Höyhenkranssi

Hei pitkästä aikaa! Lähestyvä pääsiäinen sai minut taas innostumaan höyhenkransseista ja ei auttanut muu, kuin laittaa kranssitehtaassa hihat heilumaan...

Kovasti olen miettinyt viimeaikoina, laittaisinko pienen blogipuodin pystyyn, niin kuin moni muukin on viimeaikoina tehnyt. Mietityttää vain, onko kukaan kiinnostunut ostamaan piperryksiäni ja maksaako kukaan niistä pyytämääni hintaa. Kun miettii miten kauan piperrysten tekemiseen menee aikaa ja kuinka paljon materiaalit maksavat, niin väkisinkin hinta kohoaa korkeaksi. Toisaalta voisin ilmoitella postausten yhteydessä myytävistä piperryksistä ilman sen kummempia puoteja. Eihän näitä piperryksiä kuitenkaan mahdottomia määriä täältä valmistu, jotain pientä aina silloin tällöin, mitä nyt olemattoman oman ajan puitteissa kerkeän tekemään.

Pieni mies on nukkunut päikkäreitä sen verran, että eiköhän tuo kohta tuolta kipitä halimaan...joten eikunheikunkeikun...käykäähän kurkkimassa, pian luvassa on ainakin sydämiä, pussukoita, magneetteja ja tilkkutäkkikin on tekeillä, niin ja se pieni pintaremontti...edelleen keskeneräinen eikä tällähetkellä edes työn alla.

Maalaisromantiikkaa

Heissulivei!

Kovin on jäänyt tämä oman blogin päivittäminen hunningolle viime aikoina. En vain ole kerennyt saatikka jaksanut syventyä kirjoittelemaan ajatuksiani. Ei tässä varsinaisesti mitään ihmeempiä ole tapahtunut, mutta kun ei, niin ei, minkäs sille sitten mahtaa.

Pieni pintaremontti on keskeneräinen, mutta lupaavalta näyttää...en tiedä vielä kuinka kauan joudun pitämään teitä jännityksessä, mutta enköhän tässä kuitenkin kevään aikana pääse esittelemään teille uudistunutta kohdettamme.

Jotain on kuitenkin valmistunutkin piperrystehtaaltani. Nimittäin tuollaisia kukko/kana-aiheisia tauluntekeleitä. Luulen, että nämä taulut sopisivat myös pintaremonttikohteeseemme mainiosti...nyt joku ehkä jo arvaakin, millaisesta remppakohteesta on kyse...

Jos innostuit tauluista niin paljon, että haluaisit sellaisen myös omaan kotiisi tai lahjaksi jollekulle, niin laitahan viestiä sähköpostiini aiheen tiimoilta, niin katsotaan jos vaikka kerkeäisin laittaa taulupiperrystehtaassani hihat heilumaan.

Oikein mukavia talvipäiviä täältä toivottelen teille kaikille!

Ihana vanha pulpetti

Vanha pulpettikaunokainen saapui tälläviikolla kotiimme. Eihän sille vielä ole edes paikkaa, minne sen laittaisin, mutta en voinut jättää tilaisuutta käyttämättä, kun niin lähellä sellainen oli myynnissä. Ihan on kivan värinenkin, tosin hieman paikoitellen on maalipinta rapistunut.

Nupunapukin oivalsi samantien, mitä pulpetin kansien sisäpuolelle kuului laittaa. Ei mennyt kuin hetki siitä, kun olimme saaneet kannettua pulpetin sisälle, niin pieni mies kiikutti jo piirustustarvikkeitaan pulpettiin.

Nyt pitäisi vielä saada nupunapulle oma huone, tai onhan sellainen olemassa, mutta se on hieman...etten sanoisi, remontin tarpeessa.

Kuulumisia

Heipä hei. Kylläpä on pitänyt kiirettä, niin kiirettä, etten ole kerennyt perehtyä kunnolla edes uuden uutukaiseen ompelukoneeseeni. Kone on nököttänyt jo viikon olkkarin pöydällä, enkä ole edes koeompelua kerennyt suorittamaan...nyt kenties mietitte, että mikähän nyt niin tärkeää on, että uusi ompelukone jää pöydälle pölyttymään.

No, minäpä kerron, ihan vain vaivihkaa sen verran, että pientä pintaremonttia täällä olen tehnyt. Kovin on vaiheessa vielä, mutta voin luvata, että muutos tulee olemaan melkoinen. Olen ruuvaillut, pyyhkinyt, kantanut, hionut, pyyhkinyt, maalannut, kantanut ja ruuvaillut. Enenpää en tässä vaiheessa paljasta, palaan asiaan kunhan kaikki on valmista. Siihen saattaa kyllä kulua vielä päivä, kaksikin, kuukausi, vaikka puoli vuottakin...

Arvonta suoritettu

Kiitos kaikille Amelian unelman arpajaisiin osallistuneille mukavista viesteistänne!

Ruuturaitaruusu, onneksi olkoon, tälläkertaa onni potkaisi sinua, laitathan yhteystietosi sähköpostiini amelianunelma@gmail.com, niin laitan palkinnon pikimmiten posteljoonin matkaan.

Satumainen talvi

Omppu Pomppunen

Nupunapu

Lumienkeli

Huurteinen metsä

Voiko tämän kauniinpaa talvea ollakaan?

Amelian unelman arpajaiset

Hei kaikille!

Vuosi Amelian unelmaa tuli äskettäin täyteen ja kun viimeinkin keksin, millä palkitsisin voittajan, on aika järjestää Amelian unelman arpajaiset.

Arpajaisiin voit osallistua jättämällä sunnuntaihin 17.1.2010 mennessä mukavan viestin tämän postauksen kommenttilootaan. Arpajaisten "Hannu Hanhelle" lähetän palkinnoksi kuvassa näkyvän kukkoaiheisen taulun. Taulun olen itse pipertänyt ja jatkossa näitä tauluja saattaa tupsahdella enemmänkin piperrystehtaaltani...

Ihanaa, kevättä kohden!

Ihanaa, tammikuu!

Sain vihdoinkin mahdollisuuden tarttua kameraan, kuvatakseni ensimmäistä ompelemaani Tilda pupusta. Jotenkin niin veikeä veijari tuo pupu, että sille on varmaan ihan pakko joku päivä ommella kaveriksi toinen pupu. Vai miten olisi kokonainen pupuperhe?

Iloista vuodenvaihdetta!

Toivotan oikein mukavaa vuoden 2009 viimeistä päivää!
Palaan taas ensivuonna uusin kujein!

Onnellista uutta vuotta 2010!

Niin ja, alla oleva kysely on edelleen voimassa, käyhän kirjoittamassa muutama sananen.

Amelian unelma

Ihan meinasi unohtua, että tänään on blogini perustamisesta kulunut tasan vuosi. Kiitokset kuluneesta vuodesta. Blogin pitäminen on ollut todella hauskaa puuhaa. Vuosipäivän kunniaksi voisinkin ihan vaivihkaa esittää pienen kyselyn.

Mitä mieltä olet blogistani? Käytkö usein kurkkimassa blogiani? Haluaisitko arvonnan 1-vuotis juhlan kunniaksi?

Jään mielenkiinnolla odottamaan, kuinka moni vastaa kyselyyn.

3 yötä jouluun on...

Oikein tunnelmallista joulunaikaa teille, rakkaat blogiystäväiseni!

Tuutti tötteröö tötteröö

Tötterötehtaasta valmistui tuutti tötterö numero 2. Tämäkin yksilö päätynee pukinkonttiin.


5 yötä jouluun on...

Mistä on pienet pojat tehty?

Saimme kutsun pienen pojan kastejuhlaan ja tuollaisen suloisen pehmotaulun ajattelin hänelle lahjaksi antaa. Taulun ompelin itse ja ensimmäiseksi pehmotaulukseni siitä tulikin ihan kiva.

Sytytän kynttilän

Isää muistaen.

Tuutti tötteröö

Olen ihastellut useissa blogeissa ja lehdissä tuollaisia tötteröitä ja eilen innostuin itsekin kokeilemaan millaisen tötterön saisin aikaiseksi. Palanen pikku herran linnasta tähteeksi jäänyttä raitakangasta, pari puunappia, ruutu- ja pitsinauhaa ja tadaa, saanko jälleen kerran esitellä, tuutti tötteröö!

Tötterön valmistaminen olikin niin hauskaa puuhaa, että suunnittelin jo tötterötehtaan perustamista. Alku on ainakin lupaava, yksi valmis ja toinen puoliksi valmis...vauhti on päätähuimaavaa tällä tehdaslinjalla...

Tämä tötteröyksilö saattaa hyvinkin päätyä pukinkonttiin...

Ihastuin...

Näihin hurmaavan vanhanaikaisiin kuusen koristeisiin...ah, niin kauniita.

Voitteko kuvitella, joulu on jo ensiviikolla! Ja niin paljon haluaisin tehdä kaikenlaisia jouluisia ompeluksia ja pikku piperryksiä, mutta enhän minä millään kerkeä...

Ilokseni huomasin, että blogiini on liittynyt jo 22 lukijaa. Ehken sittenkään ihan yksikseni täällä höpise. Ja kommentit, ette uskokaan, kuinka mukavaa niitä on saada, joten rohkeasti vaan viestejä laittelemaan!

Nupunapun oma linna

Oma pieni nupunapuseni, 2-vuotias jo! Päivänä eräänä tuo pieni poika rapsutteli masuaan ja taisin siinä sitten todeta, että pitäisi varmaan laittaa masukutkaan hieman rasvaa. Sitten pieni poika kipitti tiehensä ja hetken kuluttua palasi takaisin...oli siinä minulla naurussa pitelemistä. Näky oli vallan hupaisa. Pieni poika tepasteli takaisin, kuin pingviini konsanaan. Housut kintuissa ja käsissään hän piteli isoa käsirasvaputelia. Tarvitsi ilmeisesti äitin apua, kun ei omat taidot riittäneetkään ihan loppuun saakka. Hassu pieni mies.

Kaksi vuotis lahjaksi sain kuin sainkin valmiiksi suunnittelemani "linnan". Vielä viimeisenä yönä ennen juhlapäivää ahersin linnan kimpussa. Pähkäilin miten ompelisin oviaukon verhot paikoillensa. Kun en sopivaa ratkaisua klo 23 mennessä ollut keksinyt, päätin luopua koko puuhasta, ommellakseni ne kuitenkin joskus paremmalla ajalla paikoillensa.

Saanko esitellä. Nupunapun oma linna.


Sisätilat ovat tilavat ja valoisat. Lattiana pehmoinen patja. Huomioi eritoten patjan keskellä kulkeva viehättävä raita (mittavirhepaholainen...mutta itseasiassa patja onkin hurjan paljon hienompi raidalla, kuin ilman...tosin tuon mittavirheen takia sain istua ompelukoneen äärellä kolme ja puoli tuntia kauemmin...hmm...)

Moltexin kauniit tähtikuosiset tyynyt viimeistelevät sisustuskokonaisuuden...

Liput liehuvat...

Ja tässä linna ulkoapäin kuvattuna. Katto toimii mitä mainioimpana lekottelupaikkana kattimatikaisille...ja muutenkin sisätilat ovat viehättäneet eritoten perheemme kaikkein karvaisimpia osapuolia. Ja taitaa tuo pieni linnanisäntä itsekin olla tyytyväinen linnaansa, ainakin tuo hymy huulillansa nyökytteli päätänsä kysyessäni, "onko kiva?"

Huurteinen kranssi

Keräsimme pienen miehen kanssa kesällä käpyjä hurjan monta pikku ämpärillistä, ajatuksissa oli tuolloin tehdä niistä monen monta kranssia...


Tässä niistä ensimmäinen...muutama käpynen, paljon kuumaliimaa ja hieman valkoista spraymaalia...

Vilukissan viltti

Ommella surruutin tuossa jokin aika sitten tuollaisen torkkupeiton. Peiton toinen puoli on ihanan pehmeää karvaa ja toinen patjaraita puuvillakangasta.

Kuvittelin peiton valmistuvan nopealla aikataululla, mutta oikeasti aikaa tuhraantui vartti jos toinenkin ja muutama muukin. Karvan ompeleminen oli loppujen lopuksi varsin haasteellista minulle, mutta varsinkin vanhalla ompelukoneellani meinasi mennä karvat väärään puolakoteloon kesken ompelu-urakan.
Yleensä olen tarkka ompeluksissani, tarvittaessa puran ja ompelen, puran ja ompelen, kunnes olen tyytyväinen tai jos en ole sittenkään tyytyväinen, heitän tekeleen pussin pohjalle ja aloitan kokonaan alusta.
No, torkkupeitettä ommellessa minun oli pakko unohtaa "turha" tarkkuus, sillä ommella jurruutin suurinpiirtein silmät kiinni ja toivoin lähinnä, että ommel osuu edes likimain niin, että karva kiinnittyy patjaraitakankaaseen.
Kiinni on ja pysyy, mutta tikkausta kuvannee parhaiten sanonta...juosten kust...
Minun onnekseni sain tikkausjäljen kuitenkin melko hyvin piilotettua "nyppimällä" karvat tikkauksen alta pois.

Lopputulokseen olen kuitenkin tyytyväinen. Peitto on ihanan muhkea ja niin lämmin. Iltaisin on ihanaa käpertyä soffalle ja vetää viltti korviin saakka...

Joulukalenteri

Tällainen joulukalenteri tonttutyttönen ilahduttaa pientä nupunapustamme tästä päivästä alkaen aina jouluaattoon saakka. Tonttytyttösen pussukka on täynnä salaisuuksia...joka päivä pieni mies saa itse valita yhden salaisuuden avattavakseen.

Tonttukalenterin idea on löytynyt vuosia sitten jostain ulkomaisesta askartelulehdestä. Sahauspuuhiin tarvitsin ison miehen apua, maalaus ja muut piperrykset olen kuitenkin tehnyt itse.

Mukavaa joulunodotusta, toivottavasti säätilakin muuttuisi pikkuhiljaa jo talvisemmaksi.