Iso fantti valvoo

Otsikko on tosi huono ja kuvakaan ei liity millään tavalla itse aiheeseeni, mutta menkööt.

Tänään se taas alkaa. Koko syksyn mittainen 24/7 maratooni, isoveli valvoo ja sen myötä myös tämä mamma taitaapi joutua valvomaan, ainakin tämän illan. Ja ehkä muutaman muunkin tämän syssyn aikana. Kattokaas, kun sitä jostain syystä jämähtää soffan pohjalle myöhään iltaisin ja sitä vaan jää tuijottamaan, vaikkei mitään, ei niin mitään tapahtuisikaan. Ja muuten, olisi ihan supermukavaa, jos tällä kaudella tuotantotiimi puuttuisi rajulla kädellä rumien sanojen käyttämiseen. Olisi ihan kivaa joskus päiväaikaankin vilkaista, mitä siellä talossa oikein tapahtuu. Se vaan saattaa jäädä haaveeksi, jos niitä rumia sanoja sinkoilee, tyyliin joka toinen sana. Meillä täällä kotona on sellaset pienet korvat, jotka imuroivat melko tehokkaasti kaikenlaisia uusia ilmaisuja. En välittäisi niin hirveästi joutua todistamaan, miten jossain kaupan kassajonossa sitä uutta sanaa sitten käytetään enemmän ja vähemmän viisaan oloisesti.

Mutta joo, jos jollekulle jäi epäselväksi, mitä minä täällä oikein höpisen niin kerrottakoon se vielä selvällä "suomen kielellä".

Big Brother, se alkaa tänään, jee!

Minä lähdenkin tästä köökin puolelle kokkaamaan herkkupitsaa illaksi. Nam. Miehen olen nakittanut jo aikaa sitten hoitamaan lasten iltapuuhat tältä illalta, joten pitäkää peukkuja, että niin myös tulee tapahtumaan. Tää ilta on äipän.

Ai niin, mites teillä? Katsotaanko teillä Big Brotheria ja jos katotaan, niin kuka sitä katsoo ja miten ahkerasti sitä katsotaan?

Kuka muuten tietää, mistä tuo fantti on kotoisin?

Kivat on Kavat

Meidän neiti, 10kk sai ikiomat uudenuutukaiset kivat Kavat. Näillä ollaan harjoiteltu pikkuhiljaa ulkona tepastelua, ja mikäs näissä on tepastellessa, neiti on aivan tohkeissaan omista kengistään. Pienet jalat tepsuttavat sen minkä kerkiävät. Ensiaskeleiden ihmettä odotellessa on hyvä pitää vielä äipän turvallisista käsistä kiinni.

Niin somat nuo pienet kengät ovat, että nämä tullaan säilyttämään ihan ehdottomasti rakkaimpien aarteiden joukossa...

Maailmalta maailmalle

Hei. Taisin mainita joitain aikoja sitten, että sain korutilauksen. Korun valmistaminen kesti luvattoman kauan, ensiksi sen takia, että ei ollut koskaan sopivaa hetkeä korun pipertämiseen ja toisekseen siksi, että koruun tulleiden kristallien metsästämisessä meinasi tulla tenkkapoo, kun mistään kotimaisesta helmikaupasta en onnistunut löytämään oikeanvärisiä ja -kokoisia kristalleja. Lopulta sain vinkin, että ranskanmaalta löytyisi kauppa, josta kyseisiä kristalleja löytyisi...ei auttanut muu, kuin laittaa tilaus menemään sinne suuntaan.

Miten joskus voikaan jostain niin yksinkertaisesta asiasta tulla niin monimutkainen? Onneksi ilmoitin korun tilaajalle jo ennakkoon, että saattaapi kestää. Mutta että näin kauan, huokaus sentään.

Loppu hyvin, kaikki hyvin. Koru on nyt päässyt uuteen kotiinsa ja viestiäkin pukkasi sieltä suunnalta, ihan oli koru ollut mieluinen.

Vintaj natural brass messinkiä, swarovskin helmiäislasihelmiä ja kristalleja, sekä lucitekukkanen. Tykkään, tykkään, tykkään. Tykkäätkö sinä?

Romuromantiikkaa

Illansuussa kerkesin ihan yksinäni, kamera kainalossani ulos. Koru taskunpohjalla, ajatuksena räpsäistä muutama kuva tekemästäni korusta. Montaa askelta ei ulkona tarvinnut ottaa, kun silmäni osuivat seinään nojaaviin ikkunanpokiin...

Vintaj natural brass messinkiä, swarovskin helmiäislasihelmiä ja lucitekukkanen. Tykkään, tykkään, tykkään.

Romua... Ikkunapokat ovat itseasiassa koko kesän odottaneet kunnostusta, ne odottavat pääsyä uuteen rakennelmaan, josta kerron teille ehkä joskus ensikeväänä...

Romantiikkaa...

Lopetettuani kuvaamisen, mietin hetken, miksi tulee oltua niin harvoin ulkona iltaisin, yksin. Vastausta ei tarvinnut kauan miettiä. Ulko-oven avattuani, vastassa oli itkua tihrustava pienen pieni tyttönen, isin sylissä. Ikävä oli jo tullut, vaikken ollut kuin hetken ulkona. Niin se vain on, heti kun pieni näkee minut, alkaa ikävä äitin syliin. Äitin pieni kulta.