Rinsessa pienoinen

Nappasin pari päivää sitten tytön ja Bagheran kainalooni ja kamera kaulalla keinuen kipitin yläkerran tyhjään huoneeseen ajatuksena kuvata neitiä ajelemassa autollaan. Tunti tehokasta kuvaamista (yli 500 otosta) ja yhdessäkään niistä ei neiti kyllä ajele autollansa. Assari olisi ollut tervetullut, melkoista hikijumppaa neidin kuvaaminen oli. Tiedättehän, juuri kun olin saanut neidin hetkeksi istahtamaan paikoillensa ja kerkesin itse kuvausasemiin, olikin tilanne jo ohi...

Onneksi joitain hauskoja kuvakulmia onnistuin kuitenkin nappaamaan, niitä en kuitenkaan tänne blogiin halua laittaa. Sen sijaan saatte nähtäville niitä tilanteita, joihin kuvaaja ei ihan ehtinyt mukaan, hih. Hauskoja nämäkin loppujen lopuksi.

Baghera, ihastuttava menopeli kaikille pienille rinsessoille =)

Tulipa tuosta viimeisen kuvan pallosta mieleen rinsessani tokaisu hänen seistessä edessäni ja taputellessa mahaani. "Pallo", pienen neidin suusta kuului.

Huonommaksi ei voi sanoa pikkumiehenkään tokaisua hänen kömytessään selkäni taakse soffalla istuessani. "Äiti, sinulla on tissit selässä".

Hmm...lasten suusta se totuus kuuluu. Suurella mielenkiinnolla odotan mitä kaikkea tässä joutuukaan vielä kuulemaan. Ai niin, ja kyllä tässä on ihan tarkoitus saada tuota omaa olemusta hieman, niin tai paljon, kevyemmäksi kesään mennessä, kun vaan saisi sen suuren vaihteen päälle. Huokaus sentään.

Muoks. Kertoisiko joku, millainen blogipohjan pitäisi olla, että saisin kuvat isommiksi ja rinnakkain, niinkuin monen muun blogissa näyttää olevan.

Talven ihmemaa

Operaatio valkoinen katto

Olen tehnyt sellaisen havainnon tässä muutaman vuoden sisällä itsestäni, että en vain osaa olla lunkisti, tekemättä mitään. Koko ajan on ihan pakko olla jokin projekti meneillään ja jos ei ole, niin olen kuin kissa pistoksissa. Nytkin on mielessä vaikka kuinka paljon kaikenlaista puuhastelua, ompelemista, askartelemista...vaan mistä aloittaisin...

...en ihan helpoimmasta puuhasta kuitenkaan. Tätä on mietitty ja pähkäilty, päätetty ja peruttu. Ja sitten yhtenä päivänä nappasin plopplop setelit takin taskuun ja marssiin kauppaan ja palasin kotiin ison painavan pönikän ja parin maalisutin kanssa ja eikun hihat rullalle ja katse kohti kattoa.

Muutamat päikkärit ja myöhäiset illat. Valmista tuli. Eteisen katto on nyt valkoinen. Jotenkaan en jää kaipaamaan entistä yhtään.

Urakkani ei suinkaan loppunut tähän, vaan vielä täytyisi maalata olohuone ja keittiö...taitaapi mennä jokunen muukin päikkäri ja myöhäinen ilta, ennenkuin koko katto on maalattu kahteen kertaan. Extra hidasta hommaa tuo lautojen välien maalaaminen. Jospa olisikin paneelia, niin homma hoituis suitsaitsukkelaan, mutta kun ei ole.

Voisi kuvitella, että katon maalaaminen saisi niskat ja hartiat ihan lukkoon. Ei ihan, mutta melkein. Enemmän mulla on kuitenkin jalkapohjat ja nilkat kipeenä kaikesta tikkailla kiikkumisesta. Ihan ilman haavereita ei tämäkään maalausurakka ole sujunut. Kerran olen onnistunut kippaamaan maalit päälleni tikkaita siirrellessäni. Aikamoinen sotku, maalia tikkailla, lattialla (sanomalehtien päällä suurin osa) ja melkoinen roiske housujen punteilla. Onni onnettomuudessa, ettei koko mamma ollut maalin peitossa. Suurin harmistus oli kuitenkin se, että maalia meni hukkaan iso läjä ja aikaa tuhraantui turhan paljon siivoamiseen.

Lopuksi vielä kuva harvinaisesta herkusta tältä talvelta. Lunta, pakkasta ja auringon pilkahdusta olkkarin ikkunan läpi kuvattuna.

Oikein mukavaa tammikuuta!

Big chocolate

R niinkuin rakkautta ensisilmäyksellä. Rrrrrakastan näitä big chocolate kupposiani. Ensin niitä oli kaksi ja sitten oli ihan pakko hamstrata muutama kuppi lisää.

C niinkuin cookies. Ihana ihana piprupurkki, osui ja upposi ihan kympillä. Kiitos joulupukki.

K niinkuin kaakao. Mmm...iso kuppi (puoli litraa) kuumaa maitokaakaota, namskis.

Lumiukkosoppa

Kun pakkanen ulkona otettaan kiristää,

lumiukkosoppa tää mieltäsi piristää.

Ensin kuumaan maitoon liemi keittele,

ja lumipallot mukaan heittele.

Lopuksi vielä kunnolla lumiukon kävelykepillä sekoittele.

Soppa lämmittää ja ilostuttaa mieltä,

saat näyttää pakkasukolle kieltä.

Arvatkaapa nököttääkö kuvan lumiukko vielä takapihallamme? E-ei, se on sulanut jo aika päiviä sitten. Tänään tuossa samalla paikalla ei ollut lumesta tietoakaan. Vettä satoi milloin enemmän, milloin vähemmän. Kukapa olisi vuosi sitten uskonut, että haravoin takapihaa ja pinoan myrskyn kaatamaa polttopuupinoa tihkusateessa vuoden toiseksi viimeisenä päivänä. Saatikka, että joitain päiviä aikaisemmin maanjäristys, keinuttaa taloamme niin, että jalatkin alkoivat jo hieman tutisemaan. Huhhuijakkaa.

Pitäisikö tässä nyt odotella vielä talven tuloa vaiko siirtää ajatukset suoraan kevääseen?

Kaikesta huolimatta, toivotan kaikille blogini tirkistelijöille oikein mukavaa vuodenvaihdetta, olipa keli mikä ikinä tahansa!

Joulun tunnelmaa

Ylläripylläri

Muutama sananen pikkumiehelle järjestämistäni yllätyssynttäreistä. Pikkumies oli aiemmin jo ilmoittanut haluavansa Mainio Manu synttärit. Eihän siinä sitten auttanut muu, kuin alkaa metsästämään Mainio Manu rekvisiittaa. Helpommin sanottu, kuin tehty. Loppujen lopuksi valvoin monta iltaa yömyöhään saakka askarrellen ja piperrellen kaikenlaisia teeman mukaisia juttuja. Tein mm. kaksi viirinauhaa, jääkaappimagneetteja sekä juhlahatun päivänsankarille.

Herkkupöydässä oli Mainio Manu kakku (josta juhlasankari leikkasi sahan muotoisella kakkusahalla palasen itselleen), moccapaloja, pikkupizzoja, minijoulutorttuja, aurajuustotomaattitorttuja, vasara/sahapipareita ja lisäksi sipsejä, pop cornia, suolatikkuja, keksejä ja karkkia. Palan painikkeeksi pillimehua, limsaa ja mehua.

Ohjelmaksi synttäreille järjestin aarteenmetsästystä, ongintaa ja lopuksi yritettiin mäiskiä oikein urakalla pinjataa hajalle...taisi tulla ihan pikkuisen liian jämäkkä pinjata, kesti nimittäin pienen tovin saada se hajalle =) ja meteli oli sen mukaista.

Sain kuin sainkin pidettyä juhlat täytenä yllätyksenä pikkumiehelle. Ilme oli pojalla näkemisen arvoinen, kun hän muutaman tunnin mummilavierailun jälkeen palasi kotiin ja äitee oli sillä välin pistänyt tuulemaan. Oli ilmapalloa, viirinauhaa, pöytä oli katettu Mainio Manu kertisastioilla ja herkkuja oli laitettu tarjolle yllinkyllin. Ja mikä mukavinta, kaikki kutsutut pääsivät paikalle juhlimaan päivänsankarin kanssa =).

Pikkumiehen sanoin...JES, onnistuin !

6.joulukuuta

Tänään on juhlittu vielä kerran meidän pikkumiehen neljä vee synttäreitä, huomenna olisi tarkoitus kuvata yksi ja neljävuotiasta yläkerran "valokuvausstudiossa" blogimaailmasta tutun kuvaajan kanssa.

Hetken päästä olemme jo huomisen puolella, mutta sitä ennen kerkeän vielä toivottaa kaikille hyvää itsenäisyyspäivää!