Aamu näytti kovin harmaalta ja sateiselta, ukkonenkin jyrähteli kauempana. Iltapäivällä taivas alkoi kirkastua ja saatiin sittenkin kaunis ja helteinen sunnuntai. Iltayhdeksän aikaan mittari näytti vielä +25 ja auringonlasku oli käytävä ikuistamassa laiturin nokasta. Haltioidun joka ikinen kerta huvilarantamme auringonlaskusta, niin kaunista katseltavaa, huokaus sentään. Maisema on tuttu jo lapsuudesta ja muistan vieläkin, kuinka istuin rantakivellä unelmoiden auringonlaskun aikaan. Niin rakas maisema, muistoja täynnä.
Illansuussa kipitimme ihanalle hiekkarannalle ja lapset pääsivät nauttimaan uimisen riemusta samoissa maisemissa, missä itsekin lapsena polskuttelin kesäisin päivät pitkät.
Kiitokset veljen perheelle, että saimme upottaa niin isot, kuin pienetkin varpaat rantahiekkaan.
Onnea on se, että saa tarjota lapsille elämyksiä luonnon helmassa. Napostella lähiruokaa parhaimmillaan, oman maan mustikkaa, vadelmaa ja metsämansikkaa, niin ja niitä kanttarelleja =).
Leppoisaa heinäkuun loppua!
Aivan ihana auringonlasku, tuo on parhautta kesässä.Tuossa kuvassa on jotain tosi maagista ja ymmärrän hyvin, että sitä voi tuijotelle tovin.
VastaaPoistaUiminen ja marjat kuuluvat myös kesään, niitä ei voi ohittaa mitenkään. Muistan myös lapsuudestani villimansikat, niitä poimittiin heinään ja siitä napsittiin suuhun. Nykyään kun niitä näkee, niin ovat tien/radan vieressä, ja sieltä en kyllä niitä suuhuni pistä.
Mukavaa kesän jatkoa sinulle ja perheellesi.