Amelian unelma

Talven ihmemaa

2012-02-12T22:34:00.001+02:00

Operaatio valkoinen katto

2012-01-09T23:49:00.005+02:00

Olen tehnyt sellaisen havainnon tässä muutaman vuoden sisällä itsestäni, että en vain osaa olla lunkisti, tekemättä mitään. Koko ajan on ihan pakko olla jokin projekti meneillään ja jos ei ole, niin olen kuin kissa pistoksissa. Nytkin on mielessä vaikka kuinka paljon kaikenlaista puuhastelua, ompelemista, askartelemista...vaan mistä aloittaisin...

...en ihan helpoimmasta puuhasta kuitenkaan. Tätä on mietitty ja pähkäilty, päätetty ja peruttu. Ja sitten yhtenä päivänä nappasin plopplop setelit takin taskuun ja marssiin kauppaan ja palasin kotiin ison painavan pönikän ja parin maalisutin kanssa ja eikun hihat rullalle ja katse kohti kattoa.

Muutamat päikkärit ja myöhäiset illat. Valmista tuli. Eteisen katto on nyt valkoinen. Jotenkaan en jää kaipaamaan entistä yhtään.

Urakkani ei suinkaan loppunut tähän, vaan vielä täytyisi maalata olohuone ja keittiö...taitaapi mennä jokunen muukin päikkäri ja myöhäinen ilta, ennenkuin koko katto on maalattu kahteen kertaan. Extra hidasta hommaa tuo lautojen välien maalaaminen. Jospa olisikin paneelia, niin homma hoituis suitsaitsukkelaan, mutta kun ei ole.

Voisi kuvitella, että katon maalaaminen saisi niskat ja hartiat ihan lukkoon. Ei ihan, mutta melkein. Enemmän mulla on kuitenkin jalkapohjat ja nilkat kipeenä kaikesta tikkailla kiikkumisesta. Ihan ilman haavereita ei tämäkään maalausurakka ole sujunut. Kerran olen onnistunut kippaamaan maalit päälleni tikkaita siirrellessäni. Aikamoinen sotku, maalia tikkailla, lattialla (sanomalehtien päällä suurin osa) ja melkoinen roiske housujen punteilla. Onni onnettomuudessa, ettei koko mamma ollut maalin peitossa. Suurin harmistus oli kuitenkin se, että maalia meni hukkaan iso läjä ja aikaa tuhraantui turhan paljon siivoamiseen.

Lopuksi vielä kuva harvinaisesta herkusta tältä talvelta. Lunta, pakkasta ja auringon pilkahdusta olkkarin ikkunan läpi kuvattuna.

Oikein mukavaa tammikuuta!

Big chocolate

2011-12-31T01:05:00.007+02:00

R niinkuin rakkautta ensisilmäyksellä. Rrrrrakastan näitä big chocolate kupposiani. Ensin niitä oli kaksi ja sitten oli ihan pakko hamstrata muutama kuppi lisää.

C niinkuin cookies. Ihana ihana piprupurkki, osui ja upposi ihan kympillä. Kiitos joulupukki.

K niinkuin kaakao. Mmm...iso kuppi (puoli litraa) kuumaa maitokaakaota, namskis.

Lumiukkosoppa

Kun pakkanen ulkona otettaan kiristää,

lumiukkosoppa tää mieltäsi piristää.

Ensin kuumaan maitoon liemi keittele,

ja lumipallot mukaan heittele.

Lopuksi vielä kunnolla lumiukon kävelykepillä sekoittele.

Soppa lämmittää ja ilostuttaa mieltä,

saat näyttää pakkasukolle kieltä.

Arvatkaapa nököttääkö kuvan lumiukko vielä takapihallamme? E-ei, se on sulanut jo aika päiviä sitten. Tänään tuossa samalla paikalla ei ollut lumesta tietoakaan. Vettä satoi milloin enemmän, milloin vähemmän. Kukapa olisi vuosi sitten uskonut, että haravoin takapihaa ja pinoan myrskyn kaatamaa polttopuupinoa tihkusateessa vuoden toiseksi viimeisenä päivänä. Saatikka, että joitain päiviä aikaisemmin maanjäristys, keinuttaa taloamme niin, että jalatkin alkoivat jo hieman tutisemaan. Huhhuijakkaa.

Pitäisikö tässä nyt odotella vielä talven tuloa vaiko siirtää ajatukset suoraan kevääseen?

Kaikesta huolimatta, toivotan kaikille blogini tirkistelijöille oikein mukavaa vuodenvaihdetta, olipa keli mikä ikinä tahansa!

Joulun tunnelmaa

2011-12-28T00:38:00.002+02:00

Ylläripylläri

2011-12-07T15:02:00.002+02:00

Muutama sananen pikkumiehelle järjestämistäni yllätyssynttäreistä. Pikkumies oli aiemmin jo ilmoittanut haluavansa Mainio Manu synttärit. Eihän siinä sitten auttanut muu, kuin alkaa metsästämään Mainio Manu rekvisiittaa. Helpommin sanottu, kuin tehty. Loppujen lopuksi valvoin monta iltaa yömyöhään saakka askarrellen ja piperrellen kaikenlaisia teeman mukaisia juttuja. Tein mm. kaksi viirinauhaa, jääkaappimagneetteja sekä juhlahatun päivänsankarille.

Herkkupöydässä oli Mainio Manu kakku (josta juhlasankari leikkasi sahan muotoisella kakkusahalla palasen itselleen), moccapaloja, pikkupizzoja, minijoulutorttuja, aurajuustotomaattitorttuja, vasara/sahapipareita ja lisäksi sipsejä, pop cornia, suolatikkuja, keksejä ja karkkia. Palan painikkeeksi pillimehua, limsaa ja mehua.

Ohjelmaksi synttäreille järjestin aarteenmetsästystä, ongintaa ja lopuksi yritettiin mäiskiä oikein urakalla pinjataa hajalle...taisi tulla ihan pikkuisen liian jämäkkä pinjata, kesti nimittäin pienen tovin saada se hajalle =) ja meteli oli sen mukaista.

Sain kuin sainkin pidettyä juhlat täytenä yllätyksenä pikkumiehelle. Ilme oli pojalla näkemisen arvoinen, kun hän muutaman tunnin mummilavierailun jälkeen palasi kotiin ja äitee oli sillä välin pistänyt tuulemaan. Oli ilmapalloa, viirinauhaa, pöytä oli katettu Mainio Manu kertisastioilla ja herkkuja oli laitettu tarjolle yllinkyllin. Ja mikä mukavinta, kaikki kutsutut pääsivät paikalle juhlimaan päivänsankarin kanssa =).

Pikkumiehen sanoin...JES, onnistuin !

6.joulukuuta

2011-12-06T23:50:00.002+02:00

Tänään on juhlittu vielä kerran meidän pikkumiehen neljä vee synttäreitä, huomenna olisi tarkoitus kuvata yksi ja neljävuotiasta yläkerran "valokuvausstudiossa" blogimaailmasta tutun kuvaajan kanssa.

Hetken päästä olemme jo huomisen puolella, mutta sitä ennen kerkeän vielä toivottaa kaikille hyvää itsenäisyyspäivää!

Joulukuun neljäs

2011-12-04T23:06:00.002+02:00

Sataa sataa ropisee tilitilitom, nallen varpaat palelee, tilitilitomtomtom...

Eikö tähän aikaan vuodesta pitäisi kelin olla jotain ihan muuta, kuin vesisadetta??? Kysyn vaan.

Tänään on koettu monenmoisia asioita, muunmuassa kannettu itkupotkuraivarin saanutta, ihan just nelivuotiasta, ainakin sadan silmäparin saattelemana, ulkona ihanassa vesisademarkkinahumussa kohti autoa ja itkupotkuraivareitten syykin oli niinkin mahtava, että ilmapallokauppias sattui laittamaan ilmapallon naruun kantolenkin, jota äiti ei sitten suostunut aukaisemaan. Olisi pallo pian lentänyt avaruuteen asti ilman tuota lenkkiä.

Pikkumies leppyi ennen autolle pääsyä ja loppupäivä juhlittiin pikkumiehen synttäreitä ihan mukavissa tunnelmissa. Juhlimme toissapäivänä ensimmäisen kerran synttäreitä ja ylihuomenna vielä kerran. Huh huh, kyllä on äiteellä ollut puuhaa pikkumiehen synttäreissä, mutta kerrankos sitä neljä vuotta täytetään !

Piltti piltimpi piltein

2011-11-10T23:55:00.002+02:00

Vanhaa Piltti-lehteä selatessani, sieltä löytyi vinkki piltti purkkien kansien uusiokäyttöön. Lehden välissä oli arkillinen kuvia, jotka meidän nupunapu (tohtiiko 4 veeläistä enää nupunapuksi kutsua?) leikkasi ja sitten liimasi kansien sisäpuolelle ja wolaa, kiva muistipeli oli valmis. Ihan kaikkia kuvia pikkumies ei (nupunapu hellittelynimen taidan jättää nyt tämän postauksen myötä blogihistoriaan) jaksanut keskittyä liimaamaan, kuten vasemman alakulman kuvasta käy ilmi, mutta yhteistyöllä saimme kaikki kuvat lopulta liimattua.

Harjoittelin tuossa sitten myös kuvakollaasin tekemistä Picasalla, ihan ei tullut sitä, mitä ajattelin, mutta olkoot. Sainpahan edes jonkinlaisen päivityksen tehtyä tänne blogiin noiden kuvien myötä.

Harmittaa, etten ole saanut aikaiseksi/kerennyt tehdä postausta tänne blogiin aikoihin. Aiheita olisi kyllä ollut, mutta kun on jäänyt tuo kameran kanssa heiluminen hyvin vähiin vallitsevista olosuhteista riippuen...

Näihin kuviin ja tunnelmiin, mukavaa talven odotusta teille kaikille, jotka vielä jaksatte blogissani vierailla.

Kurkkaa kirppikselle

2011-10-15T23:21:00.002+03:00

Lisäsin myytävää tuonne kirppispuolelle. Käy kurkkaamassa ja laittele viestiä sähköpostiini, mikäli haluat ostaa jotakin.

Rinsessan vaippakakku

2011-09-23T22:02:00.003+03:00

Tutuille syntyi pieni rinsessa ja ajattelin ilahduttaa heitä vaippakakulla. Ihan tosi kivaa puuhaa oli tuo kakun väsääminen. Harmi vaan, että näitä kakkuja saa tehdä aivan liian harvoin. Tekisin mielelläni useamminkin.

Tähän vaippakakkuun laitoin Pampersin teippivaippoja rullaksi käärittyinä. Vaipparullat kokosin kolmeksi erikokoiseksi kiekoksi ja jokaisen kiekon ympärille kiedoin muotoiltavaa koristenauhaa. Kiekot kasasin päällekkäin ja laitoin kerroksien väliin kaapista löytyneitä ohuita kepukoita, jotta kakku pysyisi koossa paremmin. Koristeeksi kakun päälle laitoin pupuhelistimen ja ruusuiksi kääräistyjä sukkia. Lopuksi nostin kakun Tilda koristekartongista, kakkupaperista ja pahvista tehdylle alustalle.

Onnittelukorttiin käytin Tildan koristekartonkia ja tavallista kartonkia. Leimasin korttiin sanan "onnea" ja testailin uusia Fiskarsin kukkakuvioleikkureita ja kukkahan siitä sitten syntyi korttia koristamaan.

Kakun kääräisen vielä sellofaaniin, ennenkuin kiikutan sen rinsessan kotiin.

Toivottavasti kakku on mieluinen, mieleen ei tullut ollenkaan kakkua tehdessä sellainen juttu, että mitä jos rinsessa ei käytäkkään kertisvaippoja?

Onnea pienelle rinsessalle!

Iso fantti valvoo

2011-08-30T15:58:00.002+03:00

Otsikko on tosi huono ja kuvakaan ei liity millään tavalla itse aiheeseeni, mutta menkööt.

Tänään se taas alkaa. Koko syksyn mittainen 24/7 maratooni, isoveli valvoo ja sen myötä myös tämä mamma taitaapi joutua valvomaan, ainakin tämän illan. Ja ehkä muutaman muunkin tämän syssyn aikana. Kattokaas, kun sitä jostain syystä jämähtää soffan pohjalle myöhään iltaisin ja sitä vaan jää tuijottamaan, vaikkei mitään, ei niin mitään tapahtuisikaan. Ja muuten, olisi ihan supermukavaa, jos tällä kaudella tuotantotiimi puuttuisi rajulla kädellä rumien sanojen käyttämiseen. Olisi ihan kivaa joskus päiväaikaankin vilkaista, mitä siellä talossa oikein tapahtuu. Se vaan saattaa jäädä haaveeksi, jos niitä rumia sanoja sinkoilee, tyyliin joka toinen sana. Meillä täällä kotona on sellaset pienet korvat, jotka imuroivat melko tehokkaasti kaikenlaisia uusia ilmaisuja. En välittäisi niin hirveästi joutua todistamaan, miten jossain kaupan kassajonossa sitä uutta sanaa sitten käytetään enemmän ja vähemmän viisaan oloisesti.

Mutta joo, jos jollekulle jäi epäselväksi, mitä minä täällä oikein höpisen niin kerrottakoon se vielä selvällä "suomen kielellä".

Big Brother, se alkaa tänään, jee!

Minä lähdenkin tästä köökin puolelle kokkaamaan herkkupitsaa illaksi. Nam. Miehen olen nakittanut jo aikaa sitten hoitamaan lasten iltapuuhat tältä illalta, joten pitäkää peukkuja, että niin myös tulee tapahtumaan. Tää ilta on äipän.

Ai niin, mites teillä? Katsotaanko teillä Big Brotheria ja jos katotaan, niin kuka sitä katsoo ja miten ahkerasti sitä katsotaan?

Kuka muuten tietää, mistä tuo fantti on kotoisin?

Kivat on Kavat

2011-08-30T00:03:00.002+03:00

Meidän neiti, 10kk sai ikiomat uudenuutukaiset kivat Kavat. Näillä ollaan harjoiteltu pikkuhiljaa ulkona tepastelua, ja mikäs näissä on tepastellessa, neiti on aivan tohkeissaan omista kengistään. Pienet jalat tepsuttavat sen minkä kerkiävät. Ensiaskeleiden ihmettä odotellessa on hyvä pitää vielä äipän turvallisista käsistä kiinni.

Niin somat nuo pienet kengät ovat, että nämä tullaan säilyttämään ihan ehdottomasti rakkaimpien aarteiden joukossa...

Maailmalta maailmalle

2011-08-25T22:56:00.003+03:00

Hei. Taisin mainita joitain aikoja sitten, että sain korutilauksen. Korun valmistaminen kesti luvattoman kauan, ensiksi sen takia, että ei ollut koskaan sopivaa hetkeä korun pipertämiseen ja toisekseen siksi, että koruun tulleiden kristallien metsästämisessä meinasi tulla tenkkapoo, kun mistään kotimaisesta helmikaupasta en onnistunut löytämään oikeanvärisiä ja -kokoisia kristalleja. Lopulta sain vinkin, että ranskanmaalta löytyisi kauppa, josta kyseisiä kristalleja löytyisi...ei auttanut muu, kuin laittaa tilaus menemään sinne suuntaan.

Miten joskus voikaan jostain niin yksinkertaisesta asiasta tulla niin monimutkainen? Onneksi ilmoitin korun tilaajalle jo ennakkoon, että saattaapi kestää. Mutta että näin kauan, huokaus sentään.

Loppu hyvin, kaikki hyvin. Koru on nyt päässyt uuteen kotiinsa ja viestiäkin pukkasi sieltä suunnalta, ihan oli koru ollut mieluinen.

Vintaj natural brass messinkiä, swarovskin helmiäislasihelmiä ja kristalleja, sekä lucitekukkanen. Tykkään, tykkään, tykkään. Tykkäätkö sinä?

Romuromantiikkaa

2011-08-21T23:40:00.004+03:00

Illansuussa kerkesin ihan yksinäni, kamera kainalossani ulos. Koru taskunpohjalla, ajatuksena räpsäistä muutama kuva tekemästäni korusta. Montaa askelta ei ulkona tarvinnut ottaa, kun silmäni osuivat seinään nojaaviin ikkunanpokiin...

Vintaj natural brass messinkiä, swarovskin helmiäislasihelmiä ja lucitekukkanen. Tykkään, tykkään, tykkään.

Romua... Ikkunapokat ovat itseasiassa koko kesän odottaneet kunnostusta, ne odottavat pääsyä uuteen rakennelmaan, josta kerron teille ehkä joskus ensikeväänä...

Romantiikkaa...

Lopetettuani kuvaamisen, mietin hetken, miksi tulee oltua niin harvoin ulkona iltaisin, yksin. Vastausta ei tarvinnut kauan miettiä. Ulko-oven avattuani, vastassa oli itkua tihrustava pienen pieni tyttönen, isin sylissä. Ikävä oli jo tullut, vaikken ollut kuin hetken ulkona. Niin se vain on, heti kun pieni näkee minut, alkaa ikävä äitin syliin. Äitin pieni kulta.

Omenapuun alla

2011-07-26T11:06:00.003+03:00

Hei vaan. Korupajastani on kesän aikana valmistunut muutamia koruja, itselleni, lahjaksi sekä yksi tilauskin pukkasi päälle yllättäin, kun lahjansaajan sisko ihastui tekemääni koruun ja halusi itselleen samanmoisen korun, tosin värimaailmaltaan erilaisen. Oli tosi kiva kuulla, että lahjaksi tekemäni koru osui ja upposi täydellisesti (ainakin näin minulle vakuuteltiin), vaikkei minulla ollut minkäänlaista käsitystä lahjansaajan korutyylistä ja värimaailmasta ja sitten vielä joku toinenkin halusi itselleen samanlaisen korun.

Tykkään ihan tosi paljon tehdä koruja, harmi vaan, että tällähetkellä on niin harvassa ne hetket, kun pääsen koruja näpertelemään.

Harmi, etten kerennyt kaikkia tekemiäni koruja kuvaamaan. Nämä pikapikaa kuvaamani korut väkersin ihan omaan käyttöön, turkoosin tunikan seuraksi kesän juhlia varten.

Korujen kuvaaminen on minusta jotenkin ihan hirmu vaikeaa, en oikein tiedä missä, milloin ja miten niitä pitäisi oikein kuvata...ulkona vai sisällä, neutraalilla alustalla vai rekvisiitan kanssa...näitäkin koruja kuvailin eka valkoisen paperin päällä ulkona auringonvalossa, sitten yht`äkkiä tuumasin, että mitä jos nakkaisin korut omenapuuhun...

Vintaj natural messinkiä (korunvalmistusmateriaalina ihan ehdoton suosikkini tällähetkellä), lucitekukkasia ja särölasihelmiä...

Niin ja hei, korukuvausvinkkejä otan ihan hirmuisan mieluusti vastaan.

Kesällä kerran

2011-07-23T23:04:00.002+03:00

Kyllä kesällä on sitten mukavaa...

...kun voi pieniä varpaita lämpimässä tuulessa heilutella...

...pienillä varpailla kuumalla hiekalla tepsutella...

...ja voi pienet kädetkin hiekkaan upottaa...

Näitä kuvia talvella katsellessa voi muistella miten ihanan lämmintä kesällä olikaan...minulle tämä helle alkaa kyllä jo riittämään. Jatkuva nihkeä olo iholla saa minut vaan kiukkuiseksi ja sisällä on aivan tuskastuttavan trooppinen ilmasto, vähän kun kättänsä nostaa, niin jo on hikihelmet huulen yläpuolella kimmeltämässä. En valita, mutta on se vaan kiva, että Suomessa on 4 vuoden aikaa.

Antaa kaikkien kukkien kukkia vaan

2011-07-22T22:49:00.003+03:00

Hei vaan piiiitkästä aikaa. Kylläpä aika on kulunut hurjaa vauhtia. Viimeksi, kun tänne kirjoittelin, meitin vaavi oli ihan vaavi vielä ja nyt neiti jo melkein kävelee ja leikkii legodublopalikoilla ja touhuaa niin kovin koko päivän. Ihana pieni ilopilleri.

Aika on mennyt suitsaitsukkelaan arkisten askareitten kimpussa puuhatessa, omille kivoille pipertelyille ei ole juurikaan jäänyt aikaa ja samaisesta syystä ei ole ollut mitään blogattavaakaan. Kamerakin on pölyttynyt kaapin kätköissä. Kunnes parisen viikkoa sitten 3 viikon huvilareissulta kotiuduttuamme sain näpsäistyä muutaman kuvan puutarhastamme.

Puutarha oli puhjennut kukkaan.

Noh, nämä nyt ei kukkia ole, mutta kylläpä olikin kolmessa viikossa meidän pieni kasvimaakin alkanut kukoistamaan ja tämän kuvan ottamisen jälkeen on kasvimaan herkuille tullut rutkasti pituutta lisää. Yksi pieni vaaviporkkana ollaan maistettu ja ihan on ollut pakko napata pari pulleinta herneenpalkoakin maisteltavaksi, makoisia ovat, ainakin äitin mielestä, jostain kumman syystä pikkuherra ei ole kovin innostunut herneistä, vaikka ovat omakasvattamia. No, eipähän varmaankaan sitten käy salaa herneitä napsimassa ;)

Tämän minikasvimaan viereen oli tarkoitus laittaa toinenkin tuollainen laatikko mansikoita varten, mutta se nyt vaan jäi laittamatta, kun en saanut "tilaamaani" laatikkoa (=iso mies ei kerennyt tekemään). Ehkä sitten ensikeväänä...

Ja mitä otsikkoon tulee...antaa kaikkien kukkien kukkia vaan...

Mukavaa kesän jatkoa ja palaan pian, tai sitten en, katoa en kuitenkaan kokonaan =)

Kaappien kätköistä

2011-04-11T21:55:00.002+03:00

Käykäähän kurkkimassa tuolta sivupalkista blogikirppistäni, olen laitellut sinne tavaraa myyntiin, ja jos jotakin mieluista löytyy, niin eikun sähköpostilla kyselemään hintoja ym.

Mustikkamuffinssi

2011-02-25T23:43:00.002+02:00

Jaahans, ettei vaan vahingossakaan pääsisi laihtumaan, niin piti kokeilla uutta muffinssireseptiä. Pienen miehen kanssa niitä tänään leivoimme ja tämän helpompaa ja nopeampaa ei leipominen voi enää ollakaan. Kaikki ainekset vaan kulhossa sekaisin (meillä käytettiin haarukkaa) ja taikina vuokiin ja vuuat uuniin, vartti uunissa ja namskis, päästiin herkuttelemaan. Ohje löytyy Elovena kauralese paketin kupeesta. Kannattaa kokeilla, hyvää oli.

Ostin joku aika sitten tuollaisen muffinssitelineen, hauska tapa laittaa muffinssit tarjolle. Kerkesimme tosin napostelemaan ennen kuvan ottoa jo muutaman muffinssin, joten teline ei tullut ihan täyteen herkuista.

Makoisaa viikonvaihdetta kaikille teille, jotka käytte täällä juttujani kurkkimassa!

Kun jotain on pakko saada tehdä...

2011-02-22T23:00:00.002+02:00

Niin tehdään sitten vaikkapa hernepusseja lasten leikkeihin. Tildan somista kankaista. Kauaa ei nokka tuhissut näiden tekemisessä, tosin silti pieni miehen alku kerkesi moneen otteeseen kysyä, "onko se jo valmis?" No, valmista tuli ja sitten pääsi pienet kädetkin hommiin. Suppilo täyttöaukkoon ja eikun herneitä tiputtelemaan, kivaa oli. Ainakin pienellä miehellä.

Kivojahan nämä hernepussit ovat, mutta en ole kyllä enää kovin vakuuttunut siitä, oliko tämä sittenkään kovin fiksu ajatus. Toinen lapsista tykkää, toinen ei. Ja muutamaan otteeseen olen joutunut ottamaan pussukat jo jemmaankin.

Oletteko muuten tehneet saman havainnon kuin minä, että kaikista yksinkertaisimmista asioista saadaan aikaiseksi kaikista parhaimmat leikit? Keittiötarvikkeet, vessa/talouspaperihylsyt, pahvilaatikot jne...mihin niitä oikeita leluja oikeastaan edes tarvitaan?

Eräskin päivä pieni mies istuskeli kiikkustuolissaan hyvin keskittyneesti ja tuijotteli kyljelleen käännettyä muovijakkaraansa. Kun kysyin mitäs puuhaat, niin vastaukseksi tuli, "katselen telkkaria". Niinpä tietenkin, kas kun en sitä heti hoksannut.

Mutta siis joo, ei pitäisi aina antaa lapselle "valmiiksi tehtyjä juttuja". Hyvä esimerkki siitä on pienen miehen joululahjaksi saama "keittiö". Sillä leikittiin ehkä päivän verran ja sen jälkeen se on saanut toimittaa lähinnä seinäruusun virkaa. Kun taas ennen "valmiskeittiötä" leikittiin keittiöleikkejä milloin missäkin ja uunin virkaa toimitti milloin mikäkin kolonen. Ja hauskaa oli.

Tässä nyt kuitenkin nämä hernepussukat.

Herätyskello

2011-02-08T22:32:00.004+02:00

Tömps, tömps tömps. Äää, ääää, äääää, tömps, tömps tömps.

Huomasin tänään aamulla unenpöpperöisenä, että meille oli jostain tupsahtanut uusi herätyskello. Herätyskellossa oli mitä miellyttävin herätysääni, pehmeä tasaiseen tahtiin kuuluva tömps, tömps, tömps ja lisäksi kuului äää, ääää, äääää. Ihana herätys. Kerrankin heräsin hymy huulillani. Rakas pieni tyttäreni oli heti aamusesta oppinut uuden taidon. Kädet viuhtoivat vuoronperään pikkuisen kylkiin ja masuun varsin vauhdikkaasti ja voimalla. Siitä tuo ääni tömps, tömps, tömps. Ja uuteen taitoon oli myös yhdistetty edellisen päivän taidonnäyte. Kielennäyttäminen höpöttämisen kera. Äää, ääää, äääää.

Ihana.

Tätä tömpsöttelyä on muuten jatkunut koko tämän päivän, ja ihan nauratti äsken, kun vielä yöunissakin neiti viuhtoi kättään ja kuului tömps, tömps, tömps.

Mikähän taito huomenna opitaan, olisiko vuorossa varpaiden suuhun laittaminen? Ainakin kovin lupaavalta on tänään jo näyttänyt hoitotasolla vaipanvaihdon yhteydessä, kädet ottavat jo polvista kiinni ja jalkoja nostellaan jo kattoa kohden. Ihanaa seurata, kuinka pikkuinen oppii koko ajan uusia taitoja. Voi, kumpa muistaisin nämä hetket ikuisesti.

Haluatteko tietää mitä pikkumies totesi minulle eilen aamulla sängyn päällä pötkötellessämme?

pikkumies "näyttää komeetalta"

minä "ai mikä?"

pikkumies "sinun napasi"

minä "ahaa, hmm...no, saattaahan se vähän näyttääkin"

Hienoja oivalluksia tulee noilta pieniltä ihmisiltä aina toisinaan. En olisi kyllä keksinyt itse kuvailla ikupäivänä napaani komeetan näköiseksi, mutta kun tarkemmin napaani vilkaisin kylkiasennossa pötkötellessäni muutamine vatsamakkaroineni, niin saattoihan tuo napa ihan komeetalta näyttääkin. Ja mistä tuo pikkumies komeetoista mitään tiesi? No, Puuha-Peteltä oppii kaikenlaista. Puuha-Pete lehdessä 10/2010 on tarinaa komeetasta, ja siellä on myöskin kuva komeetasta (piti ihan käydä tarkistamassa), johon pikkumies napaani vertasi. Aika hyvin keksitty. Näyttääkö kenenkään muun napa komeetalta?

Hotelli Helpotus

2011-01-27T23:29:00.005+02:00

Hei, täällä taas =)

Ehdottelin tuossa isolle miehelle ennen pikkuisen syntymää, että josko vaikka vähän rempattaisiin tuota pikkuvessaa, vaihdettaisiin nyt ainakin taso ja loppujen lopuksi siinä kävikin sitten niin, että mies innostui tekemään vähän enemmänkin remppaa. En laittanut vastaan. Katsokaapa kahta alinta kuvaa, niin ymmärrätte miksi.

Mainitsen tässä nyt vielä senkin, että tämä samainen keskustelu oli käyty jo muutamaa vuotta aiemmin, ennen pikkumiehen syntymää, mutta remppa hyytyi siihen, että uusi allas ja wc pönttö ostettiin ja muuta ei sitten syystä tai toisesta (joita en edes enää muista) tehtykään.

Tällainen vessa siitä nyt sitten tuli. Ei ole ainakaan koolla pilattu. Hotelli Helpotus. Lähtötilanne taisi olla lähempänä Hotelli Kuvotusta ;)

Mies nikkaroi tuollaisen allashyllykön. Korit ovat vanhoja, niissä on säilytetty milloin mitäkin ja nyt niistä tuli oikein loistavat pyyhe- ja vessapaperikorit. Allas ja vessanpönttö eivät muuten ole ne, jotka jo vuosia sitten olimme hankkineet tätä vessaa varten. Jalallinen lavuaari ei enää tuntunutkaan toimivalta systeemiltä (tarviiko kukaan jalallista allasta? saattas olla kaupan) ja vessanpönttökin vietiin huvilalle. Joten ostimme sitten uudet.

Peilin metsästys meinasi ottaa koville, kiersin pikkumiehen ja vauvamasun kanssa lähes kaikki paikat, missä peilejä tiesin myytävän ja mieleistä ja varsinkaan oikean kokoista ei sitten millään löytynyt, joten oli sitten tyytyminen fasettihiottuun simppeliin peiliin, joka on ainakin oikean kokoinen.

Jotain pientä fiksausta vessassa pitäisi vielä tehdä ja jotain pitäisi vielä laittaa seinälle, mielessä on käynyt kyltti tai tarrateksti, jossa lukisi `Hotelli Helpotus´.

Kattoon laitoimme varastossa olleita jämäpaneleita, jotka maalasin valkoiseksi. Että osasikin olla hien pintaan nostattavaa puuhaa. Olin viimeisilläni raskaana, ja jalat ja kädet olivat ihan turvoksissa ja sormet olivat sen lisäksi puuduksissa ja koppuraiset. Jonkinsortimentin rannekanavaoireyhtymä vaivasi minua raskausaikana kesähelteiltä aina lokakuun loppuun saakka, ja vielä kuukausi synnyttämisen jälkeenkin. Erittäin raivostuttava vaiva, toivottavasti en joudu kokemaan sitä enää uudestaan.

Lattiaan laitoimme ihan vain lankkukuosista laminaattia.

Ja tässä ennen kuvat. Hotelli Kuvotus. Ruskeaa muovimattoa seinissä ja katossa, kammottavassa kunnossa oleva allastaso jne. En jää kaipaamaan tätä näkymää.

Vaaleanpunaista

2011-01-23T21:06:00.004+02:00

Heipä hei. Täällä taas.

Pikkuhiljaa yritän tässä palailla blogimaailmaan, tosin olen kyllä käynyt kurkkimassa blogilandiassa ihan mukavasti, mutta oman blogin päivitykseen ei vielä ole löytynyt oikeanlaista mielentilaa. Jospa tämä tästä.

Kolmisen kuukautta pienen tytöntylleröisen äitinä on hujahtanut ihan hirmuisan hurjaa vauhtia. Tyttö on hyväntuulinen, ei paljoa itkeskele ja mikä ihaninta, nukkuu yöt hyvin. Pieni prinsessani on valloittanut sydämeni ihan kokonaan.

Koska jutut ilman kuvia ovat vähän köyhänpuoleisia, laitan teille katseltavaksi kuvia pienen tytön kastepäivän kukkakimpuista. Kukat ovat suosikki kukkakaupastani tästä läheltä, ja niiden tilaaminen oli sangen mielenkiintoinen operaatio, kun mukanani oli kolmevuotias, ei niin paikallaanpysyvä uhmaikäinen pojan vesseli. Tärkeimmän sain kuitenkin sanottua. Vaaleanpunaisia kukkia.

Minusta tuli...

2010-11-30T21:57:00.002+02:00

...pienen suloisen prinsessan äiti lokakuun lopussa...blogi uinuu talviuniaan...palaan taas jonakin päivänä...en tiedä vielä milloin...mutta palaan kuitenkin.

Keittiön pieni pintaremontti

2010-08-16T20:52:00.009+03:00

Keittiö ennen. Jaiks, ihan hirvittää laittaa aloituskuvaksi moinen hirvitys. Hmm, pehmentääkseni sanojani, kyllähän tuo varmaan aikanaan on näyttänyt ihan hienoltakin, mutta aika aikansa kutakin.

Kauan pehmittelin isoa miestä keittiön uusimisella, ja lopultahan tuo sitten suostui "pieneen pintaremonttiin". Näin jälkikäteen ajatellen, en tiedä olisiko ollut viisaampaa päräyttää suoraan Ikeaan ja ostaa sieltä uudet kalusteet koko keittiöön. No, tiedä tuota, mutta tulipahan nyt kokeiltua tämäkin homma.

Saanko esitellä, uusvanha keittiömme.

Peltinen kello, aivan loistava löytö Iskusta, sopii täydellisesti uusitun keittiön ilmeeseen.

Ja mitä tulikaan tehtyä? Ovet maalattu, vetimet vaihdettu, tasot vaihdettu. Oikeanpuoleisella seinällä kaappien paikkoja siirrelty, avohylly nikkaroitu. Hana ja allas uusittu. Uusi liesituuletin, uuni ja induktio liesi. Sähkötöitä teetetty. Välitilan "muovimatto" vaihdettu maalattuun puupaneeliin. Yksi uusi alakaappi ovineen ostettu Ikeasta, tai oikestaan kaksi, tarvitsihan tuo uunikin oman kaappinsa. Seiniä maalattu. Verhotanko ja verho uusittu.

Katto (jonka maalaamista en enää edes suunnittele), lattia ja seinät uusitaan sitten joskus hamassa tulevaisuudessa, mutta silloin taitaa olla jo aika uusia keittiökin.

Iso ja toimivaksi todetta allas Ikeasta, hana Prismasta (kyllähän niitä kauniinpiakin hanoja olisi, mutta tässä kohtaa hinta oli ratkaisevassa asemassa).

Liesituuletin K-raudasta, järkyttävän kovaääninen, vaikka esitteessä olevista malleista taidettiin mainita kaikista hiljaisimmaksi. Nooh, miten se menikään, hyvää ja halpaa ei...

Induktioliesi osoittautunut todella loistavaksi valinnaksi, suosittelen. Lieden puhtaanapitovinkkejä otan tosin ilolla vastaan.

Hups, yksi vetolaatikon etulevy täytyy vielä maalata. Laatikon tilalla oli aiemmin kaksi leikkulautaa, jotka halusin pois maalausoperaation jo tehtyäni. Tilalle löytyi vetolaatikko, jonka maalaus on nyt vaan jäänyt tekemättä...

Vetimet Ikeasta, puupanelit jemma nimisestä paikasta kotoa. Tasot laminaattia, paikallisesta kalustefirmasta.

Vielä kun löytäisi uuden kattovalaisimen ja kivan maton lattialle...

Pieni pala pientä pintaremonttia

2010-08-15T21:34:00.002+03:00

Melkein valmis, vielä jokunen pikku juttu, valmistuu milloin valmistuu, mutta eiköhän nyt ole tullut aika paljastaa edes pieni palanen pintaremonttimme kohdetta. Varsinkin, kun sain verhon viimein ikkunan eteen.

Svaneforssi sai kyytiä, kun paikallisesta kaupasta ei saanut sopivan levyistä valmisverhoa. Ei auttanut muu, kuin ratkoa saumat auki ja ommella surauttaa saumat sopivan levyisiksi.

Pienellä miehellä oli tässä puuhassa tärkeä nuppineula-assistentin rooli. Kerrottakoon, että nuppisneula-assarin työhön kuuluu ojentaa pyydettäessä tietyn värinen nuppineula nuppineulatyynysta ja vastaavasti nuppineulojen laittaminen takaisin nuppineulatyynyyn. Erittäin varovaisuutta ja tarkkuutta vaativa työ, mutta samalla hyvin kiva ja opettavainen.

Lisää juttua kuvien kera on tulossa (toivottavasti pian), käykäähän kurkkimassa.

Joko arvaatte, missä huoneessa olemme pintaremonttia tehneet?

Jatkettava lasten sänky

2010-07-28T21:50:00.002+03:00

Täältä helteen keskeltä kaipaan pikaisesti vinkkejä, mistä löytää lasten jatkettava sänky. Malliltaan saisi olla vanhanaikainen korkeilla päädyillä ja jonkinmoisilla reunoilla oleva valkoinen sänky. Puupajalla löytyy ainakin muutamia vanhoista päädyistä tehtyjä sänkyjä, mutta malliltaan eivät olleet ihan täydellisiä. Teettäminen on vakavassa harkinnassa, mutta jos jostain löytyisi valmis sänky, niin hyvä olisi...alkaa olla kiirus pienen miehen saada uusi sänky...

Kesällä kerran

2010-07-19T19:53:00.004+03:00

Rakas pieni poikani huvilarannassamme kesäkuussa.

Uskaltaako tänne edes mennä? Mahtaisikohan tällä huussilla voittaa "kesän kaunein huussi-kilpailun"? Kauneudesta en tiedä, mutta ainakin huussi on hyvin ilmastoitu, näköalat ovat vaikuttavat joka suuntaan ja taustamusiikkikin kuuluu vakiovarusteisiin, vaihtoehtoisesti joko linnunlaulua tai moottorisahan pörinää.

Äiti, pissi tulee, tännekö?

Kerrottakoon lopuksi, että kyllä meiltä löytyy ihan oikea sisävessakin huvilalta, ja tämä sympaattinen huussiviritelmä palvelee enää lähinnä biokompostorina. Kunnes jälleen jonakin päivänä, jonakin vuotena huussi saa yllensä uuden kauniin ulkokuoren. Ehkä ei kuitenkaan pressua enää. Vai mitä olette mieltä?

Aamulla aikaisin

2010-07-15T04:24:00.002+03:00

Kello neljä aamulla herään hikimärkänä sängyssä. Käyn vessassa, menen takaisin sänkyyn. Vaihdan asentoa kyljeltä toiselle, äh, uni ei tule takaisin...vauvamasu ei tee oloani yhtään helpommaksi.

Niin, vauvamasuni...kyllä, luitte aivan oikein, vauvamasuni. Meillä todellakin odotetaan pientä piiperoista. Lokakuussa hänen olisi tarkoitus tähän maailmaan tupsahtaa.

Nousen sängystä, ei kertakaikkiaan pysty olemaan enää sängyssä. Makuuhuoneessa vallitsee troopppinen ilmasto, olo on kuin huonosti lämmitetyssä saunassa. Käyn juomassa lasin jääkaappikylmää mehua. Istun olohuoneen sohvalle. Mietin mitä tekisin. Avaan olohuoneen ison ikkunan, aah, ihanan viileää ilmaa. Mikä mahtava tilaisuus tuulettaa huonetta. Ulkona 20 astetta lämmintä, sisälämpömittari näyttää kolmeakymmentä. Ikävä vaan, etten pysty jättämään ikkunaa auki, ja menemään takaisin nukkumaan. Pakko valvoa, ettei kaupunkilaissisäkissat karkaa ikkunasta ulos sopivan tilaisuuden tullen.

Olohuoneen pöydällä nököttää kannettava tietokone, sillä samalla paikalle, mihin sen muutama tunti aikaisemmin olin jättänyt. Kehtaisinko avata koneen ja lähteä aamusurffaamaan?

Avaan koneen, kirjaudun blogisivuilleni. Ikkunasta tuleva ihanan viileä ilma vilvoittaa tukalaa olotilaani. Kameraa en sentään tähän aikaan aamusta kaiva esille. Kukaan tuskin ilahtuisi näkemästään, jos nyt kuvaisin nuhjaista ulkokuortani.

Kello lähenee viittä. Saisinkohan jo unenpäästä kiinni? Parhaassa tapauksessa kerkeäisin nukkumaan vielä kaksi tuntia, ennenkuin pieni talonväki herää aamupuuhilleen.

Pöydälle asetettu sisälämpömittari näyttää enää vain kahtakymmentäviittä lämpöastetta. Olipahan tästäkin jotakin hyötyä. Sain raikastettua hetkellisesti sisäilmaa ja tulipahan viimeinkin kerrottua teille vauvamasustani.

Apua...kissa lähestyy avointa ikkunaa. Ikkuna äkkiä kiinni, voi miten kuuma tulee heti. Kissa poistuu paikalta ja ikkuna samantien uudestaan auki.

Kello on viisi. Makkarista kuuluu pienen miehen äännähtelyä. Käyn kurkkaamassa. Auts, pohje kramppaa kipeästi...

Pitäisiköhän mennä takaisin nukkumaan, tulisikohan se uni jo? Toisaalta, istuisinko aamuun saakka tässä soffalla ja päivystäisin ikkunaa? Kerkeäisiköhän sisälämpötila laskemaan vielä toiset viisi astetta?

Ugh. Olen puhunut. On varmaan parasta mennä takaisin sänkyyn, en kuitenkaan saa tilaisuutta nauttia päiväunista.

Tulisipa uni.

Hyvää huomenta.

Kun piti saada koru juhliin ja...

2010-07-11T20:44:00.004+03:00

...sopivaa ei kaupasta löytynyt. Tein sellaisen sitten ihan itse. Helmikätköistäni löytyi vieläpä kaikki mahdollinen, foliosydäntä lukuunottamatta. Hopeaa, swarowskin kristallia ja helmiäislasihelmiä vaijeriin pujotettuna. Foliosydämeen kieputtelin hopealangasta ihan tarkoituksella hyvinkin rennolla kädellä lenksut (termit hiukan hakusessa), hauskemman näköinen siitä sillä tavalla tulikin. Vaatii hieman totuttelua opetella tekemään jotain "ei niin tarkasti", kun on aina yrittänyt tehdä kaiken viimesen päälle hienosti.

Täytyy sanoa, että korujen kuvaaminen ei ole kyllä helpoimmasta päästä, mutta tässä nyt muutama parhaiten onnistunut otos.

Valmistin korun salaa pikkumieheltäni, koska puuhasta ei olisi muutoin tullut yhtikäs mitään...kuvaamisenkin yritin tehdä salaa, mutta kuinka ollakaan, kun nupunapu huomasi mitä olin tekemässä, oli hänen ehdottomasti saatava koru kaulaan ja eihän siinä sitten auttanut muu, kuin antaa pikkuherran tutkiskella korua.

Hauska juttu sattui tässä eräänä arkipäivänä, kun laitoin korun kaulaani. Nimittäin pikkumieheni mielestä en olisi saanut laittaa sitä, koska hänen mielestään se oli juhlakoru...pienen neuvottelutuokion jälkeen sain kuin sainkin pitää korun kaulassani.

Huh huh, nyt on blogi vihdoin saanut uuden tekstin...mahtaakohan kukaan enää edes lukea juttujani, niin hiljaista täällä on viimekuukausina ollut. Huikkaa hei, jos vielä käyt kurkkimassa blogiani.

Helteistä heinäkuuta!

Kirppisunelmia

2010-06-01T14:00:00.003+03:00

Olen vihdoinkin saanut aikaiseksi tutustua vaatekaappini aarteisiin. Voitte arvata, että muutamaan otteeseen mielessäni käväisi kommentti "Ai, onko minulla tällainenkin!".
Kyseisen kommentin saaneisiin vaatteisiin voitte käydä tutustumassa Amelian kirppisunelmissa, johon on linkki tuossa sivupalkissa.

Tuuleen kuiskaan toiveen, olkaa niin kiltit ja auttakaa minua pääsemään eroon minulle tarpeettomista vaatteista.

Päivittelen tuota kirppisblogia pikkuhiljaa ajan kanssa, mikäli kiinnostusta kirppistavaroitani kohtaan riittää.

Käykäähän kurkistamassa, jospa kirppikseltä löytyisi jotain kivaa juuri sinulle.

Omenapuun alla

2010-05-23T21:25:00.003+03:00

Wanha omppupuu, keväällä omenankukkien aikaan. Seison valkoisen kukkahunnun alla, laitan silmät kiinni, kuuntelen lintujen laulua ja annan unelmille siivet...

Tikapuita pitkin...

2010-05-20T15:20:00.002+03:00

Ihanaa, kesä on täällä! Tänään on ollut aivan loistava hellesää, aurinko porottaa pilvettömältä taivaalta ja pienen pieni tuulenvire vilvoittaa hetkellisesti. Aivan mahtavaa!

Vaikka nyt onkin mitä ihanin kesä, palaan ajassa taaksepäin, tuonne viime syksyyn saakka, jolloin iso mies sai toteuttaa toiveeni heinäseiväs tikapuista. Kuvassa kaksi erilaista testiversiota tikapuista. Kumpaisesta sinä tykkäät enemmän?

Kyseiset tikapuut ovat muuten myytävänä, joten laita viestiä vaikkapa kommenttilootaan, mikäli kodistasi löytyy sopiva paikka aidoista heinäseipäistä tehdyille tikapuille.

Kuvassa näkyy myös vanha ovi, jonka sain viimesyksynä omakseni. Ovi on lapsuuskodistani ja se on ollut käytössä joskus ennenvanhaan kauan kauan sitten. Melkoisen painava ovi ja kauniskin vielä, kyllä sitä ennenmuinoin on osattu tehdä kaikesta niin kaunista ja aitoa. Kiitokset vielä ovesta veljen perheelle.

Muistaako kukaan vielä höpinöitäni pienestä pintaremontista? Nooh...sellainen on todellakin ollut tekeillä, mutta kuten alunperin epäilin, valmistumisajankohtaa on vaikea määritellä...meillä kaikki tuppaa valmistumaan melkoisen verkkaiselle tahdilla, vaikka kyseessä ei olisi kovinkaan kummoinen juttu. Koittakaa jaksaa odottaa, maltti on valttia.

Mukavaa loppuviikkoa ja nauttikaa ihanasta kesäsäästä niin kauan, kuin sitä riittää!

Äitienpäivänä

2010-05-09T15:01:00.003+03:00

Pienen miehen paketti mummulle. Mansikkamarengin tuoksuista tiskiainetta nupunapun ja mummun yhteisiin tiskaushetkiin =).

Onnea kaikille äideille!

Amelian Unelman pellavaiset pussukat

2010-05-07T14:28:00.004+03:00

Oi joi, luvattoman pitkään olen viettänyt hiljaiseloa blogi/nettimaailmasta. Tauon aikana en ole saanut aikaiseksi en sitten yhtikäs mitään. Mitään sen kummempaa ei ole tapahtunut, ainoastaan pienen miehen päivärytmi on muuttunut sen verran, että omaa aikaa ei päivisin juurikaan enää ole ollut. Minne katosi päiväunet??? No jaa...jotakin elämää mullistavaa on kyllä ollut työn alla jo jonkin aikaa, mutta siitä lisää ehkä joskus myöhemmin...

Tänään oli siitä eriskummallinen päivä, että jokin innostuksen öttiäinen puraisi minua sen verran, että otin kameran käteeni ja kuvasin jo aikaa sitten valmistuneet pellavapuuvillaiset pussukat.

Pussukkakuvien myötä toivotan teille kaikille ihanaa toukokuuta ja toivottavasti jatkossa uusia postauksiani ei tarvitsisi odottaa ihan näin pitkään. Heippatirallaa hei.

Sydämellinen bling

2010-03-03T12:38:00.002+02:00

Pellavaa, puuvillaa, juuttia ja ripaus swarowskin kristallia. Yksinkertaista, mutta kaunista. Olen ihan hulluna swarowskin kristallihelmiin ja kun jemmassa sattui olemaan muutamia korunvalmistukseen tarkoitettuja swarowskeja, pulpahti mieleeni kokeilla, miltä kristalli näyttäisi pellavan kanssa.

Sydän on kaupan, jos mielit sitä omaksesi!

Asiasta kukkaruukkuun vai pitäisikö sanoa kiisselikuppiin...

Päivänä eräänä olimme valmistautumassa pienen miehen kanssa päiväunille, kun hän ilmoitti haluavansa hakea kirjan...pieni mies poistui makkarista hakemaan kirjaa. Odotin ja odotin ja kun pientä miestä ei alkanut kuulua takaisin, lähdin katsomaan, että mikähän nyt on homman nimi. Menin keittiöön ja hui kauhistus, nupunapu seisoi keittiössä kädet aivan yltäpäältä veressä...tai siis niin luulin yhden pienen silmänräpäyksen ajan. Sydän hyppäsi kurkkuun ja palasi sieltä takaisin omalle paikalleen, kun tajusin, että eihän ne kädet olekaan veressä vaan...KARPALOKIISSELISSÄ! Mitä ihmettä, miten voi olla mahdollista, että molemmat kädet olivat niin totaalisen kiisselissä? Kiisseliä oli myös melkoisen lahjakkaasti muuallakin, kuin vain pienen herran kätösissä.

Ihan tarkasti en tiedä miten kiisseli loppujen lopuksi päätyi pienen miehen kätösiin, mutta villi veikkaukseni on se, että nupunapu oli mennyt keittiöön, työntänyt tuolin keittiötason viereen (siihen missä ne kiisselikupit olivat ), noussut tuolille seisomaan ja aikomuksena on kenties ollut laittaa kädet pöydälle. Pahaksi onneksi kiisselikupit sattuivat vain olemaan juuri siinä samaisella kohdalla ja plätsh! kädet osuivatkin pöydän sijasta suoraan kiisselikippoihin.

Taisi olla pieni mieskin hieman hämmentynyt yllättävästä tilanteesta, nimittäin minkäänlaista älämölöä ei kuulunut keittiöstä. Mietti kaiketi kuumeisesti, mitenhän tämänkin jutun selittäisi äipälle!

Höyhenkranssi

2010-02-25T13:53:00.004+02:00

Hei pitkästä aikaa! Lähestyvä pääsiäinen sai minut taas innostumaan höyhenkransseista ja ei auttanut muu, kuin laittaa kranssitehtaassa hihat heilumaan...

Kovasti olen miettinyt viimeaikoina, laittaisinko pienen blogipuodin pystyyn, niin kuin moni muukin on viimeaikoina tehnyt. Mietityttää vain, onko kukaan kiinnostunut ostamaan piperryksiäni ja maksaako kukaan niistä pyytämääni hintaa. Kun miettii miten kauan piperrysten tekemiseen menee aikaa ja kuinka paljon materiaalit maksavat, niin väkisinkin hinta kohoaa korkeaksi. Toisaalta voisin ilmoitella postausten yhteydessä myytävistä piperryksistä ilman sen kummempia puoteja. Eihän näitä piperryksiä kuitenkaan mahdottomia määriä täältä valmistu, jotain pientä aina silloin tällöin, mitä nyt olemattoman oman ajan puitteissa kerkeän tekemään.

Pieni mies on nukkunut päikkäreitä sen verran, että eiköhän tuo kohta tuolta kipitä halimaan...joten eikunheikunkeikun...käykäähän kurkkimassa, pian luvassa on ainakin sydämiä, pussukoita, magneetteja ja tilkkutäkkikin on tekeillä, niin ja se pieni pintaremontti...edelleen keskeneräinen eikä tällähetkellä edes työn alla.

Maalaisromantiikkaa

2010-02-08T13:41:00.002+02:00

Heissulivei!

Kovin on jäänyt tämä oman blogin päivittäminen hunningolle viime aikoina. En vain ole kerennyt saatikka jaksanut syventyä kirjoittelemaan ajatuksiani. Ei tässä varsinaisesti mitään ihmeempiä ole tapahtunut, mutta kun ei, niin ei, minkäs sille sitten mahtaa.

Pieni pintaremontti on keskeneräinen, mutta lupaavalta näyttää...en tiedä vielä kuinka kauan joudun pitämään teitä jännityksessä, mutta enköhän tässä kuitenkin kevään aikana pääse esittelemään teille uudistunutta kohdettamme.

Jotain on kuitenkin valmistunutkin piperrystehtaaltani. Nimittäin tuollaisia kukko/kana-aiheisia tauluntekeleitä. Luulen, että nämä taulut sopisivat myös pintaremonttikohteeseemme mainiosti...nyt joku ehkä jo arvaakin, millaisesta remppakohteesta on kyse...

Jos innostuit tauluista niin paljon, että haluaisit sellaisen myös omaan kotiisi tai lahjaksi jollekulle, niin laitahan viestiä sähköpostiini aiheen tiimoilta, niin katsotaan jos vaikka kerkeäisin laittaa taulupiperrystehtaassani hihat heilumaan.

Oikein mukavia talvipäiviä täältä toivottelen teille kaikille!

Rautasoffa huutonetissä

2010-02-03T23:13:00.004+02:00

Kuvassa näkyvä rautasohva on myynnissä huutonetissä tunnuksella arikan. Sohvan saa taitettua kasaan saranoitten ansiosta. Sohva on käyttämätön ja uutta vastaavassa kunnossa. Sohva oli aikoinaan oikein kunnon heräteostos ja sille ei ole sopivaa paikkaa kodistamme kuitenkaan koskaan löytynyt, joten se on odottanut taitettuna aikoja parempia. Toivottavasti sohva löytää uuden kodin, joten käyhän tekemässä tarjous huutonetissä ja sohva voi pian olla juuri sinun!

Ihana vanha pulpetti

2010-01-21T22:31:00.002+02:00

Vanha pulpettikaunokainen saapui tälläviikolla kotiimme. Eihän sille vielä ole edes paikkaa, minne sen laittaisin, mutta en voinut jättää tilaisuutta käyttämättä, kun niin lähellä sellainen oli myynnissä. Ihan on kivan värinenkin, tosin hieman paikoitellen on maalipinta rapistunut.

Nupunapukin oivalsi samantien, mitä pulpetin kansien sisäpuolelle kuului laittaa. Ei mennyt kuin hetki siitä, kun olimme saaneet kannettua pulpetin sisälle, niin pieni mies kiikutti jo piirustustarvikkeitaan pulpettiin.

Nyt pitäisi vielä saada nupunapulle oma huone, tai onhan sellainen olemassa, mutta se on hieman...etten sanoisi, remontin tarpeessa.

Kuulumisia

2010-01-19T23:54:00.002+02:00

Heipä hei. Kylläpä on pitänyt kiirettä, niin kiirettä, etten ole kerennyt perehtyä kunnolla edes uuden uutukaiseen ompelukoneeseeni. Kone on nököttänyt jo viikon olkkarin pöydällä, enkä ole edes koeompelua kerennyt suorittamaan...nyt kenties mietitte, että mikähän nyt niin tärkeää on, että uusi ompelukone jää pöydälle pölyttymään.

No, minäpä kerron, ihan vain vaivihkaa sen verran, että pientä pintaremonttia täällä olen tehnyt. Kovin on vaiheessa vielä, mutta voin luvata, että muutos tulee olemaan melkoinen. Olen ruuvaillut, pyyhkinyt, kantanut, hionut, pyyhkinyt, maalannut, kantanut ja ruuvaillut. Enenpää en tässä vaiheessa paljasta, palaan asiaan kunhan kaikki on valmista. Siihen saattaa kyllä kulua vielä päivä, kaksikin, kuukausi, vaikka puoli vuottakin...

Arvonta suoritettu

2010-01-18T19:05:00.003+02:00

Kiitos kaikille Amelian unelman arpajaisiin osallistuneille mukavista viesteistänne!

Ruuturaitaruusu, onneksi olkoon, tälläkertaa onni potkaisi sinua, laitathan yhteystietosi sähköpostiini amelianunelma@gmail.com, niin laitan palkinnon pikimmiten posteljoonin matkaan.

Satumainen talvi

2010-01-14T22:29:00.004+02:00

Omppu Pomppunen

Nupunapu

Lumienkeli

Huurteinen metsä

Voiko tämän kauniinpaa talvea ollakaan?

Amelian unelman arpajaiset

2010-01-06T17:16:00.002+02:00

Hei kaikille!

Vuosi Amelian unelmaa tuli äskettäin täyteen ja kun viimeinkin keksin, millä palkitsisin voittajan, on aika järjestää Amelian unelman arpajaiset.

Arpajaisiin voit osallistua jättämällä sunnuntaihin 17.1.2010 mennessä mukavan viestin tämän postauksen kommenttilootaan. Arpajaisten "Hannu Hanhelle" lähetän palkinnoksi kuvassa näkyvän kukkoaiheisen taulun. Taulun olen itse pipertänyt ja jatkossa näitä tauluja saattaa tupsahdella enemmänkin piperrystehtaaltani...

Ihanaa, kevättä kohden!

2010-01-01T14:46:00.005+02:00

Ihanaa, tammikuu!

Sain vihdoinkin mahdollisuuden tarttua kameraan, kuvatakseni ensimmäistä ompelemaani Tilda pupusta. Jotenkin niin veikeä veijari tuo pupu, että sille on varmaan ihan pakko joku päivä ommella kaveriksi toinen pupu. Vai miten olisi kokonainen pupuperhe?

Iloista vuodenvaihdetta!

2009-12-31T09:29:00.003+02:00

Toivotan oikein mukavaa vuoden 2009 viimeistä päivää!
Palaan taas ensivuonna uusin kujein!

Onnellista uutta vuotta 2010!

Niin ja, alla oleva kysely on edelleen voimassa, käyhän kirjoittamassa muutama sananen.

Amelian unelma

2009-12-26T23:38:00.002+02:00

Ihan meinasi unohtua, että tänään on blogini perustamisesta kulunut tasan vuosi. Kiitokset kuluneesta vuodesta. Blogin pitäminen on ollut todella hauskaa puuhaa. Vuosipäivän kunniaksi voisinkin ihan vaivihkaa esittää pienen kyselyn.

Mitä mieltä olet blogistani? Käytkö usein kurkkimassa blogiani? Haluaisitko arvonnan 1-vuotis juhlan kunniaksi?

Jään mielenkiinnolla odottamaan, kuinka moni vastaa kyselyyn.

3 yötä jouluun on...

2009-12-22T01:16:00.003+02:00

Oikein tunnelmallista joulunaikaa teille, rakkaat blogiystäväiseni!

Tuutti tötteröö tötteröö

2009-12-19T23:38:00.004+02:00

Tötterötehtaasta valmistui tuutti tötterö numero 2. Tämäkin yksilö päätynee pukinkonttiin.

5 yötä jouluun on...

Mistä on pienet pojat tehty?

2009-12-19T00:13:00.004+02:00

Saimme kutsun pienen pojan kastejuhlaan ja tuollaisen suloisen pehmotaulun ajattelin hänelle lahjaksi antaa. Taulun ompelin itse ja ensimmäiseksi pehmotaulukseni siitä tulikin ihan kiva.

Sytytän kynttilän

2009-12-16T21:50:00.001+02:00

Isää muistaen.

Tuutti tötteröö

2009-12-16T16:36:00.002+02:00

Olen ihastellut useissa blogeissa ja lehdissä tuollaisia tötteröitä ja eilen innostuin itsekin kokeilemaan millaisen tötterön saisin aikaiseksi. Palanen pikku herran linnasta tähteeksi jäänyttä raitakangasta, pari puunappia, ruutu- ja pitsinauhaa ja tadaa, saanko jälleen kerran esitellä, tuutti tötteröö!

Tötterön valmistaminen olikin niin hauskaa puuhaa, että suunnittelin jo tötterötehtaan perustamista. Alku on ainakin lupaava, yksi valmis ja toinen puoliksi valmis...vauhti on päätähuimaavaa tällä tehdaslinjalla...

Tämä tötteröyksilö saattaa hyvinkin päätyä pukinkonttiin...

Ihastuin...

2009-12-15T23:49:00.003+02:00

Näihin hurmaavan vanhanaikaisiin kuusen koristeisiin...ah, niin kauniita.

Voitteko kuvitella, joulu on jo ensiviikolla! Ja niin paljon haluaisin tehdä kaikenlaisia jouluisia ompeluksia ja pikku piperryksiä, mutta enhän minä millään kerkeä...

Ilokseni huomasin, että blogiini on liittynyt jo 22 lukijaa. Ehken sittenkään ihan yksikseni täällä höpise. Ja kommentit, ette uskokaan, kuinka mukavaa niitä on saada, joten rohkeasti vaan viestejä laittelemaan!

Nupunapun oma linna

2009-12-13T23:49:00.003+02:00

Oma pieni nupunapuseni, 2-vuotias jo! Päivänä eräänä tuo pieni poika rapsutteli masuaan ja taisin siinä sitten todeta, että pitäisi varmaan laittaa masukutkaan hieman rasvaa. Sitten pieni poika kipitti tiehensä ja hetken kuluttua palasi takaisin...oli siinä minulla naurussa pitelemistä. Näky oli vallan hupaisa. Pieni poika tepasteli takaisin, kuin pingviini konsanaan. Housut kintuissa ja käsissään hän piteli isoa käsirasvaputelia. Tarvitsi ilmeisesti äitin apua, kun ei omat taidot riittäneetkään ihan loppuun saakka. Hassu pieni mies.

Kaksi vuotis lahjaksi sain kuin sainkin valmiiksi suunnittelemani "linnan". Vielä viimeisenä yönä ennen juhlapäivää ahersin linnan kimpussa. Pähkäilin miten ompelisin oviaukon verhot paikoillensa. Kun en sopivaa ratkaisua klo 23 mennessä ollut keksinyt, päätin luopua koko puuhasta, ommellakseni ne kuitenkin joskus paremmalla ajalla paikoillensa.

Saanko esitellä. Nupunapun oma linna.

Sisätilat ovat tilavat ja valoisat. Lattiana pehmoinen patja. Huomioi eritoten patjan keskellä kulkeva viehättävä raita (mittavirhepaholainen...mutta itseasiassa patja onkin hurjan paljon hienompi raidalla, kuin ilman...tosin tuon mittavirheen takia sain istua ompelukoneen äärellä kolme ja puoli tuntia kauemmin...hmm...)

Moltexin kauniit tähtikuosiset tyynyt viimeistelevät sisustuskokonaisuuden...

Liput liehuvat...

Ja tässä linna ulkoapäin kuvattuna. Katto toimii mitä mainioimpana lekottelupaikkana kattimatikaisille...ja muutenkin sisätilat ovat viehättäneet eritoten perheemme kaikkein karvaisimpia osapuolia. Ja taitaa tuo pieni linnanisäntä itsekin olla tyytyväinen linnaansa, ainakin tuo hymy huulillansa nyökytteli päätänsä kysyessäni, "onko kiva?"

Huurteinen kranssi

2009-12-11T23:46:00.004+02:00

Keräsimme pienen miehen kanssa kesällä käpyjä hurjan monta pikku ämpärillistä, ajatuksissa oli tuolloin tehdä niistä monen monta kranssia...

Tässä niistä ensimmäinen...muutama käpynen, paljon kuumaliimaa ja hieman valkoista spraymaalia...

Vilukissan viltti

2009-12-10T13:42:00.002+02:00

Ommella surruutin tuossa jokin aika sitten tuollaisen torkkupeiton. Peiton toinen puoli on ihanan pehmeää karvaa ja toinen patjaraita puuvillakangasta.

Kuvittelin peiton valmistuvan nopealla aikataululla, mutta oikeasti aikaa tuhraantui vartti jos toinenkin ja muutama muukin. Karvan ompeleminen oli loppujen lopuksi varsin haasteellista minulle, mutta varsinkin vanhalla ompelukoneellani meinasi mennä karvat väärään puolakoteloon kesken ompelu-urakan.
Yleensä olen tarkka ompeluksissani, tarvittaessa puran ja ompelen, puran ja ompelen, kunnes olen tyytyväinen tai jos en ole sittenkään tyytyväinen, heitän tekeleen pussin pohjalle ja aloitan kokonaan alusta.
No, torkkupeitettä ommellessa minun oli pakko unohtaa "turha" tarkkuus, sillä ommella jurruutin suurinpiirtein silmät kiinni ja toivoin lähinnä, että ommel osuu edes likimain niin, että karva kiinnittyy patjaraitakankaaseen.
Kiinni on ja pysyy, mutta tikkausta kuvannee parhaiten sanonta...juosten kust...
Minun onnekseni sain tikkausjäljen kuitenkin melko hyvin piilotettua "nyppimällä" karvat tikkauksen alta pois.

Lopputulokseen olen kuitenkin tyytyväinen. Peitto on ihanan muhkea ja niin lämmin. Iltaisin on ihanaa käpertyä soffalle ja vetää viltti korviin saakka...

Joulukalenteri

2009-12-01T08:55:00.005+02:00

Tällainen joulukalenteri tonttutyttönen ilahduttaa pientä nupunapustamme tästä päivästä alkaen aina jouluaattoon saakka. Tonttytyttösen pussukka on täynnä salaisuuksia...joka päivä pieni mies saa itse valita yhden salaisuuden avattavakseen.

Tonttukalenterin idea on löytynyt vuosia sitten jostain ulkomaisesta askartelulehdestä. Sahauspuuhiin tarvitsin ison miehen apua, maalaus ja muut piperrykset olen kuitenkin tehnyt itse.

Mukavaa joulunodotusta, toivottavasti säätilakin muuttuisi pikkuhiljaa jo talvisemmaksi.

Joulunodotusta...

2009-11-30T00:03:00.004+02:00

Kovin on kiirettä pitänyt...ompelukone on surissut lähes aina sopivan tilaisuuden tullen...puusohvan päällinen on valmistunut, tilda pupunen on hattua vaille valmis, nupunapun oma pieni "linna" on viittä vaille valmis. Joulukalenteri tonttutyttönen, jonka piti valmistua jo viime vuoden joulukuuksi, valmistui viimetipassa sittenkin. Vain pikku yllätykset täytyy vielä löytää jostakin...eihän minulle sen suhteen toki mikään kiirus tule, onhan tässä vielä päivä aikaa löytää pikkuisiin pareripussukoihin täytettä...

Lupaan, että kaikki edellä mainitut tekeleeni tulen esittelemään teille sopivan tilaisuuden tullen. Käykäähän edelleen kurkkimassa, ainakin silloin tällöin.

Naulakon verhoviritelmä

2009-11-04T22:59:00.003+02:00

Minun on pitänyt esitellä teille jo aikaa sitten eteisen naulakko syvennykseen kehittelemäni verhoviritelmä. Ennen tuota verhoviritelmää ja seinien valkaisua, tuo eteisen vaatesyvennys oli yksi kotimme kauheimmista hirvityksistä, tupaten täynnä takkeja ja kenkiä ja vähän muutakin rompetta pullollaan oleva kolonen.

Verhoviritelmästä tuli mielestäni varsin onnistunut. Se ei ehkä ole kaikista käytännöllisin ratkaisu, mutta voittaa mennen tullen entisen kaaosmaisen näkymän. Eikä siihen tarvittu, kuin palanen pellavakangasta, pari amppelinkannaketta ja pätkä pyörökeppiä valkoisen maalin kera. Niin ja mies akkuporakoneineen ja vähän pienempi mies leikkiakkuporakoneineen.

Jouduin hieman kuvaamaan kohdetta valikoidusti, koska verhot ovat käytön myötä muuttuneet melkoisen ryppyiseksi alaosastaan. Verhojen takanahan on mitä mainioin piilopaikka nupunapun mielestä. Niin, ja se vasta onkin mukavaa, kun saa halailla ja rutistella verhoja. Olen myös kerran nähnyt kissan kiipeävän verhoa pitkin kohti kattoa. Niin, että mikä ihme se nyt on, jos verhot sattuvat hieman rypistymään.

Rakastan kransseja ja pakkohan sellainen oli laittaa myös narikan ylle. Kaunis, kuin mikä, ihan vain sellaisenaan, ilman mitään koristuksia. Jouluksi sinne saattaa kyllä tonttunen istahtaa kurkkimaan talon puuhia...

Hauskaa marraskuun alkua ja pian luvassa ainakin Tilda pupunen ja joulun punainen patjanpäällinen...

Tähdet, tähdet...

2009-10-25T22:59:00.002+02:00

Trakko, poppu, arvaatteko mitä nuo sanat tarkoittavat? Sanat ovat nupunapuseni sanavarastosta ja tarkoittavat traktoria ja possua. Hauskaa seurata, kuinka pikkuhiljaa alkaa pulpahtelemaan yhä enemmän ja enemmän uusia sanoja pienen miehen suusta. Joskus äiti on ihan ihmeissään, että mitähän tuo nyt tarkoittaa. Kuten tänään, kun pieni mies istui soffalla kirja kädessään ja taputteli kädellään vieressään olevaa vapaata paikkaa, toistaen samalla sanaa, jota en heti ymmärtänyt. Lopulta ymmärsin mistä oli kyse. Istu, sitähän se pieni mies minun kehotti tekemään. Jotenkin niin hellyyttävä tilanne.

Tänään sain vihdoinkin aikaiseksi ottaa kameran esille ja kuvata tyynyjä, jotka jokin aika sitten kotiutuivat meille postin kautta. Moltexin tähtityynyt odottavat vielä lopullista sijoituspaikkaansa, joka on...

...shh...itseasiassa se on vielä salaisuus, mutta ehkä voin sen teille kuitenkin paljastaa.

Tarkoituksenani on tehdä pienelle miehen alulleni syntymäpäivälahjaksi oma pieni pesä, johon nuo tähtityynyt sopivat täydellisesti. Iso mies on aloittanut tekemään puusta kehikkoa, johon minä sitten ompelen kankaasta seinät ja katon. Lattiaksi laitetaan patja ja patjan päälle kasa tyynyjä, joiden joukkoon nupunapunen voi käpertyä ottamaan vaikka pienet päivänokoset. Suuret ovat suunnitelmat, katsotaan miten käy.

Mukavaa lokakuun loppua ja käykäähän kurkkimassa, miten pesän rakentaminen edistyy =).

Aikaansaamattomuutta...

2009-10-09T23:55:00.003+03:00

...tai ajanpuutetta tai itseasiassa molempia. Kuvattavaa olisi, mutta päivällä en haluaisi "tuhlata" nupunapun päiväuniaikaa valokuvaamiseen, kun muutakin tekemistä olisi. Illalla nupunapun mentyä yöunille on niin pimeää, että joutuisi käyttämään salamavaloa, jonka jälkeen kaikki näyttäisi luonnottoman väriseltä tai jotain. Kaiken lisäksi en jaksa iltaisin tehdä enää yhtikäs mitään. Olen lähes kahden vuoden tauon jälkeen alkanut jälleen torkahtelemaan iltaisin soffalle telkkarin ääreen. Väsyttää. Niin, ja jos sattuisi kuitenkin käymään niin hullusti, että olisi vähäinen määrä tekemisen vimmaa jäljellä iltaisin, niin en sitä ainakaan kuvaamiseen tuhlaa, koska "huomenna" päivällä olisi paljon parempi kuvata päivänvalossa ja palatakseni lähtökuoppaan, en kuitenkaan "huomenna päivällä" halua tuhlata aikaani valokuvaamiseen. Milloinkahan sitten löytäisin sen sopivan hetken valokuvaamiseen...

Tämä oli sitten tällainen tylsä postaus ilman kuvatuksia. Koittakee ymmärtää. Aina ei vaan jaksa tai huvita.

Saisinko maalata valkoiseksi

2009-09-23T21:50:00.003+03:00

Muistatteko, kun olen muutamaan otteeseen valitellut eteisemme patinoituneista seinäpaneeleista ja siitä, kuinka iso mies ei ole antanut lupaa maalata niitä valkoiseksi?
Katsokaapas alla olevia kuvia. Ei, emme ole muuttaneet. Sain vain sittenkin pitkäaikaisen, hienovaraisen painostuksen jälkeen tahtoni sittenkin läpi. Usean päivän ajan vietin jokaikisen vapaahetkeni maalipurkin ja pensselin seurassa. Lopputuloksesta ei voi sanoa muuta kuin, maalipensselin olisi pitänyt saada heilua jo aikoja sitten. Parhain palaute tuli pieneltä mieheltä. Nupunapu nimittäin kipitti aina päiväuniensa jälkeen ensimmäisenä katsastamaan, mitä äiti oli unien aikaan saanut aikaan. Hyväksyvästi pieni mies sitten aina nyökytteli päätänsä.

Kurkatkaapa pari postausta alempana olevaa avainkaappi kuvaa. Kaappi on aivan samassa paikassa, tunnelma on vain kovin erilainen. Kirjoitelkaahan kommentointilootaan mielipiteenne pienestä pintaremontista.

Enkeli lentää liihottaa

2009-09-20T21:10:00.003+03:00

Tilda enkelini, esikoiseni. Kauan sitä pipersin, mutta vihdoin minulla on ilo esitellä se teille, rakkaat blogiystäväiseni.

Tilda enkelin oli tarkoitus liihoitella huvilan kylpyhuonetta koristamaan, mutta taitaakin käydä niin, että enkeli viettää talven kuitenkin kotosalla ja matkustaa vasta keväällä huvilalle.

Avainkaappi, lehtikori, pesuainepurnukka

2009-09-09T22:05:00.006+03:00

Piiiitkästä aikaa täällä taas. Suokaa anteeksi hiljaiseloni.

Se on nyt sitten syksy, ja sitä myötä kaikenmaailman reality hömpppäpömppä telkkaohjelmat. Illan tullen tämä äippä niitä sitten katselee tallenteelta, pienen miehen mentyä yöunille...
Monen monta kertaa olen avannut blogisivuni, mutta mitään järkevää kommentoitavaa ei kuitenkaan ole tullut mieleen ja kamerakin on piiloutunut kaapin hyllylle...sitten sitä vaan on kurkkinut toisten blogeja ja lopulta poistunut hiljaa takavasemmalle, sanomatta sanaakaan.
Olen minä toki yrittänyt saada jotain järkevääkin aikaiseksi, menetelmällä hiljaa hyvä tulee...palataan aikaansaannoksiini sitten joku toinen päivä kuvien kera...

Lopuksi vielä kuvia ihanuuksista, jotka ovat viimeviikkojen aikana kotiutuneet meille. Yksi sieltä, toinen täältä. Avainkaappi saanee vielä jossain vaiheessa verhontekeleen tai vastaavan somistuksekseen. Sydän on valmistettu omin pikku kätösin. Korissa säilytetään päivän posti. Käytännössä kori pitää kuitenkin sisällään vähintäänkin kahden viikon postit. Pesuaine purnukka tuntui muuten vain tuikitarpeelliselta ; )

Valkoinen sininen vihreä

2009-08-11T21:31:00.004+03:00

Nyt taitaa olla viimeinen hetki esitellä kolmas ja viimeinen tuoli keväisestä maalausurakastani. Nimittäin tuolien värit ovat niin keväisiä, etten enää syksymmällä kehtaa laitella tällaisia hempukoita näytille. Tuolit eivät nyt päätyneetkään ikkunan alle eteiseen vaan viereiselle seinälle. Kuvakulma ei ole paras mahdollinen, koska tuolien takana on peili, joka on toistaiseksi vielä väärässä kohtaa ja sen lisäksi se kaipaisi hieman tuunausta.

Ehdottelin isolle miehelle, että mitä jos maalaisin tuolien kohdalta seinäpaneelit valkoiseksi, kun en ole saanut lupaa maalata koko seinää. No, eipä tuo syttynyt siihenkään ajatukseen. Hmph. Minä en vaan niin kertakaikkiaan tykkää yhtään noista patinoituneista mäntypaneeleista. Yök.

Tässä vielä kuva vihreästä kaunokaisesta kokonaisuudessaan.

Mitä valkoisella spraymaalilla voikaan saada aikaiseksi?

2009-08-09T22:56:00.003+03:00

Kuten jo aiemmassa postauksessa kerroinkin, olen jokin aika sitten liittynyt "valkoiseen spraymaali -kerhoon".
Löysin mieleisen vessapaperitelineen huvilalle, väri vain oli väärä ja muitten bloggaajien onnistuneista spraymaalauksista rohkaistuneena pyysin isoa miestä ostamaan minullekin putelin valkoista spraymaalia. Helppo ja nopea tapa saada kaunista jälkeä aikaiseksi. Tosin, olisin voinut valita ehkä hieman tuulettomamman säätilan maalauspuuhaan...suhautus jos toinenkin saattoi mennä hivenen ohi kohteen tuulenvireen ansiosta. No, ensikerralla olen hivenen viisampi tässäkin asiassa.

Lopputulos on, etten sanoisi, täydellinen. Kannatti suhautella.

Krysanteemit ovat kyllä valkoista sortimenttia ihan alunperinkin, en suinkaan villiintynyt sprymaalipurkin kanssa ihan holtittomaksi, hih.

Hiekkalinna

2009-08-07T22:38:00.003+03:00

Vietimme tänään ihanan kesäisen helteisen päivän Lappeenrannassa. Ihastelimme valtavaa hiekkalinnaa, herkuttelimme jäätelöllä, kävelimme pitkin satama-aluetta upeita veneitä ja laivoja katsellen...

Lappeenrannassa kun olimme, niin sisustushöppänän oli pakko päästä kurkistamaan myös paikallisiin sisustusliikkeisiin...Sisustus Biancossa oli ihanan valkoista kaikkialla, Livinki puoti oli tulvillaan ihanan suloisia tavaroita ja pikkuisen sisustuskierrokseni yllättäjä oli uusi tuttavuus, Vanhan ajan sisustusliike K & K . Aivan mahtavan ihana puoti täynnä ihania tavaroita. Maltoin kuitenkin pitää kukkaron nyörit visusti kiinni, vaikka kovasti tekikin mieli ostaa yhtä sun toista tuosta ihanasta puodista.

Hieman on ollut viimeaikoina vaisua tämä blogin päivittäminen, mutta eiköhän tämä tästä vilkastu, mitä pidemmälle syksyä mennään. Pieniä sisustushankintoja on tullut tehtyä kesän aikana, olen myös liittynyt "valkoisten spraymaalaajien kerhoon". Ompelukone on surissut jonkin verran, eteiseen olen ommellut vaatenaulakon eteen pellavaverhot, Tilda kylpyenkeli on melkein valmis ja pienet säilytyspussukat odottavan ompelijaansa ompelukoneen vieressä...

Hullunkurinen haaveeni olisi osallistuminen syksyisiin Wanhan ajan käsityöläismarkkinoihin, mutta pahoin pelkään, että haave on tavoittamattomissa...äipällä ei vain taida olla tarpeeksi "omaa aikaa" haaveen toteuttamiseen...

Ihanaa elokuista viikonloppua blogiystäväiseni, vielä on kesää jäljellä...

(tää bloggeri ei taas suostu yhteistyöhön kappalejakojen suhteen. Kaikki vaan putkeen, hyvä tulee taputapu)

Virkkuukoukustelua

2009-07-22T22:15:00.002+03:00

Valmistuihan se, kilon kerä trikookudetta, yksi katkennut virkkuukoukku ja toinen ehjänä säilynyt, tunti silloin, toinen tällöin...tuollainen matontekelehän siitä nyt sitten syntyi. Tunnustettakoon, että kunnollinen päättely on vielä tekemättä. Otan mielelläni vastaan hyvät neuvot siitä, miten lopetuskohta kannattaa tehdä, että siitä tulee siistin näköinen.
Ihan alussa taisin virkata muutaman kerroksen liian tiukkaa, koska hieman matto kupruilee keskeltä, tosin lattialla sitä ei juurikaan huomaa. Viimeisen kerroksen suunnittelin virkkaavani ilman lisäyksiä, mutta kude ei sitten riittänytkään enää kokonaiseen kerrokseen. Pikkaisen nuo lisäykset näkyvät tuossa reunassa, mutta olkoon. Seuraavasta matosta tulee sitten pikkaisen parempi. Nalleherran peffa peittäköön keskeneräisen lopetuskohdan.

Poikkesimme jokin aika sitten nupunapun kanssa päiväkävelyllämme erääseen sisustusliikkeeseen, josta löysimme somat nallehenkarit pikkumiehen vaatteille.

Korin olen virkannut jo kevättalvella, jotain pientä koristusta olen suunnitellut siihen vielä laittavani...

Mukavaa puuhaa tuo virkkaaminen, ainakin trikookuteen virkkaaminen. Suosittelen kokeilemaan.

Ihan kuin etelän lämmössä

2009-07-21T23:44:00.004+03:00

Piipahdimme viikonloppuna meripäivillä Kotkassa. Säätila oli mitä mainioin, ainoastaan tuuli oli ajoittain häiritsevän kovaa. Nupunapun lierihattu lensi nimittäin yhden jos toisenkin kerran teille tietämättömille. Kunnes kekseliäs äiti kekkasi kietaista Baby Banzit (aurinkolasit) lierihatun ulkopuolelle pitämään hattua paikoillaan. Mitä sen väliä, vaikka pieni mies näyttikin loppupäivän ajan "Pieni talo preerialla" tyttöseltä, pysyipähän lätsä ainakin menossa mukana. Hih.

Kotkassa kun oltiin, niin oli aivan pakko päästä ihailemaan veneitä ja Sapokan ihanaa vesiputousta kukkaistutuksineen. Kerrassaan ihana paikka tuo Sapokka aivan keskustan välittömässä läheisyydessä.

Nupunapu pääsi myös ihastelemaan Maretariumin kalamaailmaa. Riemukkaasta kiljahtelusta ja juoksujalkaa tepsuttelusta päätellen retkikohteen valinta osui napakymppiin.

Poikkesimme myös lasten meripäiville, jossa pieni mies pääsi elämänsä ensimmäistä kertaa vanhanaikaisen karusellin kyytiin. Ja hauskaa oli. Seuraneitinä olleesta äitistä en olisi niinkään varma, nimimerkki kaikenlaiset kieputuslaitteet saavat voimaan pahoin. No, ei vaiskaan, oli äitilläkin ihan kivaa...tosin yllättävän vauhdikkaasti se karuselli pyöri...jos yhtään kauemmin olisi kieputus kestänyt...

Tässä teille muutama kuva kesäisestä retkestämme.

Kesä ja kärpäset

2009-07-18T22:05:00.004+03:00

Hauskaa viikonlopun jatkoa kaikille, nautitaan kesästä ja kärpäsistä(kin).

Karun kaunista

2009-07-17T21:28:00.003+03:00

Voitteko uskoa, että tämä blogimaailma on avannut silmäni näkemään monia esineitä uudessa valossa. Aikaisemmin olisin pitänyt kuvassa näkyvää lapiota kaatopaikkatavarana. Nyt en todellakaan kiikuta sitä kaatopaikalle. Kaikessa karuudessaan, harmaantuneine puuosineen, käyrine varsineen, ruosteineen ja sementtikerroksineen se ansaitsee minusta kunniapaikan huvilan pihamaalla.

Kantorumiluskin on kuin taideteos. "Kauneus on katsojan silmissä", pätee varmasti tähänkin otokseen.

Aikanaan huvilatyömaalta jouduttiin ajamaan kaksi kuorma-autokuormallista kaikenkokoisia kivenjärkäleitä pois. Välillä tuntui jo epätoivoiselta, että miten voi tontti ollakin niin kivikkoinen. Nyt iloitsen kivistä, jotka ovat saaneet jäädä kaunistamaan pihamaata. Näillä kivillä on kissojenkin kiva kelliä auringonpaisteessa.

Kissanpäiviä

2009-07-14T23:38:00.002+03:00

Harmaata kiveä

2009-07-10T23:19:00.004+03:00

Tällainen takka lämmittää huvilaamme. En varsinaisesti ole aikaisemmin ihannoinut vuolukivitakkoja, mutta tämä malli on kyllä ihan kelpo yksilö, toimintavarma ja ihan on kivan näköinenkin. Seinäkkeen takana on keittiö.

Nyt blogi hiljenee taas toviksi, laitelkaahan viestejä, niitä on aina niin kiva lukea.

Mukavaa viikonvaihdetta.

Kiikkuu kaakkuu

2009-07-09T22:46:00.004+03:00

Suloinen keramiikkaenkelityttönen lensi kiikkumaan huvilallemme. Ihanuus löytyi kesäisiltä kyläjuhlilta.

Viime huvilareissullamme sain aikaiseksi heilua hieman kameran kanssa. Saanko esitellä, huvilakeittiömme.

Kaappi ja aputaso Ikeasta. Leipälaatikko pikkupurnukoineen löytö Robin Huttusesta. Hieman leipälaatikossa häiritsee se, että kaapistot ovat puhtaan valkoisia ja leipälaatikko kermanvalkoinen, nooh, aputason päällä väri ei niin pahasti pomppaa silmään, kuin mitä kaapistojen alla...olkoon. Pikkupurnukat (tea, sugar, coffee) tulivat leipälaatikon "kylkiäisinä", en olisi niitä muutoin ostanutkaan. En vielä tiedä mikä niiden lopullinen kohtalo on, jäädäkö vaiko lähteä.

Keittiön matto ei ole tullut jäädäkseen, haaveissa sisalmatto. Pikku penkki Askosta, kotiin ostettu, mutta huvilalle kannettu. Etsinnässä sopiva istuintyyny.

R-kirjaimen olen ostanut jostakin nettikaupasta, en justiinsa nyt muista, että mistä. Tarkoitus oli laittaa se kotiin, mutta sattui sopivasti tulemaan postista juuri ennen huvilalle lähtöä, joten siinähän tuo nyt sitten kököttää, huvilan huuvan päällä. Olkoon siinä toistaiseksi.

Hassut kengät

2009-07-08T21:58:00.004+03:00

Kerran kesässä on aivan pakko päästä piipahtamaan Mikkelin Kenkäverossa. Ihana paikka, tykkään kovasti. Kerrankin oli kamera mukana ja sain jopa räpsäistyä muutaman kuvankin. Saavutus sinänsä, saa taputtaa.
Putiikeissa olisi ollut vaikka mitä ihanaa tavaraa kotiinviemisiksi, mutta tälläkertaa pidin pussin nyörit visusti kiinni, keskityin vain ihailemaan taitavien käsityöläisten tekeleitä.
Nupunapunkin kärsivällisyys palkittiin lopuksi herkullisella sydämenmuotoisella munkilla ja makoisalla mansikkamehulla, joka tarjoiltiin ihanasta vanhanaikaisesta pullosta. Pieni mies oli herkuttelutuokion päätteeksi aina nenänpäätä myöten sokerin peitossa. Voin melkein sanoa, etten ole koskaan syönyt niiiiin hyviä munkkeja. Nam.

Eikös muuten olekin aika hauskasti päässeet vanhat kengät uuteen kukoistukseensa?

Rinsessaenkuli

2009-07-01T23:04:00.002+03:00

Kovin olen hissukseen ollut blogimaailmassani viimeaikoina. Olen kyllä käynyt kurkkimassa muitten blogeja, mutta jotenkaan en ole vain itse saanut aikaiseksi kirjoitella omia kuulumisia.
Tänään nupunapusen ja isin päiväunien aikaan nappasin kameran olalle ja suuntasin askeleeni puutarhaan. Kärhöön on puhjennut ensimmäiset kukkaset ja nuppuja näyttää olevan sen verran paljon, että väriloistoa on luvassa piakkoin.

En yleensä innostu minkäänsortin puutarhapatsaista, mutta yläkuvissa näkyvä yksilö oli jotenkin niin kujeilevan herttaisen näköinen, että oli ihan pakko kiikuttaa se kotiterassia sulostuttamaan. Veikeä, vai mitä.

Nyt taidan poistua hetkeksi, ennen yöunille menoa, virkkuukoukun ääreen...sinisestä palluraisesta on muodostumassa kovaa vauhtia maton tapainen tekele. Huisin kivaa tuo trikookuteen virkkaaminen.

Hauskaa kesän jatkoa, palaan taas hetkenä minä hyvänsä. Käykäähän kurkkimassa.

Sininen lanka

2009-06-24T22:10:00.003+03:00

Ihana, ihana kesä. Eilen ja tänään olen saanut nauttia hetken aikaa ylhäisessä yksinäisyydessäni ihanasta hellesäästä paahteisella terassillamme, kun isi ja nupunapu uinuivat päiväunilla. Ja voi, kuinka nautinkaan linnunlaulusta, paljaista varpaista, pilvenhattaroista...

Ihan toimettomana en kuitenkaan osannut olla. Nappasin mukaani vyyhdin trikookudetta. Kieputtelin, vääntelin ja kääntelin ja kas, melkoisen pallon siitä pyörittelinkin. Saisinkohan aikaiseksi virkata pyöreän maton?

Suloista juhannusta

2009-06-18T01:17:00.003+03:00

Niin kiirusta on kesäkuussa ollut, etten ole kerennyt blogia päivitellä. On käyty ostoksilla Ikeassa, Haikon kartanossa syömässä. Pakattu ja purettu, huonekaluja kannettu ja kasattu. Huvilan pihamaata siivottu ja maalipensseliä heilutettu.
Huomenna matkaamme jälleen takaisin huvilalle juhannuksen viettoon ja pääsemme vihdoin nauttimaan huvilaelämästä muutoinkin, kuin työn merkeissä. Luvassa juhannussaunaa, hyvää ruokaa ja juomaa ystävien seurassa, toivottavasti se aurinkokin näyttäytyisi, vaikka kovin lupaavalta ei juhannuksen säätila näytäkään.
Pakkaan mukaan kameran ja jospa saisin aikaiseksi napata muutaman kuvankin. Toivottavasti juhanuksen jälkeen kiire hellittäisi ja pääsisin jälleen syventymään blogimaailmaankin uusien kuvien kera.

Oikein makoisaa ja suloista juhannusta teille kaikille, rakkaat blogiystäväiseni.

Ihana ihana kesä

2009-05-31T22:47:00.003+03:00

Voi miten ihanan kesäistä tänään onkaan ollut...puutarhassa on ollut suorastaan paahteisen helteistä, ihan kuin etelän auringon alla...varjossa 32 astetta...juu-u, meidän terassi on tosiaankin kuuma paikka. Nupunapulle laitettiin iltapäivällä oma pikku uima-allas terassille, jossa olikin niin kivaa polskia. Ihania kuviakin tuli napsittua pikku polskijasta, mutta valitettavasti en voi laittaa niitä teille tänne nähtäväksi.

Illalla, pienen miehen jo mentyä yöunille, karkasin vielä hetkiseksi puutarhaan nauttimaan ihanasta kesäillasta, syreenin suloisesta tuoksusta, omenankukkasista...Kuvien välityksellä haluan toivottaa teille kaikille mitä ihaninta kesää, toivottavasti saamme nauttia ihanista kesäisistä päivistä vielä hurjan monta kertaa tämän kesän aikana.

Hyvää yötä ja makoisia unia, huomenna on kesäkuu =)

Puutarhassa

2009-05-28T22:35:00.003+03:00

Olen saanut ihastella useissa blogeissa keväisiä puutarhoja ja nyt päätin kantaa oman korteni kekoon. Tänä keväänä minulla on taitanut olla pari "yksin puutarhassa pipertämässä" hetkeä ja tässä teille muutama pikainen otos aikaansaannoksistani...

Terassin reunalle istutin muutamaan ruukkuun markettaa orvokilla ja lobelialla. Jokavuotinen perinne ja varma valinta, kukat kukoistaa, oli keli millainen tahansa.

Terassi sai kaunistuksekseen myös vekkulit tötteröt herkullisen väristen kukkasten kera. Kerrassaan ihanat tötteröt, sanon minä.

Nyt lähden unelmoimaan omenankukista ja helteisestä viikonlopusta...hellettä on ainakin luvattu ja omenankukatkin pitäisi näinä päivinä puhjeta kukkaan...

Bath Angel

2009-05-27T21:55:00.004+03:00

Olen ihan haltioitunut tuosta kuvassa näkyvästä Tilda hahmosta. Jotenkin se kuvastaa omaa tämän hetkistä olotilaanikin niin hyvin. Pullukka, mikä pullukka. Ompeluinspis on toistaiseksi kadonnut jonnekin nurkan taakse, mutta toivon kuitenkin löytäväni sen tässä piakkoin. Ajatuksenani on laittaa valmis enkuli huvilan kylppäriin taulumaisesti esille...katsotaan nyt saanko ideani toteutettua...

Lueskelin pakkauksen ompeluohjeita ja hieman jäi epäselväksi miten nuo jalat kiinnitetään vartaloon...en ole tällaisia Tilda hahmoja aikaisemmin ommellut, joten ohjeet ja vinkit ovat enemmän, kuin tervetulleita.

Kukkuluuruu

2009-05-24T21:22:00.005+03:00

Täällä taas, tai en minä missään ole ollutkaan, mutta ei ole vaan ollut oikein mitään jutuntynkää mielessä, eikä oikein kuvattavaakaan, joten blogipäivitykset on vaan jäänyt ja jäänyt. Mutta jos tässä nyt saisin muutaman sanasen kirjoitettua, ettette unhoita minua ihan kokonaan.

Kuvissa oleva ruukku on uusin löytöni, mielestäni kerrassaan hurmaava. Ruusu on monen vuoden takaa. En yleensä erityisemmin ihannoi epäaitoja kukkasia, mutta tämä yksilö oli poikkeuksellisen ihastuttava, hämmästyttävän aidon näköinen ollakseen epäaito. Häähuuman vallassa tulin ostaneeksi ruusuja useammankin ja loppujen lopuksi ruusut koristivat hääautoamme, riisiämpäriä ja taisi niitä olla morsiustyttöjen karamellikoreissakin...

Nupunapusta on kehkeytymässä oikein innokas äidin pikku apulainen. Olemme viimepäivien aikana pesseet hurjan monta koneellista pyykkiä, mistä lienee moinen pyykkivuori meille kasautunut...

Jokatapauksessa, pyykkikone on meidän kellarikerroksessa ja pyykit kannan sattuneesta syystä kuivumaan olohuoneeseen. Ah, kuinka somia sisustuselementtejä nuo kuivaustelineet ovatkaan pyykkipäivinä.Operaatio pyykinpesu ei siis ole mikään aivan helppo nakki pienen miehen kanssa tehtäväksi.

Ekaksi etsitään pienelle miehelle maailman vahvin nalle valekroksit jalkaan. Sitten äiti ottaa nupunapun syliin ja yleensä kädessä kiikkuu myös pyykkikori tyhjänä tai parhaassa tapauksessa täynnä likapyykkiä ja sitten avataan kellarikerrokseen menevä ovi. Tässä vaiheessa ainakin yksi kissa on livahtanut jalkojen välistä rappusten tientukkeeksi. Seuraavaksi hamuan rappusten ylätasanteelta itselleni valekroksit jalkaan ja laitan valot päälle. Sitten alkaa varovainen laskeutuminen jyrkkiä rappusia pitkin kohti kellaria. Noin kaksitoista kiloinen pojanjässikkä pyykkikoreineen toisessa kainalossa ja toinen käsi tiukasti käsikaiteessa.

Takkahuoneeseen päästyämme voin hetkeksi huokaista helpotuksesta.

Viimepäivien aikana pienestä miehestä on siis todellakin tullut oikein loistava pyykkiapulainen. Pyykin lajittelu sujuu oikein mallikkaasti ja vauhti on suorastaan kadehdittavaa...yleensä äidin tekemä lajittelu osoittautuu tässä kohtaa väärin tehdyksi.

Pyykkikonekin täyttyy sellaisella vauhdilla, että saa todellakin pitää varansa, ettei valkoisesta pyykistä tule pesussa toisen väristä. Pyykkikoneen virtanappulan ja käynnistysnappulan painaminen sujuu oikein mallikkaasti äidin pienoisella avustuksella.

Ja sitten alkaakin matka takaisin kohta yläkertaa. Kunhan nyt ekaksi ollaan puuhasteltu takkahuoneessa sitä sun tätä ja lopuksi hätistelty kissanketaleita saunaosastolta pois. Rappusille saakka päästyämme on edessä kaksi vaihtoehtoa. A Poika kainaloon ja painava pyykkikori matkaan mukaan

B Poikaa käsistä kiinni (painava pyykkikori edelleen matkassa mukana) ja jätkänpätkä nostelee jalkojaan sellaisella vauhdilla rappusia ylöspäin, että hyvä kun itse kerkeää perässä pysyä. Tässä kohtaa hätistelemme molemmat hidastelevia kissoja edellämme kohti yläkertaa...

Lopulta ylätasanteelle päästyämme on pienen miehen vielä aivan pakko pyllistellä ja kokeilla, josko kerkeäisi napata mukaansa vasaran, jonka paikka ei todellakaan ole ylätasanteen lattialla, mutta siinä se kuitenkin olla nököttää edelleen.

Viimeinen vaihe operaatio pyykinpesussa on se, että saan vihdoin koko konkkaronkan pois rappukäytävästä, valot pois ja omat valekroksit potkaistua jaloista ja suljettua oven. Tässä kohtaa en voi muuta, kuin huokaista helpotuksesta ja seistä hetken aikaa paikoillani, että hengitykseni tasaantuisi. Kyllä pyykinpesu on sitten mukavaa puuhaa.

Ja, ai miten niin meillä tuppaa tuo pyykkivuori kasaantumaan?

Pussukoita

2009-05-16T12:58:00.003+03:00

Aivan loistavan ihanan aurinkoinen päivä tänään. Ja mikä parasta, ei taida pahemmin edes tuulla ulkona. Kun tuo nupunapu tuossa heräilee päiväuniltaan, niin lähdetään ulos päiväkävelylle ja eihän sitä tiedä vaikka herkuttelisimme jäätelöllä ihanan kelin kunniaksi, nami nami...

Illalla laitan pystyyn kisakatsomon, jossa on tarjolla omatekoista jauhelihapizzaa ja omenalimunaatia ja klo 22 alkaen keskityn seuraamaan Euroviisuja...

Alla pari kuvaa pussukoista, jotka olen jo aikoja sitten ommellut, mutta nyt vasta sain moukaroitua nuo ripustusrenkaat paikoillensa.

Ihanaa lauantaita kaikille ja muistakeehan katsoa viisut illalla!

Huvilakuvia

2009-05-14T12:08:00.004+03:00

Vihdoinkin alkaa huvila olemaan valmis, muutamia pikkuhommia vielä sisätiloissa ja ulkona rappusten tekoa ja pihatöitä...vuosikausien urakka, vihdoinkin loppusuoralla!

Nyt on huvila putipuhdas, on pesty ikkunat, pyyhitty katot, seinät ja lattiat...melkein voisin sanoa, että tunnen jokaikisen hirren, kuin omat taskuni, niin monta kertaa olen niiden kimpussa ahertanut. Olen raapannut, hionut, harjannut, imuroinnut, maalannut, imuroinnut, pyyhkinyt...työ oli melkoinen, mutta lopputulos on kaiken sen aherruksen arvoinen. Hullun hommaa, voisi joku sanoa, mutta jos en olisi kaikkea tuota tehnyt, niin lopputulos olisi jotain ihan muuta.

Huvila tuntuu ihan toiselta kodilta, tunnelma on itseasiassa paljon ihanampi, kuin kotona. Kaiken aherruksen keskellä kerkesin napata muutaman kuvan teille nähtäväksi. Kaksi ekaa kuvaa makuuhuoneesta ja seuraavat kaksi tuvan puolelta. Laittelen sitten myöhemmin kesällä lisää kuvia, kunhan olen saanut sisustettua huvilaa enemmän.

Hauskaa viikon jatkoa teille kaikille!

Ihana arpajaispalkinto

2009-05-13T23:04:00.003+03:00

En ole aiemmin kerennyt hehkuttaakaan, että voitin `Kaunis arki kotiisi´-blogin arpajaiset tässä jokin aika sitten. Fiilis oli aivan uskomaton, kun blogissa piipahtaessani tajusin, että se olin minä, joka olin voittanut arpajaiset. Tunne oli jotain tämänkaltaista...tähmitäeivoiollatottaapuua, eikäkylläminäkö, iiikihanaahihii...lopuksi taputin käsiäni yhteen nupunapun tyyliin ja hihittelin ääneen yksikseni. Eli toisin sanoen olin ihan hurjan iloinen tästä suuresta onnenpotkusta.

Palkinto kerkesi tupsahtaa postilaatikkoon juuri ennen huvilalle lähtöä ja aivan uskomattoman, hillittömän ihanan paketin posteljooni laatikkoon kiikuttikin. Kiitos ihan hurjan paljon `Kaunis arki kotiisi´-blogin Merjalle näistä ihanuuksista. Palkinto oli aivan mielettömän ihana =). Kiitos.

Nyt hyvää yötä kaikille, nukkumatti tupsuttelee unihiekkaa silmäkulmiin.

Huvilalle

2009-05-05T09:11:00.003+03:00

Blogi hiljenee hetkeksi, edessä muutaman päivän hurja, huvila asumiskuntoonsiivousprojekti, makupaloja huvilasta luvassa kenties urakan päätteeksi...

Hauskaa viikkoa !

Kuulumisia

2009-05-03T22:02:00.005+03:00

Kiirettä on pitänyt siellä sun täällä. Viikko alkoi pikkasta vajaa 300 kilometrin huviajelulla. Aamulla aikaisin lähdin ensimmäistä kertaa koko päiväksi eroon nupunapustani ja ajelin siivoamaan rakennussotkuja huvilalle. Koko päivän siivosin makuuhuonetta ja parvea ja pikkuisen kylppäriä ja keittiötäkin...makuuhuone on nyt putipuhdas ja valmis sisustettavaksi. Muut tilat vaativat vielä mittavan siivousurakan...menee vielä hetki jos toinenkin ja muutama hikikarpalokin, ennenkuin koko huusholli on putipuhdas...voi sitä ikkunanpesua ja hirrenpyyhkimistä ja lattian luuttuamista...huh huh...hirvittää jo pelkkä ajatuskin.

Kotimatkalla ihmettelin, että mikäs heppa tuossa pientareella oikein jolkottelee, kunnes tajusin, että hirvihän se siinä pähkäili, mennäkö oikealle vai vasemmalle, tielle vaiko metsään, kunnes lopulta ymmärsi mennä metsään. Huh, läheltä piti...tapauksen jälkeen kaasujalka keveni entisestään ja silmät seurasivat tienreunoja hyvinkin tarkkaavaisesti. Onneksi pääsin kotiin turvallisesti oman rakkaan nupunapuni luokse, kyllä olikin pientä jo kova ikävä.

Vappuaattoa vietettiin puolivuotis synttäreillä ja vallan hulvattomat kekkerit niistä kehkeytyikin. Oli kikatusta ja kutitusta. Pötköttelyä, pulauttelua ja pyllähdyksiä. Kissankynsiä ja kissankynnen kokoisia reikiä otsassa. Munkin syöntiä ja sokerilla kuorrutettuja pikku nassuja. Tönimistä, tuuppimista ja jäähypenkkiä. Ja muutama muukin kiperä tilanne. En ole kyllä aikoihin ollut niin ratkiriemukkailla kekkereillä. Miten railakkaat kekkerit syntyivätkään yhden puolivuotiaan, yhden vuoden ikäisen, kahden puolitoistavuotiaan ja yhden kaksijapuolivuotiaan toimesta. Nauratti vielä vappupäivänäkin kaikki edellisillan tapahtumat.

Vappupäivänä käväisimme pikku piknikillä ihanassa auringonpaisteessa. Harava heilui pihamaalla ja mies käsitteli päivän päätteeksi terassilaudat kesäkuntoon. Jotenkin sitä on ihan pöllämystynyt, miten sitä yht´äkkiä onkin ihan kesä. Tekisi niin mieli päästä istuttelemaan kesäkukkia jo ruukkuihin.

Maalaus- ja ompelupuuhat ovat toistaiseksi jäissä, en kertakaikkiaan ole kerennyt tekemään sillä saralla mitään...kaikkia kivoja ideoita vilisee mielessä, mutta nyt en vain millään kerkeä toteuttamaan niitä...

Kävimme pienen miehen kanssa tänään päiväkävelyllä ja piipahdimme Anttilaan. Mukaan lähti pari settiä pussilakanoita. Ajattelin viedä ne huvilalle. Sopivat sinne mielestäni mainiosti.

Lopuksi jälleen hupaisa juttu pikkumiehen elämästä.

Mies oli lähdössä huvilareissulle ja suostui ottamaan kissat mukaansa. Kannoin kissojen kuljetuskopan eteiseen odottamaan matkallelähtöä ja arvaattekin jo varmaan mitä seuraavaksi tapahtui. Ei, kissat eivät menneet koppaan vaan se oli se pieni mies, joka sinne kömysi. Tuumasi ilmeisesti, että eihän se isi mitään huomaa, jos kopassa onkin hän eikä kissat. No, loppujen lopuksi matkalle lähti kuitenkin kissat ja pieni mies jäi pitämään seuraa äitille. Hassu mies.

Sininen kaappi takkahuoneessa

2009-04-28T12:09:00.008+03:00

Vihdoin ja viimein sain napattua muutaman kuvan takkahuoneen sinisestä kaapista. Ajattelin ommella kaapin oviin vielä verhot, koska kaappiin on tulossa kaikenkirjavia pyyhkeitä. Ompelen verhot todennäköisesti vaaleabeigeruudullisesta kankaasta.

Kuvassa pilkistää hieman maalaamani vanha sivustavedettävä sohva, sohvasta yritän napsia parempia kuvia joskus toiste.

Raitakankaasta ompelen puusohvaan patjanpäällisen. Kangas on ostettu jo aikaa sitten Pentikiltä alennusmyynnistä.

Muutama sananen ja muutama päälle

2009-04-22T21:44:00.005+03:00

Eipä tässä ole mitään ihmeempiä vähään aikaan tapahtunut, sitä tavallista vaan, siivoamista ja ruuanlaittoa lähinnä. Keittiön vanhalla puusohvalla istuskelua pienen miehen kanssa ja kotikadun tapahtumia tirkistellessähän nämä päivät niin nopeasti kuluvat.

Muutaman pussukan olen saanut ommeltua, tarkoituksenani laittaa ne naulakkoon roikkumaan. Viime viikonloppuna sain myös maalattua vanhan puusohvan, joka majaili autotallissamme useamman vuoden ajan. Nyt se odottaa takkahuoneessa uutta patjaa patjanpäällisineen. Kangas patjaan on ollut jemmassa jo monta vuotta, en ole vain saanut ommeltua siitä mitään.

Niin ja hei, meille on muuttanut asumaan uusi kaappi. Se ihana Pentikin valkoinen kaappi (josta kerroin teille vuonna yksi ja kaksi), joka onkin sininen. Niin siis, tilasin alkuvuodesta Pentikiltä valkoisen lasiovisen ihanan kaapin, mutta vasta tälläviikolla kaappi oli tullut Pentikille. Ja sitten se kaappi oli matkalla kauppaan mennyt ja hajottanut sokkelinsa ja maalipintakin oli ihan likainen...mietin hetken, otanko vai jätänkö ja päätin sitten jättää. Ja onneksi jätin, nimittäin ostimme sitten samanlaisen kaapin sellaisena ihanan sinisenä (tosin siitäkin oli pala irronnut sokkelista, iso mies sai sen kyllä liimattua takaisin paikoilleen).

Nyt kaappi on kannettu kellarikerroksen takkahuoneeseen (aikamoinen voimanponnistus olikin, jalat ja kädet vapisi aikansa kaapinkantourakan jälkeen). Ja kaapin väri ei voisi olla enempää, kuin täydellinen. Sattumalta, puusohvan patjakangas on täydellisen yhteensopiva kaapin värin kanssa. Voi, että olen iloinen, kun vihdoinkin alkaa näyttämään siltä, että pääsen sisustamaan takkahuonetta...eihän "pikkuremonttia" ole tehtykään, kuin öööö...ainakin yli puoli vuotta...no hiljaa hyvä tulee...tai ainakin jotain sinne päin.

Tänään sain myös hiottua kolmannesta tuolista vanhaa maalipintaa siistimmäksi ja ehkä huomenna pääsen sutimaan vihreää väriä tuolin pintaan, sillä aikaa, kun pikkumies nukkuu päiväuniaan.
Kaikista edellämainituista laittelen jossain vaiheessa kuvia, että pääsette kommentoimaan, ovatko ne niin ihania, kuin itse kuvittelen niiden olevan ;)

Pari viime päivää ovat olleet ilmojen puolesta kerrassan ihanat, kun se hyytävä viima vihdoinkin hellitti. Lunta vaan tuppaa olemaan meidän takapihalla vielä ihan liikaa, kiitos siitä läheisen metsikön. Tänään viimeksi on pieni mies ollut pulkan kyydissä meidän takapihalla, että näin... Jos en koskaan poistuisi kotoa, niin voisin luulla, että muuallakin on lunta vielä yhtä paljon. Onneksi en kuitenkaan ole ihan niiiiin mökkihöperö, vaikka aika paljon kotona viihdynkin.

On tullut tavaksi kertoa näin lopuksi hassuja juttuja pikkumiehen puuhista ja tässä teille taas yksi pikkiriikkinen hassu tapaus, joka ainakin hetken huvitti äitiä.

Meillä on ihan jokapäiväistä se, että aina, kun avaan ikkunan tuulettaakseni huonetta, niin kissat ja nupunapu kipittävät peräkanaa haistelemaan raikasta ulkoilmaa tuuletusräppänästä.
Eilen istuimme pienen miehen kanssa keittiön puusohvalla ja kissa keikisteli ikkunalaudalla. Avasin ikkunan ja kissa kerkesi ensimmäisenä nuuhkimaan ulkoilmaa. Nupunapu taisi tuumata, että hei, tää on mun virkistäytymistuokio ja laittoi kämmenensä kissan naaman eteen ja työnsi hellästi, mutta päättäväisesti kissan pois tuuletusikkunan rakosesta. Sen jälkeen nokkela pikku mies työnsi oman pikku nenukkinsa tuuletusikkunan rakoseen ja nuuhki tyytyväisenä raikasta ulkoilmaa. Kyllä minua taas nauratti. No, pitäähän sitä toki pitää puoliaan, melkein, puolitoistavuotiaankin.

Diblomi

2009-04-22T21:19:00.003+03:00

Olen saanut jo jokin aika sitten Olivienolta näin hienon tunnustuksen, mutta en ole vain osannut laittaa kuvaa blogiini. Vihdoin ja viimein, iso mies, joka asuu meillä kotona, neuvoi minulle, miten kuvan tallettaminen koneelle tapahtuu (helppo nakkihan se sitten olikin).

Tätä diplomia jaetaan niille blogeille, jotka jakavat läheisyyttä ja ystävyyttä.
Olivieno, kaunis kiitos tästä hienosta tunnustuksesta. En jaa tätä diblomia nyt kuitenkaan eteenpäin, sillä niin monella tuntuu se jo olevan ja niin moni olisi sen mielestäni ansainnut.

Kun ei osaa, niin ei osaa

2009-04-17T22:50:00.003+03:00

Onnistuin koheltamaan niin lahjakkaasti, että kadotin alla olevan kuvan edellisestä kirjoituksestani. Enkä enää osannut laittaa sitä oikealle paikallensa. Juu, onneksi en ole koskaan kehunut olevani mikään tietokonenero...

Kuvassa on siis sininen tuoli ennen maalausta, hionnan jälkeen. Omallatavallansa olisi ollut aika hurmaava tuollaisenaankin, mutta ihana tuoli on vaaleansinisenäkin.

Ei kahta ilman kolmatta

2009-04-17T21:25:00.010+03:00

Nämä kaksi tuolikaunotarta ovatkin jo vilahdelleet aikaisemmissa kirjoituksissani, mutta tälläkertaa saavat esiintyä ihan pääroolissa. Kolmas ja viimeinen tuoli on vielä työstämättä, se saa pintaansa vihreän maalikerroksen. Kunhan kerkeän. Livinki-puodista löysin sattumalta prikulleen oikean sävyiset Linumin istuintyynyt tuoleihin.

Ja nupunapullekin löytyi hauska peltipoksi leikkeihin samaisesta kaupasta.

Tässä tuolit eteisessä, jonne kuvittelin ne sijoittavani...eli tarkoitus oli siis laittaa tuolit lipaston tilalle, mutta...
Ikkunan alla, lipaston takana, on iso valkoinen patteri, joka pomppaa aika pahasti tuosta mäntyseinästä esiin...käsi ylös, kenen mielestä patterit ovat kauniita.

Live life simply

2009-04-16T21:07:00.006+03:00

Miksi sitä on joskus niin höhlä, että sortuu ostamaan kaikenlaisia turhia hömpötyksiä.

Kuvittelin kuvassa näkyvän kyltin eteisen ikkunan yläpuolelle, mutta kotona totesin, että eihän se mahdu siihen. Nyt en sitten tiedä, mihin sen laittaisin, vai laitanko mihinkään.

Ostakkee poies!

Pääsiäistervehdys

2009-04-11T11:45:00.014+03:00

Oikein ihkun ihanaa pääsiäistä kaikille ihanille lukijoilleni !

Pieni hupaisa juttu loppukevennykseksi ihanaisesta nupunapustani.

Pyysin eilen pikkumiestä viemään sukkani vessaan. No, nupunapu ottaa sukat ja vie ne vessaan. Hetken kuluttua menen katsomaan, että mihinkähän se pikkumies mahtoi ne laittaa. Ei näy sukkia missään...sattumalta hoksaan raottaa vessanpöntön kantta ja kas, siellähän ne äitin punaiset pörrösukat lilluu niin somasti aamupesulla vessanpöntössä . Kyllä nauratti. Mitä tästä opimme? Ei parane pyytää pikkumiestä viemään mitään vessaan, ellei sitten vartavasten halua jotain laitettavan vessanpönttöön. Niin pieni ja niin nokkela, äitin oma kulta.

Hanhia kepin nokassa

2009-04-04T20:59:00.008+03:00

Tilda hanhet valmistuivat ompelupajastani tällä viikolla, aikas kivoja veitikoita. Nupunapun kanssa kerettiin jo leikkimään hieman hanhiteatteriakin sohvan takana =).

Pitäisiköhän pitää hanhenristiäiset? Arvatkaapa, mitkä nimet keksin hanhille justiinsa nyt, kun katselin tuota alla olevaa kuvaa. No, Tilli, Basilika ja Persilja tietenkin =).

Höyhenkranssi

2009-04-03T11:57:00.018+03:00

Sainpas valmiiksi ennen pääsiäistä!

Kranssia tuli piperrettyä itseasiassa todella kauan, tunti silloin, toinen tällöin...eli pikkumiehen unien aikaan. Kissat istuivat yleensä aina vieressä katselemassa kranssin valmistumista, höyhen jos toinenkin taisi kadota parempiin suihin.

Kuvissa näkyy myös tuoli, jonka maalausurakan olen myöskin saanut valmiiksi. Tuoli on valkoisena oikein soman näköinen.

Seuraava juttu ei kyllä liity mitenkään kuvissa näkyviin asioihin, mutta on muuten vain jotenkin niin hellyyttävä, että ajattelin kertoa sen teillekin.

Tänä aamuna, niinkuin joka ikinen aamu muulloinkin, nupunapuseni kömpi ensimmäisenä ylös sängystä. Ensimmäinen joka aamuinen pikkumiehen puuha on ojentaa minulle silmälasini ja kännykkäni.

Tänä aamuna sanoin ihan huvikseni, että tuopas äitille sukat. No, pikkumies tuumasi hetken aikaa ja lähti sitten kipittämään makkarin vieressä olevaa vessaa kohden ja hetken päästä tulee sieltä takaisin sukka kädessään. Sukka kuin sukka, vaikka olikin edellisen päivän sukka. Kehoitin sitten tuomaan toisenkin sukan. No, pikkumies kipittää takaisin vessaan ja tuo toisenkin sukan.

Tämä juttu ei ollut tämän kummoisempi, mutta jotenkin sitä vaan hämmästyy aina vaan uudelleen ja uudelleen, miten tuo ymmärtäminen ja oivaltaminen on jo ihan huippuluokkaa tuollaisella vuoden ja neljän kuukauden ikäiselle pikkumiehellä. Sanottakoon vielä, että vaihdoin kyllä myöhemmin puhtaat sukat jalkaani, hih.

Arvonta suoritettu

2009-04-03T08:01:00.002+03:00

Kiitos kaikille arvontaan osallistujille mukavista viesteistänne. Onnellinen voittaja on...tadaa...OLIVIENO!!!

Jätäthän Olivieno yhteystietosi sähköpostiini amelianunelma@gmail.com, niin laitan palkinnon posteljoonin matkaan.

Arvonta

2009-03-31T22:37:00.002+03:00

Tulin vain pikaisesti muistuttamaan, että vielä on kaksi päivää aikaa osallistua ihanan kangassydämen arvontaan. Nyt kaikki kipin kapin jättämään kommentteja...

Porkkanaleivoksia

2009-03-29T20:54:00.012+03:00

Taisi jäädä herkutteluvaihde päälle (ja sen kyllä huomaa...). Leivoin tänään nami nami porkkanaleivoksia. Laitetaanpas ohje tännekin kaikkien herkkusuiden iloksi.

Porkkanaleivokset

pohja:
3 munaa
2 1/2 dl sokeria
4 dl vehnäjauhoja
1/2 tl suolaa
1 rkl leivinjauhetta
1 rkl kanelia
200 g voita sulatettuna
4 dl porkkanaraastetta
1 dl ananasmurskaa

kuorrutus:
100 g sulatejuustoa
1 prk maitorahkaa
2 dl tomusokeria
2 tl vanilliinisokeria

koristeluun pähkinärouhetta

Vatkaa munat ja sokeri vaahdoksi. Sekoita kuivat aineet keskenään ja lisää voisulan, porkkanaraasteen ja ananasmurskan kanssa vaahtoon. Levitä taikina uunipannulle leivinpaperin päälle. Paista 200 asteessa noin 20 min. Valmista kuorrutus. Sekoita sulatejuusto notkeaksi ja lisää joukkoon maitorahka sekä sokerit. Levitä kuorrutus jäähtyneen pohjan päälle vähän ennen tarjoilua. Leikkaa levy neliöiksi ja ripottele pinnalle pähkinärouhetta. Voit tehdä myös kerrosleivoksia. Leikkaa tällöin kuorrutettu levy kahtia ja nosta levyt päällekkäin. Paloittele sopivankokoisiksi paloiksi.

Aurinkoinen kakku

2009-03-28T22:25:00.006+02:00

Ihanien aurinkoisten päivien innostamana teki mieli tehdä makoisaa hyytelökakkua. Resepti on ollut hallussani jo useamman vuoden ajan. Aina silloin tällöin, herkkuhampaan kolottaessa, reseptiä tulee etsittyä kissojen ja villakoirien kanssa julmetusta reseptikasastani ja päätinkin nyt kirjoittaa ohjeen talteen tänne blogimaailmaani.

Kakku on melko helppo valmistaa, tosin melko monta työvaihetta siinä on. Maku on makea, mutta samalla raikas ja mikä ihaninta, se on todella herkullisen näköinen.
Nupunapukin mutusteli kakkua pienillä mutruhuulillaan useamman, kuin yhden lusikallisen. Vaikuttaa vahvasti siltä, että pikkumiehestä on tulossa varsinainen herkkusuu.

Unelmainen mansikkatorttu

pohja:

170 g Domino-keksejä

50 g voita sulatettuna

täyte:

200 g maustamatonta tuorejuustoa

2 dl soseutettua mansikkaa (4 dl pakastemansikkaa)

1 1/2 dl sokeria

2 dl kuohukermaa

1 sitruunan mehu

7 1/2 liivatelehteä

päälle:

3 dl appelsiinimehua

4 1/2 liivatelehteä

1. Hienonna keksit muruiksi ja sekoita niihin sulatettu voi. Painele muruseos leivinpaperilla vuoraton irtopohjaisen vuoan pohjalle. Laita kylmään.

2. Soseuta mansikat. Vatkaa kermavaahto ja sekoita joukkoon tuorejuusto, sokeri ja mansikkasose.

3. Liota liivatelehtiä noin 5 minuuttia kylmässä vedessä. Kuumenna sitruunamehu kattilassa ja lisää liivatteet kuuman mehun joukkoon. Lisää seos kädenlämpöisenä juustoseokseen ja kaada täyte pohjan päälle. Anna hyytyä kylmässä mieluiten yön yli.

4. Liota liivatelehdet ja puserra niistä vesi pois. Kuumenna 1 dl appelsiinimehua ja liota liivatelehdet mehuun. Jäähdytä hetken aikaa ja lisää loput mehusta. Jäähdytä ja kaada hyytyneen pohjan päälle. Anna hyytyä kylmässä.
5. Koristele tuoreilla mansikoilla ja sitruunamelissanlehdillä.

6. Herkuttele.