiäinen puraisi minua sen verran, että otin kameran käteeni ja kuvasin jo aikaa sitten valmistuneet pellavapuuvillaiset pussukat.

Pussukkakuvien myötä toivotan teille kaikille ihanaa toukokuuta ja toivottavasti jatkossa uusia postauksiani ei tarvitsisi odottaa ihan näin pitkään. Heippatirallaa hei.








keskiviikko 3. maaliskuuta 2010

Sydämellinen bling








Pellavaa, puuvillaa, juuttia ja ripaus swarowskin kristallia. Yksinkertaista, mutta kaunista. Olen ihan hulluna swarowskin kristallihelmiin ja kun jemmassa sattui olemaan muutamia korunvalmistukseen tarkoitettuja swarowskeja, pulpahti mieleeni kokeilla, miltä kristalli näyttäisi pellavan kanssa.
Sydän on kaupan, jos mielit sitä omaksesi!
Asiasta kukkaruukkuun vai pitäisikö sanoa kiisselikuppiin...
Päivänä eräänä olimme valmistautumassa pienen miehen kanssa päiväunille, kun hän ilmoitti haluavansa hakea kirjan...pieni mies poistui makkarista hakemaan kirjaa. Odotin ja odotin ja kun pientä miestä ei alkanut kuulua takaisin, lähdin katsomaan, että mikähän nyt on homman nimi. Menin keittiöön ja hui kauhistus, nupunapu seisoi keittiössä kädet aivan yltäpäältä veressä...tai siis niin luulin yhden pienen silmänräpäyksen ajan. Sydän hyppäsi kurkkuun ja palasi sieltä takaisin omalle paikalleen, kun tajusin, että eihän ne kädet olekaan veressä vaan...KARPALOKIISSELISSÄ! Mitä ihmettä, miten voi olla mahdollista, että molemmat kädet olivat niin totaalisen kiisselissä? Kiisseliä oli myös melkoisen lahjakkaasti muuallakin, kuin vain pienen herran kätösissä.
Ihan tarkasti en tiedä miten kiisseli loppujen lopuksi päätyi pienen miehen kätösiin, mutta villi veikkaukseni on se, että nupunapu oli mennyt keittiöön, työntänyt tuolin keittiötason viereen (siihen missä ne kiisselikupit olivat ), noussut tuolille seisomaan ja aikomuksena on kenties ollut laittaa kädet pöydälle. Pahaksi onneksi kiisselikupit sattuivat vain olemaan juuri siinä samaisella kohdalla ja plätsh! kädet osuivatkin pöydän sijasta suoraan kiisselikippoihin.
Taisi olla pieni mieskin hieman hämmentynyt yllättävästä tilanteesta, nimittäin minkäänlaista älämölöä ei kuulunut keittiöstä. Mietti kaiketi kuumeisesti, mitenhän tämänkin jutun selittäisi äipälle!

torstai 25. helmikuuta 2010

Höyhenkranssi


Hei pitkästä aikaa! Lähestyvä pääsiäinen sai minut taas innostumaan höyhenkransseista ja ei auttanut muu, kuin laittaa kranssitehtaassa hihat heilumaan...

Kovasti olen miettinyt viimeaikoina, laittaisinko pienen blogipuodin pystyyn, niin kuin moni muukin on viimeaikoina tehnyt. Mietityttää vain, onko kukaan kiinnostunut ostamaan piperryksiäni ja maksaako kukaan niistä pyytämääni hintaa. Kun miettii miten kauan piperrysten tekemiseen menee aikaa ja kuinka paljon materiaalit maksavat, niin väkisinkin hinta kohoaa korkeaksi. Toisaalta voisin ilmoitella postausten yhteydessä myytävistä piperryksistä ilman sen kummempia puoteja. Eihän näitä piperryksiä kuitenkaan mahdottomia määriä täältä valmistu, jotain pientä aina silloin tällöin, mitä nyt olemattoman oman ajan puitteissa kerkeän tekemään.
Pieni mies on nukkunut päikkäreitä sen verran, että eiköhän tuo kohta tuolta kipitä halimaan...joten eikunheikunkeikun...käykäähän kurkkimassa, pian luvassa on ainakin sydämiä, pussukoita, magneetteja ja tilkkutäkkikin on tekeillä, niin ja se pieni pintaremontti...edelleen keskeneräinen eikä tällähetkellä edes työn alla.

maanantai 8. helmikuuta 2010

Maalaisromantiikkaa

Heissulivei!

Kovin on jäänyt tämä oman blogin päivittäminen hunningolle viime aikoina. En vain ole kerennyt saatikka jaksanut syventyä kirjoittelemaan ajatuksiani. Ei tässä varsinaisesti mitään ihmeempiä ole tapahtunut, mutta kun ei, niin ei, minkäs sille sitten mahtaa.

Pieni pintaremontti on keskeneräinen, mutta lupaavalta näyttää...en tiedä vielä kuinka kauan joudun pitämään teitä jännityksessä, mutta enköhän tässä kuitenkin kevään aikana pääse esittelemään teille uudistunutta kohdettamme.

Jotain on kuitenkin valmistunutkin piperrystehtaaltani. Nimittäin tuollaisia kukko/kana-aiheisia tauluntekeleitä. Luulen, että nämä taulut sopisivat myös pintaremonttikohteeseemme mainiosti...nyt joku ehkä jo arvaakin, millaisesta remppakohteesta on kyse...

Jos innostuit tauluista niin paljon, että haluaisit sellaisen myös omaan kotiisi tai lahjaksi jollekulle, niin laitahan viestiä sähköpostiini aiheen tiimoilta, niin katsotaan jos vaikka kerkeäisin laittaa taulupiperrystehtaassani hihat heilumaan.

Oikein mukavia talvipäiviä täältä toivottelen teille kaikille!





torstai 21. tammikuuta 2010

Ihana vanha pulpetti

Vanha pulpettikaunokainen saapui tälläviikolla kotiimme. Eihän sille vielä ole edes paikkaa, minne sen laittaisin, mutta en voinut jättää tilaisuutta käyttämättä, kun niin lähellä sellainen oli myynnissä. Ihan on kivan värinenkin, tosin hieman paikoitellen on maalipinta rapistunut.

Nupunapukin oivalsi samantien, mitä pulpetin kansien sisäpuolelle kuului laittaa. Ei mennyt kuin hetki siitä, kun olimme saaneet kannettua pulpetin sisälle, niin pieni mies kiikutti jo piirustustarvikkeitaan pulpettiin.

Nyt pitäisi vielä saada nupunapulle oma huone, tai onhan sellainen olemassa, mutta se on hieman...etten sanoisi, remontin tarpeessa.



tiistai 19. tammikuuta 2010

Kuulumisia


Heipä hei. Kylläpä on pitänyt kiirettä, niin kiirettä, etten ole kerennyt perehtyä kunnolla edes uuden uutukaiseen ompelukoneeseeni. Kone on nököttänyt jo viikon olkkarin pöydällä, enkä ole edes koeompelua kerennyt suorittamaan...nyt kenties mietitte, että mikähän nyt niin tärkeää on, että uusi ompelukone jää pöydälle pölyttymään.

No, minäpä kerron, ihan vain vaivihkaa sen verran, että pientä pintaremonttia täällä olen tehnyt. Kovin on vaiheessa vielä, mutta voin luvata, että muutos tulee olemaan melkoinen. Olen ruuvaillut, pyyhkinyt, kantanut, hionut, pyyhkinyt, maalannut, kantanut ja ruuvaillut. Enenpää en tässä vaiheessa paljasta, palaan asiaan kunhan kaikki on valmista. Siihen saattaa kyllä kulua vielä päivä, kaksikin, kuukausi, vaikka puoli vuottakin...

maanantai 18. tammikuuta 2010

Arvonta suoritettu

Kiitos kaikille Amelian unelman arpajaisiin osallistuneille mukavista viesteistänne!

Ruuturaitaruusu, onneksi olkoon, tälläkertaa onni potkaisi sinua, laitathan yhteystietosi sähköpostiini amelianunelma@gmail.com, niin laitan palkinnon pikimmiten posteljoonin matkaan.

torstai 14. tammikuuta 2010

Satumainen talvi


Omppu Pomppunen


Nupunapu


Lumienkeli


Huurteinen metsä

Voiko tämän kauniinpaa talvea ollakaan?

keskiviikko 6. tammikuuta 2010

Amelian unelman arpajaiset

Hei kaikille!

Vuosi Amelian unelmaa tuli äskettäin täyteen ja kun viimeinkin keksin, millä palkitsisin voittajan, on aika järjestää Amelian unelman arpajaiset.

Arpajaisiin voit osallistua jättämällä sunnuntaihin 17.1.2010 mennessä mukavan viestin tämän postauksen kommenttilootaan. Arpajaisten "Hannu Hanhelle" lähetän palkinnoksi kuvassa näkyvän kukkoaiheisen taulun. Taulun olen itse pipertänyt ja jatkossa näitä tauluja saattaa tupsahdella enemmänkin piperrystehtaaltani...





perjantai 1. tammikuuta 2010

Ihanaa, kevättä kohden!

Ihanaa, tammikuu!

Sain vihdoinkin mahdollisuuden tarttua kameraan, kuvatakseni ensimmäistä ompelemaani Tilda pupusta. Jotenkin niin veikeä veijari tuo pupu, että sille on varmaan ihan pakko joku päivä ommella kaveriksi toinen pupu. Vai miten olisi kokonainen pupuperhe?