Oma pieni nupunapuseni, 2-vuotias jo! Päivänä eräänä tuo pieni poika rapsutteli masuaan ja taisin siinä sitten todeta, että pitäisi varmaan laittaa masukutkaan hieman rasvaa. Sitten pieni poika kipitti tiehensä ja hetken kuluttua palasi takaisin...oli siinä minulla naurussa pitelemistä. Näky oli vallan hupaisa. Pieni poika tepasteli takaisin, kuin pingviini konsanaan. Housut kintuissa ja käsissään hän piteli isoa käsirasvaputelia. Tarvitsi ilmeisesti äitin apua, kun ei omat taidot riittäneetkään ihan loppuun saakka. Hassu pieni mies.
Kaksi vuotis lahjaksi sain kuin sainkin valmiiksi suunnittelemani "linnan". Vielä viimeisenä yönä ennen juhlapäivää ahersin linnan kimpussa. Pähkäilin miten ompelisin oviaukon verhot paikoillensa. Kun en sopivaa ratkaisua klo 23 mennessä ollut keksinyt, päätin luopua koko puuhasta, ommellakseni ne kuitenkin joskus paremmalla ajalla paikoillensa.
Saanko esitellä. Nupunapun oma linna.
Sisätilat ovat tilavat ja valoisat. Lattiana pehmoinen patja. Huomioi eritoten patjan keskellä kulkeva viehättävä raita (mittavirhepaholainen...mutta itseasiassa patja onkin hurjan paljon hienompi raidalla, kuin ilman...tosin tuon mittavirheen takia sain istua ompelukoneen äärellä kolme ja puoli tuntia kauemmin...hmm...)
Moltexin kauniit tähtikuosiset tyynyt viimeistelevät sisustuskokonaisuuden...
Liput liehuvat...
Ja tässä linna ulkoapäin kuvattuna. Katto toimii mitä mainioimpana lekottelupaikkana kattimatikaisille...ja muutenkin sisätilat ovat viehättäneet eritoten perheemme kaikkein karvaisimpia osapuolia. Ja taitaa tuo pieni linnanisäntä itsekin olla tyytyväinen linnaansa, ainakin tuo hymy huulillansa nyökytteli päätänsä kysyessäni, "onko kiva?"
